suomalainen puoliverinen, ori
s. 27.01.2018 Suomessa, 11-vuotias
musta, 173cm

omistaa Kiia Kalliokoski (VRL-05175, ✉)
kasvattanut Auburn Estate  
kotitallina toimii Kaajapurojen talli

painottunut kouluratsastukseen
koulutustasoltaan Prix St. Georges (tavoitetaso Int I)
5225.41 ominaisuuspistettä, tasolla 9 / 8

Kilpailumenestys Varustekaappi & hoito-ohjeet Päiväkirja

Toru on lyhyesti sanottuna isänsä poika. Emän herkkyys ja aavistuksen säikky luonne eivät ole varsinaisesti tarttuneet varsaan, mutta mikään helppo käsiteltävä tämä musta pikkupaholainen ei ole. Hankalat lähtökohdat tarkoittavat sitä, että Torun-paholaista käsitellään erityisen paljon nyt nuorena. Toivottavasti saamme kitkettyä pahimmat tavat ennen kuin ne ehtivät kunnolla syntyäkään, sillä emme varsinaisesti halua orivarsasta isänsä kaltaista ihmissyöjää. Toisaalta Toru on saanut perintönä myös äärimmäisen hienot liikkeet. Ratsutus tullaan tekemään erityisen huolellisesti, jotta pikkuisesta saataisiin kaivettua ainoatkin yhteistyöhalujen rippeet ratsukäyttöön. Kooltaan varsasta tuntuu kasvavan iso, jolloin käsiteltävyyden harjoittelu korostuu. Toru vieroitettiin maaliskuussa ja oripoika jää toistaiseksi meille kasvamaan. Gabriellan ja Isabellan suussa Toru on sitkeästi vielä Termiitti, joskin myös toruminen sanana tuntuu sopivan sen luonteeseen.
    - kasvattajan kertomaa

Kaikista yrityksistä huolimatta Toru jäi aikamoiseksi säheltäjäksi jonka etu- ja takapäätä kannattaa hieman varoa, samoten omien varpaiden puolesta. Tapakoulutukseen kiinnitettiin jo syntymästä asti huomiota erityisen paljon, mutta tästä huolimatta Torusta on tullut ihmisiä näykkivä ja jaloillaan uhkaileva ikuinen kakara joka näyttää kyllä mikäli jokin asia ei miellytä. Torun naama näyttää aina siltä että se olisi syönyt sitruunan ja korvat on uhkaavasti kiinni niskassa jonka vuoksi monikaan ei tämän herran lähelle uskalla. Siitä onkin tullut tallityöntekijöiden painajainen sillä kaiken tämän lisäksi se on aikamoinen tuholainen joka repii aina niin omat kuin kavereidenkin loimet. Hoitotoimenpiteet sujuu Torun kanssa parhaiten kun sen kiinnittää käytävälle ristikiinnitykseen tai karsinan kaltereihin, mutta siitä huolimatta jatkuvasti kuuluu jostain puolelta tallia "Toru perkele oo kunnolla tai kuskaan sut makkaratehtaalle!". Tämä on täysin normaalia ja saattaa tapahtua monta kertaa päivässä vaikkakin eihän sitä koskaan toteuteta sillä nainen rakastaa Torua yli kaiken. Pikkuhiljaa Toru on alkanut näyttämään omistajalleen myös pehmopuoltaan ja nainen olikin hyvin yllättynyt ensimmäisien hellydenosoituksien jälkeen.

Taluttamisesta on tullut Torun kanssa helpompaa kun se kävi tovin aikaa pyörähtämässä tapakoulutuksessa pienellä ravitallilla jossa rohkeat ravimiehet myös opettivat oriin ajolle. Nykyään Toru ei enää onneksi kiikuta kaikkia pitkin maita ja mahtuja, mutta edelleen steppaillaan ihmisen ympärillä. Leidiseura on selvästikin alkanut jo Torua kiinnostamaan ja tammoille pitääkin aina pörhistellä sen minkä kerkeää. Orien ja ruunien kanssa Toru tulee toimeen aika vaihtelevasti. Joitakin se sietää ja joitakin ei ja sen kanssa pitänytkin vähän katsoa kenen viereen se laitetaan ettei tule turhia kärhämiä. Leppoisat ruunat on ehkä parasta seuraa tälle riiviölle sillä ne tuppaavat rauhoittamaan oriin menoa aika mukavasti ja vielä paremmin ei voisi mennä jos se vielä pitää pientä käytöskoulua Torulle aina kun tarvitaan ettei se ala liikaa pomppimaan silmille.

Ratsukoulutuksen alussa Toru osasi olla aikamoinen piru, mutta ajan myötä (ja varmaan Amanda Sokan vihan pelon myötä) ori on rauhoittunut mukavasti. Osaahan se olla aikamoinen herkkis ja välillä energiaa piisaa kuin pienessä kylässä, mutta on sieltä väläytelty hienoja liikkeitä. Toru on varsasta asti ollut nopea oppimaan niin hyvät kuin huonotkin tavat eikä se ole muuttunut mihinkään ratsunkaan hommissa. Se oppii todella nopeasti uusia asioita ja nopeasti koulutuskin on lähtenyt käyntiin. Kyllähän sen kanssa saa välillä käydä pientä taistelua siitä kumpi päättää mitä tehdään ja testailee uusia ratsastajia, mutta asettuu aika nopeasti kun sitä ei päästä niskan päälle.