rakennekuvan väritys © Raituva

Historian havinaa
Rio saapui Suomeen vuotiaana hontelona reppanana joka ei näyttänyt oikein miltään ja olisi kaivannut hieman lisää lihaakin luidensa ympärille. Se näytti kehittyvän hitaammin kuin muut sen ikäiset eikä se oikein parin vuoden aikana näyttänyt kovinkaan kummoista kapasiteettia isoihin luokkiin, vaikka sen suvun puolesta rahkeita olisi riittänyt. Tämän lisäksi sen luonteessakin oli parantamisen varaa. Rio ei ehkä ollut koskaan ilkeä, mutta energisyys ja itsepäisyys toivat omat haasteensa. Sen omistaja tuli parin vuoden aikana siihen tulokseen, ettei Rio olisi hänelle sopiva hevonen ja laittoi sen sitten myyntiin.

Silja bongasi myynti-ilmoituksen internetissä vain vuorokausi ilmoituksen ilmestymisestä ja otti myyjään heti yhteyttä. Häntä kiinnosti suunnattomasti päästä kokeilemaan oriin kanssa kaikessa rauhassa mihin siitä olisi eikä häntä haitannut vaikka siitä arveltiin tulevan haasteellisempi ratsastettava. Silja sopi Merjan kanssa päivän jolloin hän kävisi katsomassa hevosta isolla myyntitallilla Helsingin kuppeella. Siellä Silja pääsi näkemään miten Rio toimi liinassa ja pääsi itse myös tutustumaan siihen tarkemmin. Nainen rakastui isoon ruunikkoon suunnattomasti ja päätti käyttää osan säästöistään ostaakseen sen itselleen. Parin viikon päästä Rio muutti pienelle maneesitallille Hämeenlinnan kuppeelle ja Silja pääsi työskentelemään sen kanssa kunnolla.

Luonnekuvaus
Nyt vanhempana Rio on alkanut saamaan hyvin massaa eikä se ole enään se tallin ruipelo kirahvikaula. Yleisesti ottaen Rio on aina ystävällinen eikä sillä ole näyttänyt olevan yhtäkään huonoa päivää. Se toivottaa aina iloisesti kaikki tervetulleeksi rapsuttelemaan sitä ja kaivelee taskut herkkujen toivossa. Rio on kuitenkin hyvin energinen tapaus joka ei malta kauaa pysyä paikoillaan eikä aina edes tajua varoa mihin astuu. Itsepäisyyttäkin siinä on roimasti ja se tuo suurimmat haasteet arjessa. Yleensä jos Rio ei halua tehdä jotain niin se ei myös tee. Se osaa lyödä jarrut pohjaan aivan yhtäkkiä tai päättää että minäpäs tahdon tuonne enkä sinne ja sinkoaa ihan vastakkaiseen suuntaan kuin mihin olisit sitä viemässä. Rio on helpoin hoitaa kiinni sidottuna jotta voi vähän hillitä sen pyörimistä.

Ratsastaessa Rion kanssa suurimmaksi ongelmaksi tulee aina se, että miten saada se keskittymään täysillä työntekoon. Alku menee aina oriin yrittäessä kaahottaa miten tahtoo ja ainoa tapa saada sen keskittyminen asiaan on pitää se mahdollisimman kiireisenä. Rio ei ole hevonen jonka kanssa voisi ottaa vähän iisimmin jos haluaa saada tuloksia aikaiseksi, sillä ori on mestari kiertämään avut ja pyynnöt mikäli sille antaa mahdollisuuden. Yhteistyön sujuessa Riosta tuleekin oikein kiva kouluratsukin jonka liikkeissä on mukava istua.

    Hypätessä Rio innostuu entistä enemmän ja jokainen sen nähnyt voi uskoa että vauhtia ei tältä hevoselta ainakaan puutu. Ori menisi ylitse mistä tahansa ja miten tahansa mikäli se vain on mahdollista. Isoin ja melkein ainoa kompastuskivi Rion kanssa on sen vauhti joka yltyy helposti sen verran että lähestyminen menee liian lähelle ja sitten tulee pudotuksia.

    Maastossa Rio ei koskaan säiky ja säpsy mitään ja onkin oiva maastokaveri sen puoleen. Se kulkee varmoin askelin niin yksin kuin kavereiden kanssa, vaikka edelleen haluaisi mennä juuri sitä vauhtia kuin se itse haluaa. Maastoesteilläkin Rio on rohkea ja varma hyppääjä joka ei epäröi yhdenkään esteen edessä eikä vedenkään kanssa ole mitään ongelmia.