Ponipalleron Syysilta


virtuaalihevonen

Tällä hetkellä Iitu on 8-vuotias

EV-I, SV-I, KEV-I, KV-I, VV-I
KTK-II

SYNTYNYT 10.09.2016 OMISTAJA Veera R. (VRL-10735)
ROTU, SKP Suomenhevonen, tamma KASVATTAJA Veera R., Ponipallero
SÄKÄKORKEUS, VÄRI 157cm, rautiaankimo PAINOTUS yleispainotus
VH-TUNNUS VH16-018-2418 KOULUTUS HeA, 90cm, helppo, vaativa
historia

Ponipallerossa syntyi viimeksi suokkivarsoja vuonna 2014, joista kaikki ovat maailmalle lähteneet, joten tätä varsaa odotettiin kuin kuuta nousevaa, varsinkin kun sillä on aivan ihana suku! Meidän Kerttu oli astutettu Juomamestari HV'lla, joka oli tähän mennessä palkittu jo useassa laatuarvostelussa ykköspalkinnolla. Ilta pääsikin syntymään aivan yllättäen, sillä Kerttu oli osannut valita karsinasta juuri sellaisen kulman, ettei meidän kameramme siihen nähnyt, joten yllätys oli suuri, kun ennen keskiyötä menimme vielä tamman tilaa tarkistamaan. Ilta ei vielä tässä vaiheessa ollut noussut jaloilleen, mutta aamu kuuteen asti pysyimme tallissa seuraillen aina välillä varsaa ja tammaa. Ilta nousi melko nopeasti jaloilleen ja syömään ja näytti oikein hyvin voivalta, joten maltoin lähteä nukkumaan, kun tallityöntekijämme saapui aamutallia tekemään.

luonne

Ponipalleron Syysilta - tuttujen kesken ihan vain Ilta, Iitu tai Putte, on yleisesti ottaen fiksu, valpas ja helppo käsitellä. Rehellinen ja yhteistyökykyinen - kuten kunnon suomiputen kuuluukin olla.
Iitu asustaa Minervan kanssa pihatossa ympäri vuoden. Ei ehkä fiksuin valinta tämän värisille hevosille, mutta silti paras vaihtoehto näille kahdelle. Kumpainenkaan ei oiken tallissa viihdy ja nämä kaksi ovat selkeästi meidän putikoista eloisimmat, sillä pääsevät itseään jatkuvasti tarhassa toteuttamaan muun muassa hippasleikeillä - toistensa, että minun kanssa, kun jomman kumman kanssa pitäisi lenkille lähteä. Yleensä tammat tulevat ihan nätisti tarhasta, mutta voi luoja jos vähääkään lomaa annat, niin turha kuvitella ihan noin vain hakevasikaan tammoja pihatolta. Kun Iitun tarhasta saa kiinni, niin taluttaessa se kävelee reippaasti vierellä ja kuuntelee taluttajaa. Pysähtyy ja lähtee liikkeelle, kun pyydetään. Iitun uskaltaakin antaa myös lasten talutettavaksi. Tämä pätee ihan missä vain paikassa - tämä tamma kun ei ihan vähästä hätkähdäkkään. Koska Iitulla ei omaa karsinaa ole, hoidetaan se yleensä käytävällä. Tämän saisi kyllä varmasti myös karsinassa hoidettua, mutta meidän tallimme on melko täyteen ahdettu. Harjatessa menee useasti hoitajalta hermot - kimo poni joka tykkää mudassa kelliä. Useasti jos olemme kisoihin lähdössä, pitää Iitu edellisiltana pestä ja jättää karsinaan. Onneksi Ilta hyväksyy naapurikarsinaan kenet vain, joten tämä on helppo heittää mihin vaan tallin sopukkaan.

Satuloidessa Iitu muistuttaa paljon emäänsä - satula menee helposti selkään, mutta suitsia laittaessa pää on katossa. Tuttujen kanssa ongelmaa ei ole kuin känkkäränkkäpäivinä, mutta kaikki vieraat saavat kyllä tovin kammeta tamman päätä alas ja sovitella kuolaimia suuhun, ennen kuin vermeet on niskassa. Valjastuksessa Iitu on yleensä hieman hassumpi tapaus sillä selkeästi erilaiset remelit saavat sen vielä hieman hämmentymään ja se saattaa hieman steppailla edes takaisin käytävällä. Iitua opetettaessa, se selkeästi tottui satulaan paljon paremmin kuin ajovarusteisiin. En tiedä mikä siinäkin sitten on?

Ratsastettaessa Iitu toimii sileällä ihan kohtuu hyvin. Emältä perittyä laiskamatomaisuutta on havaittavissa, mutta se on perinyt isältään reaktiivisuutta, joten matomaisuus katoaa kyllä, kun ratsastaja ratsastaa sitä eteenpäin. Kouluratsuna Iitu on oikein nätti liikkeinen ja tekee kaiken pyydetyn Helppo A - tasolle saakka, mutta siitä eteenpäin ei tavu ratsu eikä ratsastaja. Esteillä tamma antaa hirveästi anteeksi ratsastajan virheitä ja menee kyllä yli esteestä kuin esteestä. Tämän takia maastoesteetkään eivät tuota ongelmia. Kapasiteettiä ei tammasta puutu, mutta ratsastaja on vähän pupupöksy ja siksi Iitu on jumiutunut ysikymppiin.. Ajettaessa - reellä, valjakkovaunuilla tai ihan koppakärryillä - on Iitu jo hieman hankalampi, sillä se painaa melkoisesti kädelle ja kuski saa todellakin tietää mitä tekee. Kunnon kuskin kanssa tamma toimii minkä vain kapistuksen edessä ja kehujakin on tullut tamman tarkkaavaisuudesta ajettassa. Reen kanssa Iitu on toiminut parhaiten, kun kyytiin on saatu hieman painoakin. Talvisin reen veto on ollut oikein mainiota treeniä aina kesän kisakautta varten.

Kuljetuksessa Iitu ei paljoa ole stressannut. Yleensä matkassa on ollut matkaseuraa, mutta on tämä kerran klinikalle hampaiden raspaukseen yksinkin matkustanut - mitä nyt joka kerta, kun pysähdyimme alkoi hirnumaan kuin mikäkin kaheli. Huoltoasemalla katsoivat kummissaan, kun pysähdyimme tankkaamaan.. Kisapaikalla, tai yleisesti missä vain uudessa paikassa, putte on kuin kotonaan. Pää kääntyilee joka suuntaan, kun Iitu haluaa nähdä kaiken mitä ympärillä tapahtuu, mutta melko rauhakseltaan se aina ihmettelee. Itse suorituspaikalle kun päästään, niin tamma tajuaa kyllä keskittyä ja ikinä ei ole tarvinnut tätä hevosta hävetä kisapaikalla!

sukutaulu
i. Juomamestari HV
ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, KERJ-I, YLA1, SLA-I
sh-o, 159cm
ii. Lakean Rommikaakao
KTK-III, KRJ-I, ERJ-III, KERJ-III, YLA2, SLA-I
sh-o, 156cm
iii. Teljetty ILO
SV-I, KTK-III
sh-o, 155cm
iie. Ch Koistilan Lumiriia
SV-I, KTK-II, KRJ-II
sh-t, 161cm
ie. Joujanni ILO
SLA-I, KRJ-I
sh-t, 157cm
iei. VIR MVA Ch Kajo-Varjo
KTK-II
sh-o, 147cm
iee. Tammihaan Terttu
sh-t, 164cm
e. Mörkövaaran Kesäyö
YLA2
sh-t, 156cm
ei. Mörkövaaran Unihiekka
YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I*
sh-o, 146cm
eii. Kadotettu Unisieppari
YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I
sh-o, 167cm
eie. Ventoksen Lena
YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I
sh-t, 157cm
ee. Mörkövaaran Kaarla
KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I
sh-t, 149cm
eei. Koistilan Karma
YLA1, KRJ-I, ERJ-II, KERJ-II, SLA-I
sh-o, 151cm
eee. Ventoksen Kangerrus
KRJ-I, ERJ-II, KERJ-II, SLA-I
sh-t, 154cm
Jälkeläiset

päiväkirja

24.09.2016 - kirjoittanut omistaja
Ilta oli tänään hieman tallityttöjen opetettavana. Tamma toimi niin hienosti, että kyllä siitä vielä oikein mainio monitoimiputte tulee! Hetkeäkään ei tarvinnut pelätä, että varsa keksisi jotain omaa, vaikka se olikin ensimmäistä kertaa kahdelta puolelta käytävällä kiinni ja kolme ihmistä touhotti sen ympärillä. Iitulle - kuten joku tytöistä uudelleen nimesi - oli ihan okei, että suihkuteltiin vähän show shineä häntään ja kitukasvuiseen harjaan. Jopa kavion se nosti ja antoi hieman kaviokoukun harjaosalla sieltä huitasta! Mietin hetken itsekseni, että miksi olen Ponipalleron toimintaa painottanut noihin jukuripää russeihin ja shetlanninponeihin - suomenhevoset on niin paljon viisaampia - ainakin tämä yksilö. Ehkä meillä kävi vain hyvä tuuri? Mitä jos meidän seuraava suokkivarsa onkin aivan kaistapää?

15.10.2016 - kirjoittanut omistaja
Innostuttiinkin päivällä tyttöjen kanssa väsäämään kentälle irtohypytyskuja. Kolme estettä pitkälle sivulle ja tällä kertaa teimme - edelliskerrasta viisastuneina - kujan puomeista ja tolpista. Kun kujamme oli valmis, jouduimme hetken pohtimaan sopivia uhreja, mutta hokasimme nopeasti, että Ilta ja Debbie ovat viime aikoina lusmuilleet työnteosta. Nyt pollet haettiinkin pihatosta talliin ensiksi kunnon puunaukseen ja sen jälkeen näyttämään taitonsa. Kun kumpikin oli saatu talliin, niin huomasi toinen tallitytöistämme, että Debbieltä puuttuu toinen takajalan kenkä, joten se saikin vain kunnon harjauksen ja palasi pihattoon odottamaan kengittäjän saapumista. Ilta sen sijaan pääsi aivan yksinään nyt rääkkiin - tai siis näyttämään upeaa hyppytekniikkaansa. Iitu näytti tykkäävän hirveästi tästä saamastaan huomiosta ja suorastaan lensi esteiden yli - eihän niillä tosin ollut korkeutta kuin 70cm korkeimmillaan, sillä tamma ei ole vasta kuin muutaman kerran ollut irtohypytettävänä.

28.10.2016 - kirjoittanut omistaja
En tiedä mitä oli tapahtunut yön aikana pihatoilla, mutta ilmeisesti kaikki siellä olivat hieman jotain riekkuneet, mutta Ilta oli ainut joka oli itsensä satuttanut. Tammalla oli kummassakin etupolvessa nirhaumat edessä - todennäköisesti se oli kompastunut ja kaatunut polvilleen? Tiedä häntä, mutta aamulla haavat näyttivät sen verta ilkeitä ja likaisilta, että pakko ne oli putsata. Yksikään varsa ei meillä ole antanut kiltisti haavojaan putsata, joten nytkin varasin kaksi tallityttöä avukseni. Ilta pistettiin toiselta puolelta käytävää päästään kiinni ja pidin itse toiselta puolelta kiinni. Toinen tytöistä antoi tarvikkeita ja toinen puhdisti ensiksi kostutetulla pumpulitupolla haavoista mudat ja hiekat ja sitten suihkutti niihin spraypurkista haavasuihketta, joka meillä on todettu tehokkaimmaksi. Ilta käyttäytyi yllättävän fiksusti siihen asti - mitä nyt vähän säpsyi - kunnes spraypurkki otettiin esiin. Siinä vaiheessa tuli loikka jos toinen suuntaan jos toiseen ja sinistä haavasuihketta oli hieman joka paikassa, mutta oli sitä myös haavoissakin. On sitä typerämpiäkin varsoja nähty..

10.11.2016 - kirjoittanut omistaja
Tänään Iitu sai ensimmäistä kertaa satulan selkäänsä. Fiksu tamma, totesi tamman ratsuttajaksi valittu Emilia, joka on puoliverisiäni käynyt aikaisemmin treenaamassa. Koska valtaosa hevosistani on nykyään poneja, on Emilia vieraillut meillä viime aikoina hieman harvemmin, mutta olin erittäin onnellinen, että hän suostui auttamaan Iitun kanssa. En tiedä ketään niin rauhallista, pitkäjänteistä ja taitavaa hevosten käsittelijää kuin Emilia.
Iitu otti tänään oikein mallikkaasti kaiken oppimansa vastaan - satula selkään, satula pois, satula selkään, vyö löysästi kiinni, vyötä hieman kireämmälle, pieni kävelylenkki kentällä, käyntiä ja ravia, jalustimet alas, käyntiä, ravia, jalustimet ylös, talliin, satula pois. Vaikka mitään sen ihmeellisempää ei tehtykään, niin suurin yllätys oli, että tamma ei hätkähtänyt edes ravissa kylkiin osuvia jalustimia.

15.11.2016 - kirjoittanut omistaja
Iitun kanssa lähdettiin tänään aivan extempore hieman lenkkeilemään. Nappasin tallikoiramme Askon matkaan vapaana, Iitu joutui kuitenkin olemaan narun päässä kiinni. Lähdimme aluksi tietä pitkin kävelemään ja Iitu oli hieman hämillään, kun kavereita ei mukaan tällä kertaa lähtenyt ja olikin aika pörheänä koko alkumatkan. Kun käännyimme tieltä pienelle traktoripolulle päätin ihan pistää itsenikin koetukselle ja juoksimme jonkin matkaa. Iitu ravasi korvat hörössä vierelläni, välillä hieman säpsähtäen, kun Asko juoksi vauhdilla jostain puskasta esiin ja ohitsemme. Traktoripolulta käännyimmekin aivan umpimetsikköön, josta oikaisimme takaisin tielle. Metsikössä Iitu innostui maistelemaan hieman kuusen oksia ja nappasikin sellaisen matkamuistoksi. Kävelimme tietä pitkin takaisin tallille ja Iitu oli innoissaan nähdessään taas kaverinsa.

04.12.2016 - kirjoittanut omistaja & Disa
Apuva papuva! Omistajaa jännitti tänään niin, että Emilia joutui lähes yksinään selviytymään kaikista kisavarusteiden kasaamisista ja pollen hoitamisesta. Sen verran ryhdistäydyin, että talutin itse tamman autoon ja ajoin kisapaikalle, mutta siihen se jäikin.. Iitu ja Emilia osallistuivat nuorten kilpailuissa puomi- ja kavalettiluokaan Stall Sjöholmassa. Emilia oli sitä mieltä, että oltaisiin nyt edes johonkin tamman tasoa vastaavaan luokkaan ilmoitettu Putte, mutta omistaja alkoi nössöilemään kisaosallistumista tehdessään.
Jännitin niin kovasti tammani suoritusta, että melkein unohdin katsoa itse suorituksen! Tuomarilta saatuun kommettilappuun oli kuitenkin kirjattu näin: "Ilta vaikutti kulkeneen verryttelyssä hieman omissa maailmoissaan, mutta oman suoritusvuoron tullessa Emilia sai sen keskittymään täysillä rataan ja hyppäämiseen. Ratsastaja sääteli hyvin tilannetajuisesti tamman laukkaa, ottaen esimerkiksi hieman pidempiä ja varmempia teitä. Puomit ja kavaletit ratsukko ylitti ilman tiputuksia tai kolautuksia. Ilta oli rohkean oloinen nuori suomenhevostamma, kun ratsastaja sai sen kuulolle ja avuilleen. Jatkakaa samaan malliin!" Eli vissiin hyvin meni? Hieno tamma ja toiseksi tultiin!

06.12.2016 - kirjoittanut omistaja
Iitulla olikin tänään eläinlääkärin tarkistus! Olin jo hyvissä ajoin hakenut tamman sisälle sitä varten ja putsannut sen edustuskelpoiseksi. Hevosklinikka Hat on toiminut nyt hevostemme vakioklinikkana ja sieltä tilasimmekin eläinlääkärin tammalle tekemään perustarkistuksen ja antamaan tarvittavat rokotukset.
Iitua ei aluksi yhtään jännittänyt vaan se tarkkaili tilannetta uteliaana. Tamma nosti jalat hienosti ja ei yhtään ihmetellyt, kun vähän sieltä sun täältä kokeiltiin.. Onneksi mitään sanottavaa ei löytynyt.
Viimeisenä olikin sitten paras kohta; rokotukset. Vähän tammaa pelotti, kun piikki ihoa lähestyi, mutta taputtelin tamman päätä - melko voimakkaasti - ettei se edes huomaisi mitään. Hieman saattoi tamma vapista rokotukset saatuaan jännityksestä, että vieläkö niitä piikkejä tulee, mutta helpottuneena palasi pihatolle heinien ääreen tarkastuksen jälkeen.

12.12.2016 - kirjoittanut omistaja
Tamma liinan päähän ja menoks! Eihän siinä muu auttanut, kun Iitu se mennä temmelsi pihattotarhassa niin menemään, että vanhemmilta putikoilta oli päät hajota tarhassa. Iitu oli kunnon mutakuorrutteen itselleen tarhassa kerännyt, jonka ennen juoksutusta sutaisin pois siltä niskasta ja seuraavassa pörähdyksessä olimmekin kentällä jo miettimässä, että mitäs sitten.
En tammaa ollut aikaisemmin liinassa juoksuttanut, joten hieman yllätyin, että mukamas vain vartin jaksoi tamma liinan päässä riekkua - huomatkaa sarkastinen sävy tässä lauseessa. Vartin jälkeen vauhti ja suunta olivat jo suunnilleen minun kontrolloitavissani, mutta eipä tuota kauaa viitsinyt narun päässä pyöritellä, kun raukkaparka itsensä hikeen asti riehui. Kävimme vielä lopuksi hieman kävelemässä pihapiirissä edes takaisin ja tutustutin tamman muun muassa lumikolaan ja pulkkaan.

19.12.2016 - kirjoittanut omistaja
Aika menee hirveää vauhtia! Iitu on Emilian ratsutuksessa edistynyt jo siihen pisteeseen, että meikäläinenkin on jo selkään päässyt. Emilia on tamman kanssa käynyt treenaamassa maksimissaan kolmesti viikossa, minä olen tamman kanssa käynyt maastoilemassa aina silloin tällöin jos Emilia ei tamman kanssa ole päässyt humppaamaan. Totta kai ollaan menty tamman jaksamisen mukaan ja joskus on pidetty pidempiäkin lomia. Maastossa mukana meillä on ollut yleensä Iitun emä Kerttu - kaksikko tulee oikein mainosti toimeen maastossa, vaikka eivät olekaan muuten tekemisissä olleet enää vuoteen. Iitu on viime aikoina tosin alkanut kotiinpäin tullessa painamaan melkoisesti kädelle ja tätä yritetään nyt vielä tammalta pois karsia - ruoka ei kiposta katoa vaikka ei ihan niin vauhdilla tultaisikaan kotia. Kyllä siitä vielä oikein hyvä mamman kisakuljetin tulee!

04.01.2017 - kirjoittanut omistaja & Disa
Koska Sjöholman edelliset esteratsastuskisat olivat olleet niin hyvää harjoitusta Iitulle, pääteimme osallistua tallin järjestämiin harjoituskoulukisoihinkin. Jouduin tällä kertaa selviämään kisareissusta kahdestaan tamman kanssa, mutta onneksi kisapaikalla hääri innokkaita ponityttöjä, jotka erittäin mielellään jäivät tammaa syöttelemään ojan pientareelle, kun suorituksen jälkeen juoksin hakemaan palkintoamme ilman ratsuani, kun olin sen jo kerennyt varusteista riisumaan.. Tuomarin kommentit lämmittivät taas kovasti mieltä!
"Ilta kulki koko ajan hyvin pehmeällä tuntumalla ja ratsastaja pystyi vaikuttamaan siihen hyvin huomaamattomin elein. Kimo tamma tuli radalle ehkä aavistuksen ponnettomassa harjoitusravissa, mutta Veera sai ratsastettua askellukseen nopeasti paremman rytmin ja tempon. Ratsukon siirtymiset olivat tarkkoja ja nuori hevonen säilytti hyvin tahdin ja tasapainon. Kaikin puolin siisti ja eheä suoritus. Hyvä!"

valmennukset

11.12.2016 - estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään meidän iki-ihana Emiliamme lupautui pitämään minulle ja Iitulle hieman estetreenejä! Ilkeä lumisade ja surkeassa kunnossa ollut kenttä ajoi meidät maneesin suojiin treenailemaan. Iitu oli tänään oikein säpäkällä tuulella, se selkeästi tuumasi, että nyt viedään tätiä kuin sukkaa ympäri hallia!
Onneksi se nyt ei ihan mennyt niin, hienosti toimi tamma. Emilia oli ideoinut meille jumppasarjaa, johon kuului muutama yksittäinen este pituushalkaisijalla ja toisella pitkällä sivulla puomi-kavaletti-sarja. Ensiksi kuitenkin verryttelin tammaa muun muassa käynti-ravi siirtymisillä ja ravissa paljon voltteja ja suunnan vaihdoksia tekemällä. Tamman alkaessa kulkemaan mukavasti allani - jopa Emilia näytti vihreää valoa tässä kohtaa - aloitimme Emilian ohjeiden mukaisesti puomi-kavaletti-sarjalla aluksi ravissa. Hieman oli Iitulla vielä hakusessa jalkojen paikat, mutta toistoa toistoa. Kolmannella yrityksellä tammalla nousi jalka jopa melkein raivokkaan näköisesti - tai niin Emilia sanoi, selkään se tuntui oikein mainiolta toiminnalta. Tämän jälkeen Emilia kehotti ottamaan muutaman hypyn verryttelyksi pikkuristikoilla pituushalkaisijalla. Iitu hyppäsi nämä oikein reilulla ilmavaralla ja tamma tuntui ihmettelevän, tälläisiä hobittiesteitä Emilia nostikin muutaman hypyn jälkeen hieman lisää korkeutta esteille ja sen jälkeen tulimmekin ensiksi puomi-kavaletti-sarjan, pituushalkaisijan pystyt ja sitten baanatimme toista pitkää sivua niin, että tulimme puomi-kavaletti-sarjan toisesta suunnasta ja esteet toisesta suunnasta ja sitten taas baanatimme toiseen päähän. Iitun lempikohta oli selkeästi tämä täysiä päästeleminen, kun maneesin tanner vain tömisi.

01.12.2016 - kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Mirka saapui vieraaksemme Ponipalleroon pitämään kouluvalmennusta minulle ja Iitulle. Mirka on toinen luottovalmentajani Emilian lisäksi. Emilian ollessa suuntautunut lähinnä nuoriin hevosiin ja esteratsastukseen, on Mirka painottanut toimintansa kouluratsastukseen ja pääasiassa vanhempiin ongelmatapauksiin. Vaikka Iitu ei mikään ongelmatapaus olekaan, niin tahdoin Mirkan meille pitämään valmennusta, sillä yleensä hänen haukansilmiltään ei mikään jäisi näkemättä.
Iitun kanssa verryttelimme jo maneesissa hieman itsenäisesti ennen kuin kuulin Mirkan kaartavan pihaan. Iitu oli verkkojen aikana oikein superlaiskalla tuulella ja ensimmäisenä huikkasinkin Mirkalle, että antaa raipan tai hommasta ei tule mitään. Mirka kipaisikin raipan tallista hakemassa, ohjeisti meidän alkuverryttelyt loppuun ja sitten aloitimme itse valmennuksen.
Mirka halusi aluksi nähdä miten meiltä pohkeenväistö luonnistuu. Täytyy myöntää, että itse olin tamman kanssa hirveän vähän tähän mennessä kouluvääntöjä tehnyt - olimme Iitun kanssa nimittäin melko laiskoja koulutuuppareita. Pohkeenväistö kuitenkin sujui mielestäni hyvin ja tamma oli kokoajan mukana! Muutama väistö kumpaankin suuntaan käynnissä ja ravissa ja sitten Mirka ohjeisti meille varsinaisen tehtävän. Keskiympyrä tuli tehdä laukassa, sen jälkeen harjoitusravi ja väistö kohti keskihalkaisijaa. Keskihalkaisijalla suoristus ja kohti lyhyttä sivua ja käännös oikealle. Kulman jälkeen suoristus ja pysäytys. Pari peruutus askelta ja takaisin raviin. Keskiympyrä jälleen laukassa.
Olin aina tykännyt Mirkan antamista tehtävistä, joten tämäkin oli kovasti mieleeni. Iitulta onnistui oikein nätisti väistöt, mutta melkeinpä keskiympyrät koituivat ongelmaksemme. Meidän ympyrät ei vaan pysyneet tarpeeksi isoina ja ympyröinä! Mirka antoikin tästä melkoista satikutia ja saimmekin treenata ympyrän tekoa jokusen tovin, kunnes Mirka oli tyytyväinen ympyräämme. Ratsastajan moka kun ei osaa ratsastaa.

20.12.2016 - estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Viime kerrasta onkin jo aikaa! Emilia oli taas patistettu meille estevalmennusta pitämään, sillä meidän pomppuja ei kukaan ollut hetkeen käynyt katsomassa. Tällä kertaa pääsimme esteitä treenaamaan kentälle ja Iitun kanssa olimmekin hyvissä ajoin paikalla jo verryttelemässä. Saimmekin Iitun kanssa tehdä kunnon alkuverryttelyt ihan rauhassa, sillä meidän valkku oli myöhässä! Nooh.. Kun Emilia saapui viimein, niin hänellä oli onneksi meille jo tehtävä valmiiksi mietittynä ja tämä pääsi rakentamaan esteitä heti. Uskon, että Iitullekin teki hyvää tehdä hieman normaalia pidemmät alkuverryttelyt.
Emilia oli kehitellyt meille hauskan harjoituksen, jossa oli neljä estettä vierekkäin lyhyen sivun suuntaisesti keskellä kenttää, niin että jokaisen esteen kummaltakin puolelta pääsi tarvittaessa kiertämään ohi ja lisäksi kummassakin päässä oli yksittäiset pystyt pitkän sivun suuntaisesti. Emilia ohjeisti meitä ottamaan muutaman verkkahypyn toisen päädyn pystyllä ja näin teimme. Iitu tuntui alusta asti todella hyvältä ja hyppäsikin vielä oikein nätisti. Emilia oli kehitellyt meille hieman jännitystäkin ja asetti takkinsa roikkumaan yhden esteen päälle ja käski hypätä sen. Kävimme tamman kanssa nuuhkimassa hieman takkia ja sen jälkeen yli mentiin niin, että hurahti. Eihän tämä tamma vähästä säiky ;) Itse tehtävä oli tulla ensiksi toisen päädyn pysty, keskihalkaisijan esteistä reunimmaisin, toisen päädyn pysty ja sitten keskihalkaisijan toisen reunan pysty. Sen jälkeen piti kiertää päädyssä oleva pysty ja suunnata edellisen esteen viereiselle esteelle, käydä taas kiertämässä päädyssä oleva este ja sitten edellisen esteen viereinen este. Hieman jouduin itsekin aluksi miettimään, että mitenkäs tämä nyt meni, mutta ei se loppujen lopuksi ollut niin hankala muistaa. Tamma toimi koko valmennuksen ajan hienosti, mutta Emilia sanoi, että voisin hieman napakampi olla..

15.03.2017 - maastoestevalmennus, kirjoittanut omistaja
Putte traikkuun ja kohti naapuritallin maastoesterataa! Naapuritallin omistaja Heidi oli kutsunut meidät kokeilemaan heidän uutta rataansa ja olin pyytänyt tätä hieman pitämään valmennuksen tapaista. Heidi olikin hieman kangerrellen suostunut, mutta olin sen verran monta kertaa käynyt Heidin puolesta tunteja heillä pitämässä, että nyt ei naikkosen auttanut muu kuin suostua pyyntööni!
Ilta oli ihan onnesta soikeana, kun paikan päälle pääsimme. Nakkasin tammalle varusteet niskaa, itselleni tarvittavan suojavarustuksen ja sitten suuntasimmekin jo rataa kohti, vaikka olimmekin reippaasti puolituntia ajoissa. Emme juurikaan olleen kotona päässeet tukkeja erikoisempia esteitä treenaamaan, joten jo vedessä kahlailu oli Iitusta aivan superhauskaa! Meillä oli tamman kanssa hyvin aikaa tutustua itsenäisesti esteisiin ja saimmekin tosi kivat alkuverkat tehtyä kävellen esteisiin tutustumassa ja ravaillen hieman edestakaisin vaihtelevassa maastossa.
Heidi saapui täsmällisesti tasalta paikalle ja ihmetteli ratsuvalintaani. Ilmeisesti hän oli odottanut jotain puoliverikasvattiani paikalle, mutta ylpeänä esittelin hänelle Iitua. Heidi ei ollut niin vakuuttunut valkoisesta ratsustani, mutta antoi meille kuitenkin ensimmäiseksi ohjeeksi ottaa muutama alas hyppy veteen, sen jälkeen kaksi tukkia, portaat ylös ja mäki alas. Askellaji oli kuulemma vapaa, kunhan yli menisimme. Tämä kuulosti tarpeeksi haastavalta meille, joten lähdimme matkaan. Alas hyppy veteen ei ollut niin luontevan näköinen, sillä tamma yritti hypätä pituutta, mutta ei ihan kapasiteetti ponilla riittänyt niin pitkään hyppyyn, että olisi päästy veden yli. Veteen lässähtäessämme poni otti muutaman rivakamman askeleen pois vedestä, mutta sentään tukit ylittyivät nätisti! Portaat ylös mentiin hieman haparoiden, ratsastaja jäi nimittäin aivan liikaa jälkeen tamman tahdista. Mäkeä alas tultiinkin ihme könötystä.. Heidi katseli suoritustamme aivan hiljaa sivummalta ja totesi vain, että ei se nyt niin paha ollut.. Käsky kävi tulla sama uudelleen takaperin - hihittelin itsekseni, että nytkö se haluaa nähdä meidän menevän persaus edellä saman..
Tulimme Iitun kanssa uudelleen radan ja nyt alkoi ehkä minulla ja tammalla olemaan suunnilleen sama tatsi tässä hommassa. Mäki meni nätisti ylös laukassa, portaat tultiin porras portaalta nätisti alas elävänä. Tukit ovat Iitulle ihan perusesteitä, joten niiden yli liidettiin kepeästi ja nyt tamma hyppäsi kuin pieni pupu järveen - ei sillä että ikinä olisin nähnyt pupun hyppäävän järveen. Osaako puput edes uida?
Meikäläisen aatosten liidellessä uivissa pupuissa kehotti Heidi meitä ottamaan lyhyet välikäynnit, ennen seuraavaa koitostamme. Iitu oli mukavasti saanut hien pintaan ja kävelimmekin melko pitkät välikäynnit ja samalla kuuntelin Heidin kertomusta siitä, millainen urakka tämä rata oli ollut rakentaa. Voivottelin mielessäni, että voi kun itsellänikin olisi tälläiseen varaa..
Jatkoimme valmennusta coffinin, vedestä ylöshypyn ja risuesteiden parissa. Iitu jännitti kovasti vedessä etenemistä, joten otimme muutaman reippaamman laukkapätkän veteen ja vedestä pois. Seuraavaksi ratamme menikin siis risueste, ylöshyppy vedestä, coffin ja risueste. Iitu alkoi selvästi jo hieman väsähtämään - rasittavathan maastoesteet hevosta aivan eritavalla kuin normaalit rataesteet. Coffin oli Iitusta hauska ja siitä taisikin muodostua tamman lempieste - olimmehan maastoreissuilla muutaman ojan ylittäneet. Risuesteet ja vedestä pois hyppy eivät tuottaneet minkään laista ongelmaa. Taas sai ratsastaja hieman huutia valkulta apujen käytöstä, mutta tamma oli jälleen kerran niin huippu, että ohjeet menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

30.04.2017 - kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Taas sitä mentiin! Iitun kanssa nimittäin valmennukseen! Olikin pitänyt mennä lupaamaan meidän maneesi juuri tänään koiranäyttelyiden järjestyspaikaksi paikalliselle koirakerholle, joten me jouduttiin nyt Iitun kanssa taas pakkautumaan autoon ja ajamaan Mirkan työpaikalle, joka sijaitsi 80km päässä meiltä. Kyllä ärsytti, ettei Mirkalle sopinut tällä viikolla mikään muu päivä ja kerta nyt oli pakottava polte päästä koulua treenaamaan, niin pakko mikä pakko.
Yllätyin suorastaan päästessämme Mirkan työpaikalle - tallihan oli hirveän hulppea! Mitäköhän Mirka miettinyt meidän tallistamme aina täältä tultuaan.. Ilta sai odottaa kopissa niin kauan, että kävin etsimässä Mirkan käsiini ja tämä auttoikin minua laittamaan tamman valmiiksi.
Kävelimme maneesiin Iitun kanssa Mirkan perässä ja Mirka antoi meille alkuverkkojen ajaksi vapaat kädet. Kävelimme tamman kanssa reippaat alkukäynnit, sillä Ilta ei oikein vieraassa paikassa malttanut nyt kävellä edes. Siirryimme siis raviin ja teimme ravissa suunnanvaihtoja, voltteja ja pari siirtymistä, ihan vain, että näin oliko se yhtään kuulolla.
Kun alkuverkat oli verkattu ilmoitin Mirkalle, että voimme aloittaa. Mirka kuitenkin kehotti meitä vielä ottamaan laukatkin kumpaankin suuntaan. Iitu nosti nätisti oikean laukan, mutta vasen laukka meinasi hieman ruveta takkuamaan aina kulmassa. Mirka epäili, että tamma olisi hieman jäykkä kyljestään, joten laukkailut jätimme vielä sikseen. Mirka antoikin meille tehtävän, jossa tuli tehdä jokaiseen kulmaan voltti harjoitusravissa, lyhyet sivut harjoitusravissa, mutta pitkän sivun alussa tuli tehdä avotaivutus, keskellä suoristus ja sitten sulkutaivutus. Mistä Mirka aina tiesi nämä tehtävät mitkä meillä tökkii?
Aloitimme ravaamalla uraa pitkin kierroksen ja toisella kierroksella lisäsimme mukaan voltit, kolmannella kierroksella sitä sitten jo yritettiin pitkän sivun alkuun avoa, mutta pipariksihan se meni, kun ratsastaja jäi katselemaan itseään peilistä.. Mirka kävinkin vetämässä verhot peilin eteen ja näin ratsastajankin huomio oli taas ratsastuksessa.
Mirka sätti taas ratsastajaa siitä, että apujen pitää olla täsmällisempiä, eikä "jos mä ny kohta alkaisin miettimään sitä sulkua". Myönsin välittömästi, että jään liikaa miettimään vain valmisteluja ja koko tehtävä on jo ohi siinä vaiheessa. Tamma kulki kuin unelma, kun vain taas aloin ratsastamaan sitä kunnolla.
Seuraavaksi tehtäväksi saimme hieman tehdä koko maneesin kokoista kahdeksikkoa ja aina lyhyelle sivuille tullessa, piti tehdä vielä pieni voltti päätyyn käynnissä. Käynnissä Mirka muistutti aina ratsastamaan aktiivisemmin tammaa eteen, mutta tämä meiltä muuten kyllä sujui mainiosti. Laukkatehtäväksi saatiinkin sitten samalla ympyrällä tehdä laukanvaihtoja käynnin kautta. Iisi homma. Vaikka avot ja sulut ei ole meidän puuhaa niinkään, niin nämä yksinkertaiset jutut sitten toimii hyvin ja valmennuksista jää tälläisten jälkeen aina hyvä fiilis!

kisakalenteri
07.12.2016 Vähäpelto VSN Suomen(pien)hevostammat, tuomari dookie 2/12 RCH
02.04.2017 Vähäpelto VSN Suomenhevostammat, tuomari dookie 3/12 RCH

14.02.2017 Helmikuun kantakirjauksen lisätilaisuus 18 + 18 + 18 + 18 = 72p. KTK-II

04.12.2016 Stall Sjöholma Nuorten ja aloittelevien ratsujen harjoituskilpailut, puomi/kavalettiluokka 2/10
04.01.2017 Stall Sjöholma Nuorten ja aloittelevien ratsujen harjoituskilpailut, Helppo B Nuorten hevosten kenttäratsastusohjelma 2009 1/12

15.01.2017 VSR Suomenhevosten ikäryhmäkilpailun ensimmäinen osakilpailu 14/31
koulukoe 14/16 (58,750%), estekoe 14/16, rakennearvostelu I-palk.

20.11.2016 Estevarsojen laatuarvostelu 2-vuotiaat oriit ja tammat, 70-90cm 9 - 10 - 1 - 3 - 2 - 5 = 30p / EV-I
20.12.2016 Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 3-vuotiaat, rakenne 7,2, suku 10, käytöskoe 20, ratsastuskoe 6,8 + 0 = 44p / SV-I
20.12.2016 Kenttävarsojen laatuarvostelu, 3-vuotiaat, rakenne: 3 suku: 12 askellajikoe: 2 irtohypytys: 3 lisäpisteet 11 = 31p / KEV-I, Luokkavoittaja II
20.12.2016 Kouluvarsojen laatuarvostelu, 3-vuotiaat, Rakenne: 8 Käynti: 4 Ravi: 2 Laukka: 2 Lisäpisteet: 1 Suku: 20 = 39 p. / KV-I, Luokkavoittaja I, Paras suomenhevonen
31.12.2016 Valjakkovarsojen laatuarvostelu, 3-vuotiaat, 4 + 5 + 5 + 2 + 10 + 12 = 38p / VV-I

14.03.2017 kutsu KRJ Helppo A - 3/40
16.03.2017 kutsu KRJ Helppo A - 1/40
21.03.2017 kutsu KRJ Helppo A - 1/40
19.03.2017 kutsu KRJ Helppo A - 5/100
20.03.2017 kutsu KRJ Helppo A - 10/100
23.04.2017 kutsu KRJ Helppo A - 3/40
24.04.2017 kutsu KRJ Helppo A - 6/40
28.04.2017 kutsu KRJ Helppo A - 4/40
30.04.2017 kutsu KRJ Helppo A - 3/40
06.05.2017 Vähäpelto KRJ Helppo A 4/30
08.05.2017 Vähäpelto KRJ Helppo A 5/30
19.05.2017 Vähäpelto KRJ Helppo A 3/30

30.04.2017 Rósgarður ERJ 60cm 3/29

21.02.2017 Cadogan Ponies KERJ helppo 3/40
22.02.2017 Cadogan Ponies KERJ helppo 5/40
01.04.2017 Hukkapuro KERJ helppo 4/30
06.04.2017 Hukkapuro KERJ helppo 5/30
07.04.2017 Hukkapuro KERJ helppo 4/30
12.04.2017 Hukkapuro KERJ helppo 5/30
13.04.2017 Hukkapuro KERJ helppo 5/30
15.04.2017 Hukkapuro KERJ helppo 4/30
17.04.2017 Hukkapuro KERJ helppo 4/30
18.04.2017 Hukkapuro KERJ helppo 1/30
26.04.2017 Hukkapuro KERJ helppo 5/30
01.05.2017 kutsu KERJ Helppo 5/30
06.05.2017 kutsu KERJ Helppo 5/30
19.05.2017 kutsu KERJ Helppo 3/30
24.04.2017 kutsu KERJ Helppo 2/30
06.05.2017 kutsu KERJ Helppo 1/30
10.05.2017 kutsu KERJ Helppo 4/30
20.05.2017 kutsu KERJ Helppo 5/30
21.05.2017 kutsu KERJ Helppo 3/30
03.05.2017 Hengenvaara KERJ Helppo 4/40
04.05.2017 Hengenvaara KERJ Helppo 1/40
06.05.2017 Hengenvaara KERJ Helppo 6/40
10.05.2017 Hengenvaara KERJ Helppo 3/40

22.02.2017 Huvitus VVJ vaativa koulukoe yksilöille 6/40
23.02.2017 Huvitus VVJ vaativa koulukoe yksilöille 2/40
24.02.2017 Huvitus VVJ vaativa koulukoe yksilöille 4/40
18.05.2017 Swildie Highlanders VVJ Vaativa koulukoe 1/30
29.03.2017 Niiranvaaran Oriasema VVJ Vaativa koulukoe yksilöille 1/40
30.03.2017 Niiranvaaran Oriasema VVJ Vaativa koulukoe yksilöille 5/40
31.03.2017 Niiranvaaran Oriasema VVJ Vaativa koulukoe yksilöille 2/40
19.05.2017 Breandan VVJ Vaativa Parivaljakko 2/15
25.05.2017 Breandan VVJ Vaativa Parivaljakko 2/15
26.05.2017 Breandan VVJ Vaativa Parivaljakko 2/15

Hevosen kuvat © Cherie, lisenssi
Ulkoasu © Pilvimarja 2008 / Heidi