Etusivu Hevoset Kasvatus

Virallinen nimiTippatee "Teme"
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, ori
Väri, säkäkorkeuspunarautias, 157cm
RekisterinumeroVH16-018-0785
Syntymäaika09.01.2015 (3v 09.04.2015/8v 09.10.2015)
KasvattajaEssi Vesilahti, Suomi
Omistajaeepu (VRL-03745), Kettula
Painotuslajiesteratsastus
Koulutustasoko: helppo B re: 110cm

Luonnekuvaus

Sukutaulu

i. Tippavoitappaa
prt, 159cm
ii. Tipaton
prt, 162cm
iii. Eitippatapa
prt, 154cm
iie. Soper
tprt, 168cm
ie. Huikka
prt, 163cm
iei. Kippiskulaus
tprt, 166cm
iee. Eiämpäriinvoihukkua
prt, 159cm
e. Viinaatsattsatstaa
prt, 157cm
ei. Krapulaanvoikuolla
tprt 158cm
eii. Eläjuodaksesi
tprt, 159cm
eie. Darrakeiju
prt, 156cm
ee. Pohojanmaankautta!
tprt, 155cm
eei. Pullonpohja
trt, 158cm
eee. Huurteinen
prt, 153cm

"SIIS MIKÄ HITTO TÄÄ SUKU OIKEEN ON?!", karjaisin kun sain Temen paperit käteeni ostosopimuksen kirjoituksen jälkeen. "No siis se vaan on tommonen...", entinen omistaja naureskeli. Tietenkin olin kirjoittanut sopimuksen mitä ei voi purkaa - toisaalta orin luonteen ottaen huomioon en yhtään ihmetellyt asiaa. Suvun nimet olivat toinen toistaan oudompia, epäsopivimpia ja loppujen lopuksi erittäin minun tyylisiäni. Hetken puhinan jälkeen hyväksyin asian että omistin suomenhevosen oudolla nimellä ja vielä oudommalla suvulla...

Temen isä, Tippavoitappaa, eli lyhyesti ja erittäin miehekkäästi lempinimeltään Tipi, on vielä eläkeikäisenäkin joka asiassa periaatevastustaja. Orin motto oli taatusti se, ettei pieni koko ole koskaan este isolle egolle. Nuorena ja viriilinä oripoikana Tipi oli temperamenttinen, uppiniskainen ja helposti hermostuva tapaus, jota ei jokaisen maukka perusjätkän käsiin uskaltanut luottaa. Yleensä ori ei toiminut edes asiansa osaavan kuskin kanssa esteradalla, mutta sen vanhetessa oli helpompi löytää yhteinen sävel - myös selästä käsin. Vielä seniori-ikäisenäkin teräspappa kilpailee satunnaisesti metrin luokkia aluetasolla hyvällä menestyksellä; ainakin silloin kun hevonen ja kartturi pääsevät yhtä matkaa maaliviivan yli.

Temen isänisä Tipaton on taas poikansa Tipin täysi vastakohta. Tontuksi kutsuttu ori oli eläessään hyvin arka ja varovainen, mikä näkyi myös sen kisatuloksissa. Siinä missä muut nuoret orit menivät ryminällä yli melkein mistä tahansa, Tonttu vaati ratsastajaltaan kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Oli vuosien työn takana saada ujopoika hyppäämään erikoisesteitä kieltämättä. Arkuudestaan huolimatta ori oli hirvittävän nöyrä ja kiltti hevonen, joka ei koskaan kyseenalaistanut ihmisen auktoriteettia. Vanhoilla päivillään ori toimi jopa vammaisratsastuksessa ja terapiahevosena, sillä se suorastaan rakasti lapsia. Harmillisesti Tonttu menehtyi karvan yli kaksikymppisenä suolikiertymään.

Temen isänemä Huikka oli enemmän tai vähemmän mitäänsanomaton tapaus. Tamma ei menestynyt merkittävän hyvin kisakentillä, ja luonteeltaan se oli sellainen ratsastuskoulun pullaponi, joita mahtuu kolmetoista tusinaan. Koska menestystä ei kilpakentiltä herunut, tamma joutui kiertoon. Se kilpaili muutaman kauden usean junioriratsastajan alla pieniä esteluokkia, mutta lopulta löysi paikkansa maalta tätikuljettimen roolissa. Tamma varsoi kahdesti, kahdesta eri orista. Huikka menehtyi kuitenkin surullisen nuorena, vain 15-vuotiaana traagisesti onnettomuudessa. Tamma oli eräänä sydäntalven yönä lähtenyt pihattokaverinsa kanssa karkureissulle, joka päättyi läheisen järven heikoille jäille, joka petti hevosten alta. Kumpaakaan karkulaisista ei ehditty pelastaa.

Temen emä Viinaatsattsatstaa, lempinimeltään Assi, oli luonteeltaan hyvin tyyni ja kiltti, olematta kuitenkaan automaatti. Tamma kilpaili menestyksekkäästi esteratsastuksessa aluetasolla ja varsoi neljästi elämänsä aikana. Tamma oli selästä käsin hyvin rohkea ja eteenpäin pyrkivä, se meni kyselemättä yli melkein mistä tahansa. Sen kisaura kuitenkin päättyi melko nuorena hankosidevammaan, mutta kiltistä tammasta kuoriutui mitä kiltein ja huolehtivin emä. Se jatkoi elämäänsä siitostammana ja harrasteratsuna, ja vanhoilla päivillään se oli tallin luotettavin maastokaveri ja maskotti. Assi menehtyi luonnollisesti vanhuuteen noin kahdenkymmenen viiden vuoden iässä.

Temen emänisä Krapulaanvoikuolla eli Krappe oli kovaa ja korkealta-tyyppi. Se oli rohkea, itsevarma ja isoegoinen ori, joka näiden ominaisuuksiensa vuoksi menestyi sekä estekenttien lisäksi kenttäratsastuksessa. Sitä käytettiin mielellään jalostukseen ja se ehtikin saattaa maailmaan 13 jälkeläistä ennen kuin se ruunattiin ja myytiin ratsastuskouluun opetushevoseksi. Krappe ei kuitenkaan oikein soveltunut ratsastuskouluhevoseksi kovapäisyytensä takia. Se myytiin harrastehevoseksi Ruotsiin, eikä orista löydy sen jälkeiseltä ajalta muuta tietoa kuin se, että se menehtyi 22-vuotiaana sydänkohtaukseen.

Temen emänemä Pohojanmaankautta! päätyi jo nuorena siitostammaksi. Hyväsukuinen nuori tamma loukkaantui trailerionnettomuudessa, jonka jälkeen sen jalat eivät olisi kestäneet aktiivista kisauraa. Tamma vietti rauhallista elämää laitumella ja omistajansa tyttären maastoiluseurana. Se varsoi elämänsä aikana kolmesti, mutta sen jalkojen tilan huonontuessa Katsu jouduttiin lopettamaan vain 12-vuotiaana.

Jälkeläiset

s. 03.12.2015 o. Kettulan Mä Oon Timantti e. Ihanasti Pihalla om. VRL-10352, Harmonia

Kilpailutiedot

Ominaisuuspisteet
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 1098.74 op.
Nopeus ja kestävyys: 0.00 op.
Kuuliaisuus ja luonne: 1338.57 op.
Tahti ja irtonaisuus: 0.00 op.
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00 op.
Tasot
ERJ maksimitaso: 6/5
Esteratsastuksessa 2437.31 op.
Kilpailee vain porrastetuissa kilpailuissa.

Näyttelyt


Päivämäärä Järjestyspaikka Luokka Tulos Tuomari
20.04.2016 Kettula Suomen(pien)hevosorit RCH, 10p dookie

Kuvagalleria

© scirlin

Kaikki materiaali © Kettula, ellei toisin mainita!
Webdesign © Shady -- Ulkoasun kuvat © S.H. ja Narie -- Otsikko © Hapero
Tämä on virtuaalihevonen