Turmeltajan Kipinäkinttu

Päiväkirja

Ei merkintöjä

Valmennukset

03.01.2018 - Kouluvalmennus (Joe VRL-02585)
Olin saanut tehtäväkseni valmentaa suomenhevosori Kilpparia. Saapuessani paikalle Evelina ja Kilppari olivatkin jo kentällä aloittelemassa alkuverkkaa. Verkkahan meni ihan plörinäksi siinä kohtaa kun ori huomasi minun kävelevän heitä kohti. Sen häntä heilahti vauhdikkaasti puolelta toiselle ja sen jälkeen olikin Evelinalla hieman kiinni pitelemistä, sillä ori heitti innokkaan pukin ja lähti vauhdikkaaseen laukkaan. Evelinan onnistui kuitenkin nopeasti saada ori jälleen ruotuun yllättävänkin pienillä pidätteillä. Ja näin saataisiinkin vihdoin valkka aluilleen. Valkan alkuun pyysin kentän lyhyille sivuille koottua ravia ja aina pitkille sivuille nosto koottuun laukkaan. Kilpparilla oli selkeästi vieläkin liikaa vauhtia, joten laukkapätkät eivät oikein onnistuneet, ori vain ilkikurisesti katseli minua ja teki mitä lystäsi. Kun Evelina sitten sai orin taas ojennukseen muutamien kirosanojenkin saattelemana, päästiin jatkamaan. Laukkapätkät jätettiin kokonaan pois, ravipätkät sujuivat hienosti ja ori jaksoi keskittyä varsinkin viimeisten harjoitusten aikana vaikka muutamat kerrat se olikin selkeästi valmis lähtemään lapasesta, mutta me Evelinan kanssa saimme tämän estettyä tällä kertaa ajoissa. Onnistuineiden ravailujen jälkeen päätin teetättää kaksikolla hieman avotaivutuksia. Kilppari suostui hienosti yhteistyöhön, mitä nyt ehkä ensin selkeästi hieman mökötti kun ei enää saanutkaan mennä kovaa. Tämä hieman huvitti minua. Avotaivutukset olivat selkeästi menneet perille tälle ratsukolle jo ennen minunkin valmennustani sillä niissä ei hiomista juurikaan ollut.
Valmennuksen jälkeen, juuri kun olin jättämässä kaksikkoa kentälle kaksin loppuverkkaamaan, päätti Kilppari sitten ottaa ja nakkaista minua ihan kunnolla kiinni olkapäästä. Päästin älähdyksen ja vilkaisin oria, joka katseli minua "Kuka se oli?"-ilmeellä. Jaa, tässäkö sitten oli kiitos tästä valmennuksesta?, ajattelin ja lähdin hieman naureskellen jatkamaan matkaani.

04.01.2018 - Estevalmennus (Joe VRL-02585)
Eilisen kouluvalmennuksen jälkeen minua suoraan sanoen hieman hirvitti tulla pitämään Evelinalle ja Kilpparille estevalmennusta. Koko ajan mielessäni kummitteli se, kuinka Kilppari vain ampaisisi liikkeelle ja tekisi ihan mitä huvittaa ja Evelina toimittaisi selässä vain sätkynuken virkaa. Mutta sitten palasin takaisin maanpinnalle ja tajusin, että tuskinpa Kilppari siinä tapauksessa olisi esteratsuna toiminut ollenkaan. Mitähän minäkin oikein ajattelin?
Huikkasimme tervehdykset Evelinan kanssa ja hän tiesi kertoa, että Kilppari oli tänäänkin suhteellisen vauhdikkaalla päällä. Päätin sitten, että tänään aloitetaankin ihan vain perus puomeilla ja kavaleteilla, hieman lämmittelyä ennen varsinaista hyppelyä. Puomit ylitettiin ravissa ja se sujui oikein hienosti ilman minkäänlaisia kommervenkkejä. Kavaletitkaan eivät juurikaan puomeista poikenneet paitsi sitten kun niitä tultiin laukassa ja Kilppari päätti ponnistaa viimeisen kohdalla ihan kunnolla. Sen hyppy näytti enemmänkin jäniksen loikalta ja minua nauratti hieman. Pyysin Evelinaa tekemään Kilpparin kanssa omia juttuja sillä aikaa, että saisin heille muutamat esteet pystyyn.
"No niin! Nyt hyppäätte nämä kaikki neljä estettä putkeen ja sen jälkeen vielä toistamiseen sama homma!", huudahdin Evelinalle kun olin valmis. Hetken keskustelimme kaarteista ja siitä kuinka paljon askeleita mihinkin väliin pitäisi ottaa. Kaksikko lähti pian suorittamaan "rataa" ja minä vain katsoin kuinka hienosti he etenivät. Ori oikein imaisi itsensä esteille ja ponnisti voimakkaasti. Toisella kierroksella laskeutumiset meinasivat mennä hieman metsään liian kovan vauhdin takia, joten otimme esteet vielä uusiksi. Ja jälleen sama homma, että ori imaisi itsensä esteille, mutta tällä kertaa Evelina sai hyvin pidätteillä hallittua vauhtia sen verran, että laskeutumiset olivat hallitumpia. Näiden jälkeen Evelina ja kilppari lähtivätkin maastoon loppuverkalle ja minä jäin purkamaan esteet.

Taustakuvan © Subtle Patterns
VIRTUAALIHEVONEN