Tippatee eli Teme virtuaalihevonen


© scirlin

Saavutukset

Marraskuun 2016 Suomenhevosorien Kantakirjaustilaisuudessa: KTK-II
18 + 18 + 18 + 21 = 75p.

Tavoitteena Suomenhevosten laatuarvostelu, ERJ Laatuarvostelu, Yleislaatuarvostelu

Luonnekuvaus

Vaikka Teme onkin kovan luokan kilparatsu, on se silti yksi pissapäisimmistä hevosista jonka tiedän. Joskus tuntuu ettei tällä upealla punarautiaalla olekaan, muuta tekemistä kuin katsoa ihmistä turvanvarttaan pitkin halveksien ja tehden niide elämästä mahdollisimman haastavaa. Ei Teme vaarallinen kuitenkaan ole, sillä on kunnioitusta ihmisiä kohtaan vaikkakin vähän, mutta on kuitenkin. Taluttaessa herralle saa laittaa ihan suosiolla ketjun suuhun, muuten saattaa olla että Teme lähtee omille reissuilleen. Tarhakäytös on orilla luokkaa, ei muita oreja kovin lähelle. Oriherra on muutamaan otteeseen ollut sairaslomalaisena loukattuaan itsensä tarhassa, alkaessaan uhittelemaan muille oreille. Tammojen kanssa Teme nyt viettäisi mielellään aikaa, pitäähän se itseään seudun komeimpana poikamiehenä. Lastaaminen sujuu helposti, orilla on konkarin otteet mitä kuljetukseen ja lastaukseen tulee. Se on - luojan kiitos - varsasta asti ollut helppo kuljetettava.

Hoitotilanteissa on fiksua sitoa ori kiinni tai hoitaa se käytävällä. Teme kyllä osaa kaiken maailman temput hoitajan kiusaksi, se karkaa karsinasta heti mahdollisuuden saatuaan, linttaa varpaita tai koko elopainollaan karsinan seinään. Ori ei myöskään malta pysyä paikallaan ollenkaan eikä myöskään nosta koipiaan kun pitäisi kaviot puhdistaa. Varustaminenkaan ei suju ongelmitta, ei varmaan tule yllätyksenä että Teme pullistelee satulavyötä kiristäessä ja yleensä vielä yrittää lintata varpaat. Kuolaimet ori ottaa suuhun taistelun jälkeen, mutta yrittää vielä temppuilla ettei niskahihnaa saisi vedettyä korvien taakse.

Ratsastaessa Teme on kuuma, sen mieluisin vaihde on täysiä päin. Orin kanssa saa tehdä todella paljon töitä, jotta sen saa pidettyä hallinnassa. Esteillä Teme on ihan ykköne, se menisi radan kuin radan läpi ilman ratsastajaakin. Se nauttii selkeästi hyppäämisestä, vaikka vauhdikas edelleen onkin se kuitenkin kuuntelee mitä ratsastajaa, jotta suoritus olisi mahdollisimman hyvä. Vauhtia on vaikea hidastaa, mutta onneksi Teme antaa paljon anteeksi ja vaikka menisikin täysiä päin estettä se silti tekee parhaansa, jotta esteestä suoriudutaan kunnialla. Kouluratsuna Teme on suoraan sanottuna tylsä, tekee kaiken vasemmalla kaviolla eikä sitä voisi vähempää kiinnostaa tämmönen tylsyys missä pitää tehdä jotaki hemmetin temppuja. Maastossa ori on vielä vauhdikkaampi kuin esteillä, mutta pomminvarma. Se ei säikähdä yhtään mitään ja siksi se onkin kohtuu suosittu maastoratsu. Vauhtikin pysyy hallinnassa, kunhan laittaa norsunjarrut suuhun.

Kilpailupaikalla Temellä on hyvä laittaa punainen rusetti häntään ennen kuin orin ottaa ulos trailerista. Sen ego tulee hyvin esille, ja uhittelee muille oreille ja ruunille tai sitten se olisi ryntäämässä jokaisen ihanan tamman luokse. Paras vaihtoehto onkin laittaa Temelle suitset, jotta se on helpommin hallittavissa. Alkuverryttelyssä ori on täysin samanlainen kuin kotonakin, vauhdikas ja joskus keskittyminen on hukassa muiden hevosten takia. Itse suoritus menee miten menee, jos ratsastaja osaa hommansa niin rata sujuu helposti. Ratsastajan ollessa hukassa mokailee Temekin huomattavasti helpommin.

3-polvinen

i. Tippavoitappaa
prt, 159cm
ii. Tipaton
prt, 162cm
iii. Eitippatapa
prt, 154cm
iie. Soper
tprt, 168cm
ie. Huikka
prt, 163cm
iei. Kippiskulaus
tprt, 166cm
iee. Eiämpäriinvoihukkua
prt, 159cm
e. Viinaatsattsatstaa
prt, 157cm
ei. Krapulaanvoikuolla
tprt, 158cm
eii. Eläjuodaksesi
tprt, 159cm
eie. Darrakeiju
prt, 156cm
ee. Pohojanmaankautta!
tprt, 155cm
eei. Pullonpohja
trt, 158cm
eee. Huurteinen
prt, 153cm

"SIIS MIKÄ HITTO TÄÄ SUKU OIKEEN ON?!", karjaisin kun sain Temen paperit käteeni ostosopimuksen kirjoituksen jälkeen. "No siis se vaan on tommonen...", entinen omistaja naureskeli. Tietenkin olin kirjoittanut sopimuksen mitä ei voi purkaa - toisaalta orin luonteen ottaen huomioon en yhtään ihmetellyt asiaa. Suvun nimet olivat toinen toistaan oudompia, epäsopivimpia ja loppujen lopuksi erittäin minun tyylisiäni. Hetken puhinan jälkeen hyväksyin asian että omistin suomenhevosen oudolla nimellä ja vielä oudommalla suvulla...

Temen isä, Tippavoitappaa, eli lyhyesti ja erittäin miehekkäästi lempinimeltään Tipi, on vielä eläkeikäisenäkin joka asiassa periaatevastustaja. Orin motto oli taatusti se, ettei pieni koko ole koskaan este isolle egolle. Nuorena ja viriilinä oripoikana Tipi oli temperamenttinen, uppiniskainen ja helposti hermostuva tapaus, jota ei jokaisen maukka perusjätkän käsiin uskaltanut luottaa. Yleensä ori ei toiminut edes asiansa osaavan kuskin kanssa esteradalla, mutta sen vanhetessa oli helpompi löytää yhteinen sävel - myös selästä käsin. Vielä seniori-ikäisenäkin teräspappa kilpailee satunnaisesti metrin luokkia aluetasolla hyvällä menestyksellä; ainakin silloin kun hevonen ja kartturi pääsevät yhtä matkaa maaliviivan yli.

Temen isänisä Tipaton on taas poikansa Tipin täysi vastakohta. Tontuksi kutsuttu ori oli eläessään hyvin arka ja varovainen, mikä näkyi myös sen kisatuloksissa. Siinä missä muut nuoret orit menivät ryminällä yli melkein mistä tahansa, Tonttu vaati ratsastajaltaan kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Oli vuosien työn takana saada ujopoika hyppäämään erikoisesteitä kieltämättä. Arkuudestaan huolimatta ori oli hirvittävän nöyrä ja kiltti hevonen, joka ei koskaan kyseenalaistanut ihmisen auktoriteettia. Vanhoilla päivillään ori toimi jopa vammaisratsastuksessa ja terapiahevosena, sillä se suorastaan rakasti lapsia. Harmillisesti Tonttu menehtyi karvan yli kaksikymppisenä suolikiertymään.

Temen isänemä Huikka oli enemmän tai vähemmän mitäänsanomaton tapaus. Tamma ei menestynyt merkittävän hyvin kisakentillä, ja luonteeltaan se oli sellainen ratsastuskoulun pullaponi, joita mahtuu kolmetoista tusinaan. Koska menestystä ei kilpakentiltä herunut, tamma joutui kiertoon. Se kilpaili muutaman kauden usean junioriratsastajan alla pieniä esteluokkia, mutta lopulta löysi paikkansa maalta tätikuljettimen roolissa. Tamma varsoi kahdesti, kahdesta eri orista. Huikka menehtyi kuitenkin surullisen nuorena, vain 15-vuotiaana traagisesti onnettomuudessa. Tamma oli eräänä sydäntalven yönä lähtenyt pihattokaverinsa kanssa karkureissulle, joka päättyi läheisen järven heikoille jäille, joka petti hevosten alta. Kumpaakaan karkulaisista ei ehditty pelastaa.

Temen emä Viinaatsattsatstaa, lempinimeltään Assi, oli luonteeltaan hyvin tyyni ja kiltti, olematta kuitenkaan automaatti. Tamma kilpaili menestyksekkäästi esteratsastuksessa aluetasolla ja varsoi neljästi elämänsä aikana. Tamma oli selästä käsin hyvin rohkea ja eteenpäin pyrkivä, se meni kyselemättä yli melkein mistä tahansa. Sen kisaura kuitenkin päättyi melko nuorena hankosidevammaan, mutta kiltistä tammasta kuoriutui mitä kiltein ja huolehtivin emä. Se jatkoi elämäänsä siitostammana ja harrasteratsuna, ja vanhoilla päivillään se oli tallin luotettavin maastokaveri ja maskotti. Assi menehtyi luonnollisesti vanhuuteen noin kahdenkymmenen viiden vuoden iässä.

Temen emänisä Krapulaanvoikuolla eli Krappe oli kovaa ja korkealta-tyyppi. Se oli rohkea, itsevarma ja isoegoinen ori, joka näiden ominaisuuksiensa vuoksi menestyi sekä estekenttien lisäksi kenttäratsastuksessa. Sitä käytettiin mielellään jalostukseen ja se ehtikin saattaa maailmaan 13 jälkeläistä ennen kuin se ruunattiin ja myytiin ratsastuskouluun opetushevoseksi. Krappe ei kuitenkaan oikein soveltunut ratsastuskouluhevoseksi kovapäisyytensä takia. Se myytiin harrastehevoseksi Ruotsiin, eikä orista löydy sen jälkeiseltä ajalta muuta tietoa kuin se, että se menehtyi 22-vuotiaana sydänkohtaukseen.

Temen emänemä Pohojanmaankautta! päätyi jo nuorena siitostammaksi. Hyväsukuinen nuori tamma loukkaantui trailerionnettomuudessa, jonka jälkeen sen jalat eivät olisi kestäneet aktiivista kisauraa. Tamma vietti rauhallista elämää laitumella ja omistajansa tyttären maastoiluseurana. Se varsoi elämänsä aikana kolmesti, mutta sen jalkojen tilan huonontuessa Katsu jouduttiin lopettamaan vain 12-vuotiaana.

Jälkeläiset

syntynyt skp nimi emä omistaja
24.12.2017 ori Hukanhelmen Retardix Ihanasti Pihalla Jää kotiin
28.01.2016 ori Ei Tippa Tapa Ruuti-Neiti VRL-11983

Näyttelytulokset

päivämäärä järjestyspaikka luokka tulos tuomari
20.04.2016 Kettula Suomen(pien)hevosorit RCH, 10p dookie

Päiväkirja ja valmennukset

04.11.2017 • Muutto uuteen kotiin kirjoittanut omistaja
Teme pääsi ensimmäisten joukossa muuttamaan uuteen kotiinsa. Kettulan lopettaessa ja tilojen myynnin jälkeen, hevoseni ovat olleet ympäri Suomea ystävieni talleille majoitettuna. Matka sujui helposti, Teme nukkui lähes koko 600km matkan. Pakko sanoa, että huoltoasemien pihassa oli paljon ihmettelijöitä kun pysähdyimme itse syömään ja taluttelemaan oria. Lapset olivat innoissana ja orikin nautti saamastaan huomiosta. Vihdoin yöllä päästessämme kotipihaan olin jo ihan poikki. Onneksi talliorja (tunnetaan myös nimellä aviomies) Matias oli laittanut kaiken valmiiksi. Teme pääsi suoraan omaan karsinaansa heinäkasan ja iltaruuan äärelle. Seuraavana päivänä taluttelin Temeä tallipihassa sekä tutustuimme uuteen ympäristöön. Temellä oli energiaa edellispäivän matkustamisen vuoksi, joten juoksutin oria hetken tutustumisretken jälkeen. Loppupäivän Teme viettikin tarhassa vaikuttaen sopeutuneen täysin uuteen ympäristöön.