Supina eli Sussu virtuaalihevonen


© VRL-02324

Saavutukset

Marraskuun 2016 Suomenhevostammojen Kantakirjaustilaisuudessa: KTK-III
16 + 17 + 17 + 17 = 67p.

Tavoitteena Suomenhevosten laatuarvostelu, KRJ Laatuarvostelu

Luonnekuvaus

Supina on tammamainen neitokainen, jonka kanssa saa aina vääntää kaikesta ainakin käsitellessä. Ratsuna Sussu sentään on ihan mukava ja osaava, sitä saa vaan vähän motivoida jotta se alkaa liikkumaan kunnolla. Tamman kanssa saa kuitenkin olla kaikissa tilanteissa topakkana, jotta se ei pääse niskan päälle. Taluttaessa Supina on kiltisti, mutta se inhoaa vettä ja sateella sinkoilee sinne tänne sillä inho vettä kohtaan on voimakas. Sussu on ehdoton laumaeläjä, se ei viihdy hetkeäkään yksin ja onkin muutaman kerran tullut aidoista läpi jäädessään yksin. Lastaaminen on aina ollut helppoa, jo varsasta asti Sussu on lompsinut lastaussillan kuin konkari. Matkustaminenkin sujuu nukkuessa.

Karsinassa Supinan tammamaisuus tulee esille, se on karsinassa hyvin happaman näköisenä ja sitä tuntuu ärsyttävän suuresti että joku tulee häiritsemään sen rauhaa. Tamma kuitenkin käyttäytyy, mutta se huitoo jaloilla ilmaa ja toisinaan koittaa näykkäistä. Onneksi näykkimistä tapahtuu hyvin harvoin, riittää kun saa väistellä takapäätä. Perustoimen piteet sujuvat, kunhan vain on valppaana. Kavioita puhdistaessa kannattaa olla tarkkana ettei saa hampaan kuvia takamukseen, muuten operaatio sujuu helposti. Varustaminen sujuu ihan kohtalaisesti, satuloidessa takajalat huitovat mutta kunhan tähän on varautunut. Suitsien kanssa on ainoastaan perusvääntämistä kuolaimien kanssa.

Ratsastaessa Supina on alkuun hieman laiskahko ja koittaa päästä siitä mistä aita on matalin. Topakalla ratsastajalla tammasta kyllä löytyy liikettä ja se on osaava ratsu, joka haluaa loppujen lopuksi miellyttää ratsastajaansa. Koulupuolella tamma loistaa oikealla ratsastajalla, se on yritteliäs ja kuuntelee apuja herkästi. Sussu myös reagoi hyvin jopa epäselvempiin apuihin. Esteillä tamma on myöskin ihan mukava ratsu, se hyppää kohtalaisella tekniikalla ja osaa katsoa hyvin ponnistuspaikanki. Supinasta olisi varmasti saanut hyvän yleisratsunkin, jos se ei pelkäisi maastoesteitä. Nuorena tyttönä tammalle sattui paha onnettomuus maastoesteillä ja sen jälkeen Sussu ei ole maastoesteitä hypännyt. Onneksi tamma toipui onnettomuudesta täysin, eikä sille jäänyt kuin pahat traumat. Muuten maastoilu on Supinasta mukavaa hommaa, kunhan siihen ei sisälly vettä missään muodossa.

Kilpailutilanteet ovat tammalle rutiinia. Sussu ei ota yhtään mistään stressiä, eikä sitä haittaa vaikka joku uusi hevonen tulisi moikkaamaan. Olen onnekas, kun tallissa on tämmöinen kilpakenttien helmi. Verryttelyssä vain pitää olla topakkana ja pistää Supina liikkumaan kunnolla, jotta se ei radalla koita päästä helpolla.

3-polvinen

i. Valoilmiö
prt, 154cm
ii. Vaadon Ilmiömäinen
prt, 156cm
iii. Vaadon Valloitus
tprt, 157cm
iie. JK Ilona
prt, 152cm
ie. Vire
prt, 155cm
iei. Nauruvaras
trt, 160cm
iee. Vihuri
prt, 146cm
e. Savusuudelma
prt, 147cm
ei. Savumerkki
trt, 152cm
eii. Merkkari
prt, 150cm
eie. Alvan Sihinä
tprt, 150cm
ee. Sesilia
prt, 144cm
eei. Myrskyn-Merkki
prt, 146cm
eee. Selja
tprt, 143cm

i. Valoilmiö on periyttänyt kipakkaa luonnettaan nuoremmalle sukupolvelle, josta myös Sussu on saanut osansa. Vallen oli paitsi luonteikas ori, se kilpaili myös menestyksekkäästi neljässä lajissa ollen aikansa parhaita periyttäjiä myös kilpahevosten joukossa. Sen yhdestätoista jälkeläisestä kaikki ovat kilpailleet ainakin jossain määrin isänsä lajeissa. Hyvärakenteinen ori menestyi myös näyttelyjen saralla ja periytti varsoilleen hyvää rakennetta ja rautiasta väriä ilman merkkejä. Punaraudikko ori oli itse 154-senttinen, mutta valtaosa varsoista jäi pienemmiksi. Ori lopetettiin 27-vuotiaana vanhuudenvaivojen vuoksi. e. Savusuudelma oli pääasiassa valjakkoa kilpaileva tamma, joka myös kokeili siipiään muissa lajeissa. Luonteeltaan Suukko oli kuuliainen ajettava, mutta hoitaessa sekin olin haastavahko omaten paljon suomenhevosmaista junttiutta, jota myös sen kahdeksan varsaa saivat perinnökseen. Punarautias 147-senttinen tamma jätti suunnilleen samaa kokoa olevia pääasiassa rautiaita jälkeläisiä, jotka menestyivät emäänsä paremmin monipuolisesti eri lajeissa, vaikka tammankin omat tulokset valjakkoajon puolelta ovat keskitasoa parempia. Rakenteeltaan Suukko ei ollut mikään ykköspalkinnon tamma, mutta ihan kohtalaisesti pärjäsi niissä parissa näyttelyissä, joissa sitä innostuttiin käyttämään. Nuorempana Suukko kokeili myös ravihevosen uraa, mutta se ei oikein auennut ja tamma siirrettiin valjakkoajoon, jossa se pärjäsi huomattavasti paremmin. Suukko lopetettiin vanhempana hevosena huonojen hampaiden ja ruokahalun vuoksi, se taisi olla tuolloin jo lähemmäs kolmikymmen vuotias! ii. Vaadon Ilmiömäinen oli komea kakkospalkinnon kantakirjaorii, joka kilpaili päätoimenaan kouluratsuna oikein hyvän uran, mutta tämäkin oli muun suvun tapaan haastava hoidettava ja käsiteltävä. Perusluonteeltaan kiltti ori omasi kuitenkin sen verran hermostuneisuutta, että sen käsittely saattoi olla hyvinkin päivästä kiinni miten se toimi. Punarautias ori peritty punarautiasta väriään. 156-senttinen ori periytti samankokoisia koulupainotteisia varsoja, joista Valoilmiön lisäksi yksi tammavarsa on kilpaillut menestyksekkäästi neljässä lajissa. ie. Vire oli päätoimenaan siitoskäytössä, mutta kilpaili muutamia valjakkokilpailuja ykköstasolla. Punarautias tamma periytti vaaleampia jälkeläisiä, jotka kuitenkin kooltaan ja rakenteeltaan olivat paljolti tamman itsensä kaltaisia. Tamma sai nimensä kasvattajaltaan, se syntyi pappilassa ja toimi lähinnä emännän omenapiirakoiden syöjänä sen lisäksi että Vire piti pappilan leivässä varsoen vuosittain hienorakenteisia varsoja, joista kaikki päätyivät kilpailemaan yleispainotteisina ja muutama kantakirjattiinkin. 155-senttinen tamma toimi satunnaisesti nuoruusvuosinaan myös maatilan töissä, mutta ei varsinaisesti ollut saanut työhevosen koulutusta. Vire ajoi ja hoiti tilan renki Antero, joka myös kilpaili tammalla muutamia luokkia lähiseudulla. Vire ilmeisesti lopetettiin parikymppisenä, kun vanha pappi kuoli ja pappila laitettiin myyntiin. Tammalta jäi pappilan kirjanpidon mukaan kahdeksan varsaa. ei. Savumerkki on Valoilmiön lähisuvun ainoa rauhallisen ja kiltin luonteen omannut hevonen. Kohtalaisen pienikokoinen (151cm) tummanruunikko ori kilpaili monipuolisesti eri lajeissa ja lisäksi toimi nuorempana ravisukuisten vanhempien perässä ravurina, mutta koska se ei oikein ottanut tuulta siipiensä alle Savumerkistä tehtiin ensin valjakkohevonen ja sen jälkeen siitä leivottiin vielä ratsu ammattilaisten toimesta, sillä ori asui siittolassa, jossa kävi ammattitaitoisia ratsuttajia viikottain. Savumerkiltä eli kotoisammin Saukolta, jäi seitsemän jälkeläistä, joista valtaosa kilpaili koulua, vaikka mukaan mahtuu myös yleispainotteisia kavereita. Ori lopetettiin jalkavaivojen myötä parinkymmenen vuoden paremmalla puolella. ee. Sesilia oli punarautias kouluhevosista periytynyt 144-senttinen tamma, joka toimi pääasiassa harrasteratsuna, mutta otti osaa näyttelyihin sekä muutamiin lähistön pikkukisoihin, joista oli aina tuotavana ruusuke tai parikin. Näyttelykehässä tammaa nähtiin vähän enemmän ja se myös palkittiin championaattina jossain kohtaa elämäänsä. Elämänsä aikana Sesilia sai paperien mukaan kolme varsaa, jotka kilpailivat valjakkoajossa ja perivät lähes poikkeuksetta emänsä haasteellisen käsiteltävyyden, vaikka ne ratsuina ja ajettavina olivatkin kuuliaisia ja yhteistyöhaluisia. Sesilia kantakirjattiin III palkinnolle, mutta varsat eivät ole kantakirjassa. Sesilia vanhemmat ovat ravihevosia, mutta jostain syystä ei tammasta sellaista ruvettu tekemään. Sesilia lopetettiin 16-vuotiaana syövän vuoksi.
© Jannica

Jälkeläiset

syntynyt skp nimi isä omistaja
15.08.2017 ori Hukanhelmen Hannes R.D. Hampus Jää kotiin
10.10.2015 tamma Kettulan Sirenna Ritari Ruu VRL-11290, Kuuralehto

Näyttelytulokset

päivämäärä järjestyspaikka luokka tulos tuomari
20.04.2016 Kettula Suomen(pien)hevostammat RCH, 10p dookie

Päiväkirja ja valmennukset

16.04.2018 • Ei menny niinku Strömsössä kirjoittanut omistaja
Sussun kanssa oli tänään tiedossa maastoreissu, neitokainen ei vielä ole päässyt Hukanhelmen maastoihin, joten päätin itse lähteä ensimmäistä kertaa. Olin sangen hyvällä tuulella, päivä oli kaunis ja aamukin oli sujunut ilman hermojen romahtamista vaikka olinkin Monnin, Temen ja Hupun kanssa taistellut aamun. Sussu oli ihan kivaa vaihtelua oreihin verrattuna, vaikka neito onkin välillä vaikeahko. Saatuani Sussulle varusteet niskaan, suuntasin maastoon. Kevät oli ihanaa aikaa, kunhan liukkaat kelit menevät ohitse, joten nautinkin keväästä täysin rinnoin ja katselin maisemaa joka pian olisi kokonaan vihreää. Saavuimme laukkasuoralle, jossa Sussu alkoi heti innostumaan, joten annoinkin tammalle laukka-avut ja lähdimme kiitämään suoraa eteenpäin. Nautin tuulesta hiuksissa, hevosen tuoksusta ja kaikki tuntui olevan kohdallaan. Jos en olisi uppoutunut ajatuksiini, seuraava tilanne olisi mennyt hyvin toisella tavalla. Tajusin aivan liian myöhään, edessä olevan kaatuneen puun, kerkesin juuri valmistautua kun Sussu teki täyskäännöksen ja minä lensin puskaan. Onnekseni en loukannut mitään ja turvaliivikin oli päällä, joten sain katsella Sussun loittonevaa persettä. Seuraavat kolme kilometriä ei ollut herkkua, ratsastussaappaissa ei ole mukava kävellä. Luojan kiitos Helena tuli minua vastaan Luumulla vastaan, onneksi työntekijäni ovat fiksuja. "Sussu on kunnossa, Telma kävelytti sitä ja hoitaa sen pois. Onks mitään murtunut?", nainen kysyi minulta. "Ei onneks, tuolla on kaatunu puu noin kolmen kilsan päässä olevalla laukkasuoralla. Ois pitäny keskittyä paremmin, ihan mun moka", sanoin hieman nolona. "Otatpahan opikses tästä", Helena sanoi samalla kun hyppäsi pois Luumun selästä. "Joo todellaki, ois pitäny varautua kaikkeen. Eikä Sussua voi syyttää, ei se pelolleen mitään voi", sanoin ja kävelin Helenan ja orin luokse. "Aattelin et saat ratsastaa takas, mä en tuu tän kans toimeen", Helena sanoi ja ojensi ohjat minulle. "Onneksi mä tuun", nauroin. "Punttaaks mut selkään, sä voit nousta sit tosta kannon päältä?", kysyin. "Tottakai", nainen vastasi ja tuli punttaamaan minut selkään, jonka jälkeen itse kipusi kannolta taakseni. Hölkyttelimme tallille, jossa Sussu oli on turvallisesti omassa karsinaan ehjänä.