Sudensuukko eli Suukko virtuaalihevonen


© VV

Saavutukset

Tavoitteena kantakirjaus, Suomenhevosten laatuarvostelu, KRJ Laatuarvostelu

Luonnekuvaus

Suukko on hieman kipakka tapaus, pahaa tamma ei tee se vain uhittelee. Ei ole harvinaista että karsinaan mennessä vastassa on nyrpeä naamaa näyttävä Suukko, joka vaikuttaa siltä että elämässä on kaikki hyvin huonosti. Tamma on hyvin mukavuuden haluinen ja omaa rauhaa rakastava. Taluttaessa Suukko seuraa perässä nätisti, se vain saattaa stoppailla matkalla koska ei vain jaksa liikkua. Laumakäytös Suukolla on kohdallaan, se viihtyy muiden hevosten seurassa ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Lastaaminen sujuu vaihtelevasti, välillä on päiviä kun tamma kävelee autoon heti ja toisinaan sen junttautuu lastaussillan alkuun eikä liiku vaikka mitä tekisi. Matkustamiseen neito suhtautuu välinpitämättömästi, se syö heiniään tai nukkuu.

Karsinassa Suukon kipakkuus tulee esille, tamman jalat huitovat ilmaa ja hampaat napsuvat turhankin läheltä toisinaan. Ihmistä neito ei kuitenkaan satuta, se vain koittaa olla kovis jotta saisi olla omassa rauhassa. Onneksi tammalla on kunnioitusta ihmisiä kohtaan sen verran, ettei se tarkoituksella halua satuttaa. Kavioiden puhdistaminen on yleensä pienen väännön takana, Suukkoa saa työntää aika kovasti ennen kuin jalka nousee ylös. Satulavyön kilinän kuullessaan muuttuu tamman ilme vielä happamemmaksi, eikä varmana tule yllätyksenä että neito pullistelee kun satulavyötä aletaan kiristämään. Suitsiminen sujuu ihan ok, kunhan kutittaa hammaslovesta niin ottaa tamma kuolaimet suuhunsa. Talvisin vain kuolaimet pitää lämmittää huolella, koska Suukko ei pidä kylmistä kuolaimista ollenkaan.

Ratsastaessa Suukko on osaava ja sangen miellyttävä menopeli, se vain on hieman hitaasti syttyvä. Ratsastajan pitää tosissaan vaatia tammalta paljon, jotta se alkaa liikkumaan näppärästi omalla moottorillaan ja käyttämään myös takaosaansa. Suukon alkaessa liikkumaan kunnolla on mukava ratsu, jolla löytyy liikettä ja osaamista. Esteillä tamma on ihan ok, se ei innostu hyppäämisestä mutta omaa kuitenkin ihan kivan hyppytekniikan. Maastoilusta Suukko nauttii, se pitää pitkistä ja rauhallisista maastolenkeistä. Tuulisella kelillä saattaa neitokainen olla hieman säpäkkänä, muttei kuitenkaan säiky mitään.

Kilpailupaikalla Suukko on ihan oma itsensä, se näyttää ihan yhtä hapanta naamaa kuin kotonakin. Suoritus ja verrytelly menevät hyvin jos ratsastaja hoitaa homman kotiin.

3-polvinen

i. Susilapsi
m, 163cm
ii. Hurjasusi
m, 165cm
iii. Hurjapää
m, 168cm
iie. Neiti Susi
rn, 161cm
ie. Iki-Ipana
rt, 159cm
iei. Tähti-Ipana
vrt, 161cm
iee. Iki-Uni
rt, 157cm
e. Vappusuukko
trt, 154cm
ei. Suukkovaras
rtkm, 157cm
eii. Suukottelija
rtkm, 160cm
eie. Ryöväritär
rt, 155cm
ee. Helinän Vappu
trt, 153cm
eei. Vapauden Vanki
trt, 158cm
eee. Helinä
rt, 153cm

i. Susilapsi oli kisahevonen, joka kilpaili kansallisissa luokissa asti esteitä ja koulua kokeillen myös muutaman kenttäluokan. Musta ori kilpaili pääasiassa kasvattajansa omistuksessa, koska oli arka perusluonteeltaan, toisin kuin varsansa. Supi tai Lapanen, kuten oria joskus kutsuttiin vaati pitkän ajan tottuakseen uusiin ihmisiin, etenkin ratsastajiin, jonka vuoksi oli helppoa pitää sama kilpailija koko oriin uran ajan. Esteillä harkitseva ja arka ori kuitenkin kiisi läpi ratojen ja ylitti rohkeasti tukea saadessaan myös maastoesteet, vaikkei niitä kisannutkaan. Kouluratsuksi hidas ja rauhalliseen työskentelyyn mukautuva ori sopi erinomaisesti ja tekikin hyvää tulosta vaativissa luokissa. 163-senttinen ori oli arkuutensa lisäksi kengittäjän ja eläinlääkärin kauhu huonojen kokemusten vuoksi ja rauhoitettiin lähes jokaiseen toimenpiteeseen. Orin viisi jälkeläistä eivät onneksi perineet oriin arkoja puolia sekä ongelmia. Lapanen lopetettiin infektion heikentämänä 26-vuotiaana.

e. Vappusuukko oli tummanrautias tamma, jonka varsat ovat muistuttaneet emäänsä paitsi ulkonäöllisesti myös luonteeltaan. 154-senttinen tamma toimi kouluratsuna ja kilpaili sekä helppoja että vaativia luokkia, se tiedettiin helppona hevosena ratsastaa ja koota ja toimi aina omatoimisestikin oikeinpäin, jos selkään laittoi kokemattoman ratsastajan. Vappu sai nimensä syntymäajastaan ja tummaa peitinkarvaa rikkovasta kuonopilkusta, joka periytyi myös muutamalle varsalle. Vappu sai elämänsä aikana ennen kisauraa kaksi varsaa ja sen päätettyään vielä muutaman. Varsat ovat kilpailleet yleispainotteisina ja pärjänneet emänsä tavoin kohtalaisen hyvin lajista riippuen. Parhaiten nekin ovat kuitenkin pärjänneet koulupuolella vaativissa luokissa saakka. Vappu lopetettiin vanhuuden tuomien vaivojen myötä reilu parikymppisenä.

ii. Hurjasusi oli raamikas ja isoeleinen (=egoinen) ori, jonka tummaa karvaa koristivat piirto ja lyhyet sukat. 165-senttinen Hurja kilpaili kenttäratsuna ja omatoimisena orina viihtyi kotonakin parhaiten yksinään. Erakkona tunnettu ori tuli kuitenkin toimeen toisten hevosten kanssa esimerkiksi kisapaikoilla ja näyttelyissä. Näyttelykehässä orin tulikin kierrettyä champion-arvonimen verran ja lisäksi se kantakirjattiin, vaikkakin tulokset jäivät paljolti odotetusta... Hurjalta jäi kahdeksan varsaa hyvien kisatulosten ja suvun turvin. Hurja itse pärjäsi kenttäluokissa oikein mallikkaasti ja starttasi myös muutaman CIC1 luokan. Hurjan vanhemmat olivat kenttähevosia ja etenkin isältä löytyi myös liikettä ja taitoa kouluradoilla. Ori lopetettiin hammasongelmien vuoksi 21-vuotiaana.

ie. Iki-Ipana on valtion kasvattama menestyksekkäästä suvusta tuleva rautias tamma, joka on periyttänyt varsoilleen hyvää rakennetta ja pärjännyt hyvin monipuolisesti eri lajeissa. 159-senttinen tamma myytiin nuorena kenttäratsastajalle, joka etsi vanhan kisahevosen oheen uutta kilpailtavaa. Inka miellytti uutta omistajaa jo kokeilukerralla ja niin tamma pakattiin matkaan kohti uutta kotia Kotkassa. Myös Inkan varsat menivät kuumille kiville harvinaisen suvun vuoksi ja tamman omat kisatulokset siivittivät myyntejä. Kovin montaa varsaa se ei aktiivisen kisauransa vuoksi saanut, mutta kaikki viisi varsaa saivat hyvät kilpakodit. Tamman rauhallinen luonne ihastutti ja se periytti sitä useimmille varsoistaan, vaikka orivarsat saattoivatkin olla hieman hitaanlaisia ajatuksen juoksultaan. Kaikki varsat ovat myös toimineet siitoksessa sukuaan jatkaen. Inka viettelee kisaajallaan lokoisia eläkepäiviä.

ei. Suukkovaras on hyvää tulosta jälkeläisten ja siitoksen osalta tehnyt rautiaankimo ori, joka ei kuitenkaan ole toistaiseksi kimoa väritystään periyttänyt, koska emävaihtoehto on aina ollut muuta väriä. 157-senttinen ori kilpaili pitkän uran kouluratsuna, mutta ei ole sijoittunut kovinkaan varmalla tasaisuudella, meni vuosiakin välillä ettei sijoituksia juuri kertynyt. Kaikkiaan niitä on kyllä pitkällä aikavälillä kertynyt se nelisenkymmentä ja oria tarjottiin laatuarvosteluun, jossa se juuri ja juuri palkittiin III palkinnolle. Suukkovaras eli Vaakku periytyy kimosta vanhemmasta, mutta muuten sen suvussa ei juuri kimoutta esiinny parin polven jälkeen enää. Vaakun luonteen on kerrottu orista kertovien lehtijuttujen perusteella olevan ihan kohtuullinen, vaikka se omaakin kilpahevosen lyhyet hermot. Vaakulta on tähän mennessä jäänyt varsoja kymmenkunta, jatkosta ei ole tietoa, onko ori vielä käytössä, mutta viimeisimmän jälkeläisen syntymästä on kulunut jo pari vuotta. Ehkäpä pojat ovat ajaneet isänsä ohi siitosmarkkinoilla.

ee. Helinän Vappu on Helinän Tilan, kasvattajansa, ylpeyden aihe, etenkin koska tamman emä on tilan kantatamma - josta se on saanutkin nimensä - ja Vandan varsavuodet eivät olleet helpoimmasta päästä sen sairastaessa maitovarsasta asti paljon. Pikkuhiljaa kuitenkin hoito ja huolenpito kannattivat, sillä tummanraudikko tamma ilmestyi kuin ilmestyikin kisaradoille ja valloitti kouluratsastusareenat kautta maan kisaten ja sijoittuen vaativalla tasolla. Tamma kokeili myös esteillä kilpailua 80cm luokissa ja sijoittuikin jokusen kerran, vaikkei mikään estetykki ollutkaan. 153-senttinen tamma hurmasi paitsi luonteellaan myös hyvällä rakenteella ja sopusuhtaisella linjalla jälkeläisten laadun suhteen. Jälkeläisiä tammalle ei myöhään alkaneen kisauran vuoksi jäänyt kuin viisi, mutta kaikki olivat hienoja ja kilpailivat omassa lajissaan menestyen, kaikki kuitenkin koulupuolellakin tulosta tehden. Vanda viettelee kasvattajallaan eläkepäiviä, eikä ole sieltä kuulemma lähdössä kuin kuoppaan sitten aikanaan, kasvattaja vastaa tottuneesti myyntikyselyihin.
© Jannica

Jälkeläiset

syntynyt skp nimi isä omistaja
08.05.2018 ori Hukkalan Lieskahäntä Monarkkisulttaani Hupilan Suomenhevoset
03.04.2018 ori Hukkalan Sudensurma Surmansuukko Jää kotiin

Päiväkirja ja valmennukset

03.04.2018 • Ensimmäinen varsa kirjoittanut omistaja
Pyörimme hyvin levottomasti ystäväni Natalian kanssa kotitaloni olohuoneessa, vähän väliä piti käydä katsomassa mitä Suukko touhuaa. Tamma oli antanut merkkejä että pian synnyttäisi ensimmäisen varsansa, jonka isä Natalian ori Surmis oli. Vihdoin ja viimein saimme hetken päästä unta, kunnes Nicklas tuli herättämään meidät sanoilla: Suukko synnyttää! Kumpikin ryntäsi toimistoon katsomaan valvontakameroista, miten tamma voi. Kumpikaan ei irrottanut katsettaan ruudusta, ennen kuin varsa oli ulkona. Nicklas oli jo soittanut eläinlääkärille, joka oli pyytänyt soittamaan kun varsa on syntynyt ellei tule komplikaatioita. Natalia soittikin samantien eläinlääkärille ja minä aloin pukemaan vaatteita. Varsa oli musta, mutta oliko se paljon toivottu tammavarsa emänsä luonteella...

Hiippailimme hiljaa pikkutalliin katsomaan varsaa, pitihän se sukupuoli saada selville, jotta voisin alkaa miettimään nimeä. Suukko katsoi meitä väsyneen näköisenä, mutta ilmeisen onnellisena äidiksi tulosta. Nisää oli imemässä kaunis musta orivarsa. "Susi tuli!", murahdin hivenen pettyneenä mutta silti onnellisena varsasta, siitä oli ihan tarpeeksi aikaa kun olin varsaa saanut kasvattaa mallikelpoiseksi hevoskansalaiseksi. Eläinlääkärikin tuli paikalle ja tarkasti Suukon että varsan. Kumpikin voi hyvin, ja eläinlääkäri lupasi parin päivän päästä tulla tarkastamaan tilanteen uudelleen. "Noh, mikäs nimeksi?", Natalia kysyi minulta kun tulimme takaisin talolle juomaan kahvia. Tietenkin synnytyksen piti alkaa neljältä aamuyöllä, joten silmäluomet painoivat kummallakin. "Hmm, Susi sen lempinimeksi tulee se on varma", sanoin naurahtaen ja Natalia katsoi minua vähän kieroon. "No pakkohan sen lempinimeksi on tulla Susi", sanoin viitaten ensimmäisiin sanoihini kun varsan näin. "Totta, oot oikeessa", Natalia sanoi virnistäen. "Miten olisi Sudensurma?", kysyin. "Kummalla kasvatusliitteellä?", Natalia vastasi kysymykseeni. "Hukkalan, Hukanhelmen ei oikein sovi siihen eteen", vastasin. "Kuulostaa hyvältä", ystäväni sanoi. "Hukkalan Sudensurma, kilparatojen tuleva tähti", julistin nostaen kahvikuppiani. "Hitto sä olet idiootti", Natalia sanoi. "Ehkä, nyt vaan pidetään peukkuja, että siitä kasvaa emänsä kaltainen. Surmis on niin pissapäinen, etten halua talliin enempää reikä päitä", sanoin. "Kuitenkin siitä tulee Surmiksen kopio...", Natalia sanoi ja paineli vierashuoneeseen nukkumaan. Kävin vielä vilkaisemassa kameroita ja painelin itsekin sänkyyn. Kahvi ei sitten auttanut ollenkaan tähän väsymykseen, ja edessä olisi raskas päivä.