Hukkalan Sudensurma eli Susi virtuaalihevonen


© S.H.

Saavutukset

Tavoitteena kantakirjaus, Suomenhevosten laatuarvostelu, KRJ Laatuarvostelu, Yleislaatuarvostelu

Luonnekuvaus

Sudesta toivottiin emänsä kaltaista mustaa tammavarsaa, ainoa mikä osui kohdalleen on väri. Susi on ihan liikaa isänsä kaltainen, piru periköön Natalian omistaman Surmiksen geenit. En olisi kaivannut talliin vielä lisää vaikeita hevosia, toisaalta ne kaikkein kilipäisimmät tapaukset ovat kaikkein rakkaimpia, eikä Susi ole poikkeus. Vaativasta luonteestaan huolimatta, on Susi äärettömän upea ja näyttävä hevonen. Se on ratsuna todella lahjakas, kunhan vain yhteistyö ihmisen kanssa toimii. Taluttaessa pitää ehdottomasti laittaa orille riimunnaru vähintään turvan ympärille, mieluiten suuhun, jotta Susi ei raahaa työntekijä parkoja pitkin Raision kyliä. Ori tarhaan yksin, se ei vain siedä muita hevosia samassa tarhassa, yritimme kyllä mutta jo nuoresta asti Susi teki selväksi että hän on yksineläjä ja oman elämänsä pomo. Lastaaminen sujuu miten sujuu, riippuu päivästä. Homma voi olla yksi saakelin työmaa tai sitten ori lampsii autoon vauhdilla. Onni on iso hevosauto, Susi kun pidetään autossakin hieman erillään muista, jotta vaaratilanteita ei pääse vahingossakaan syntymään.

Karsinassa vastassa on korvat luimussa oleva Susi tai sen peräpää - joita muuten kumpaakin kannattaa varoa. Kaviot liiskaavat varpaat hetkessä ja etupää puree, sentään ori ei potki, jotakin hyvää edes! Suden kanssa kannattaa olla valppaana ihan kokoajan eikä laskeutua turvallisuuden tunteeseen vaikka herra ajoittain käyttäytyisikin kunnolla. Onneksi orilla on hieman parempi kunnioitus tuttuja ihmisiä, kohtaan eikä se ole niin ihmissyöjä kuin nuorempana poikana. Kavioiden puhdistaminen on vähintäänki mielenkiintoista, en edes halua tietää kuinka monta kertaa Susi on onnistunut nappaamaan kiinni aiheuttaen kauniin hammasrivistön kuvan kankkuun. Sentään jalka pysyy nätisti ylhäällä eikä ori venkoile sen suhteen. Varustaessa Sudesta kuoriutuu vielä ärsyttävämpi puoli, se koittaa väistellä satulaa ja pullistelee kun vyötä aletaan kiristämään. Suitsiminen ei myöskään suju, ensinnäkin ori on turpa kohti kattoa ja se pullauttaa kuolaimet hyvin nopeasti suustaan.

Ratsastaessa Susi on todella vaativa, sen kanssa saa tehdä tosissaan töitä, jotta homma toimii. Ori on kuumuu herkästi, ja vauhdin hillitseminen on toisinaan haastavaa, tämän lisäksi herra myös painaa kädelle voimakkaasti. Ori heittää peräänsä herkästi, jos jokin ei miellytä. Onneksi pystyyn hyppimistä tapahtuu todella harvoin. Kouluratsuna Susi on oikein näppärä kaveri, kunhan vauhti on kontrollissa ja ratsastaja on kokenut. Aloittelijoilla ei ole orin selkään asiaa, ellei välttämättä halua muutamaa murtunutta luuta. Suden kanssa ei ole ongelmaa että meno olisi hidasta, mutta se että ori alkaa käyttämään taka-osaansa on työntakana. Ori yrittää päästä helpolla ja tehdä pyydetyt asiat vähän sinne päin. Suden kanssa saa käyttää ronskejakin apuja, muuten se vain tekee kaiken puolihuolimattomasti. Esteillä herra suorastaan räjähtää, riittää että ori näkee esteet niin jo löytyy vauhtia. Voitte varmasti kuvitella kuinka mukava on kun hevonen on jo menossa ennen kuin pääset edes selkään. Susi on perinyt isältään hyvän hyppytekniikan, joten esteilläkin ori on osaava ja ihan mukava ratsu, kunhan vauhdin saa kontrolliin. Maastoon ei Suden kanssa missään nimessä saa mennä yksin, ei sen takia että ori säikkyisi mutta sillä on paha tapa ryöstää, jolloin mennää eikä meinata. Maastoretket siis ovat todella extreme-laji tämän hevosen kanssa. Maastoesteillekkin meno voi olla vaarallista, joten sen takia Suden kanssa ei niitä juuri hypätä - parempi välttää turhat riskit ja pitää hevonen ehjänä.

Kilpailupaikalla Susi pidetään syrjässä muista hevosista, se ei siedä tuntemattomia hevosia lähellään. Eikä varmasti ole yllätys, että herralle laitetaan punainen rusetti häntään sekä harjaan. Verryttelyssä ratsastaja saa tehdä töitä todella paljon, jotta radalla näkyisi upea kilpahevonen eikä kamelia muistuttava täysiä minne sattuu menevä kaakki.

3-polvinen

i. Surmansuukko
klm, 155cm
ii. Taavetti
m, 156cm
iii. Antan Tapio
m, 158cm
iie. Satuilla
trn, 154cm
ie. Suukotellaan
trn, 153cm
iei. Jekutellaan
rn, 154cm
iee. Satusuukko
m, 151cm
e. Sudensuukko
m, 163cm
ei. Susilapsi
m, 163cm
eii. Hurjasusi
m, 165cm
eie. Iki-Ipana
rt, 159cm
ee. Vappusuukko
trt, 153cm
eei. Suukkovaras
rtkm, 157cm
eee. Helinän Vappu
trt, 153cm

Jälkeläiset

- Ei jälkeläisiä

Päiväkirja ja valmennukset

03.04.2018 • Syntymä kirjoittanut omistaja
Pyörimme hyvin levottomasti ystäväni Natalian kanssa kotitaloni olohuoneessa, vähän väliä piti käydä katsomassa mitä Suukko touhuaa. Tamma oli antanut merkkejä että pian synnyttäisi ensimmäisen varsansa, jonka isä Natalian ori Surmis oli. Vihdoin ja viimein saimme hetken päästä unta, kunnes Nicklas tuli herättämään meidät sanoilla: Suukko synnyttää! Kumpikin ryntäsi toimistoon katsomaan valvontakameroista, miten tamma voi. Kumpikaan ei irrottanut katsettaan ruudusta, ennen kuin varsa oli ulkona. Nicklas oli jo soittanut eläinlääkärille, joka oli pyytänyt soittamaan kun varsa on syntynyt ellei tule komplikaatioita. Natalia soittikin samantien eläinlääkärille ja minä aloin pukemaan vaatteita. Varsa oli musta, mutta oliko se paljon toivottu tammavarsa emänsä luonteella...

Hiippailimme hiljaa pikkutalliin katsomaan varsaa, pitihän se sukupuoli saada selville, jotta voisin alkaa miettimään nimeä. Suukko katsoi meitä väsyneen näköisenä, mutta ilmeisen onnellisena äidiksi tulosta. Nisää oli imemässä kaunis musta orivarsa. "Susi tuli!", murahdin hivenen pettyneenä mutta silti onnellisena varsasta, siitä oli ihan tarpeeksi aikaa kun olin varsaa saanut kasvattaa mallikelpoiseksi hevoskansalaiseksi. Eläinlääkärikin tuli paikalle ja tarkasti Suukon että varsan. Kumpikin voi hyvin, ja eläinlääkäri lupasi parin päivän päästä tulla tarkastamaan tilanteen uudelleen. "Noh, mikäs nimeksi?", Natalia kysyi minulta kun tulimme takaisin talolle juomaan kahvia. Tietenkin synnytyksen piti alkaa neljältä aamuyöllä, joten silmäluomet painoivat kummallakin. "Hmm, Susi sen lempinimeksi tulee se on varma", sanoin naurahtaen ja Natalia katsoi minua vähän kieroon. "No pakkohan sen lempinimeksi on tulla Susi", sanoin viitaten ensimmäisiin sanoihini kun varsan näin. "Totta, oot oikeessa", Natalia sanoi virnistäen. "Miten olisi Sudensurma?", kysyin. "Kummalla kasvatusliitteellä?", Natalia vastasi kysymykseeni. "Hukkalan, Hukanhelmen ei oikein sovi siihen eteen", vastasin. "Kuulostaa hyvältä", ystäväni sanoi. "Hukkalan Sudensurma, kilparatojen tuleva tähti", julistin nostaen kahvikuppiani. "Hitto sä olet idiootti", Natalia sanoi. "Ehkä, nyt vaan pidetään peukkuja, että siitä kasvaa emänsä kaltainen. Surmis on niin pissapäinen, etten halua talliin enempää reikä päitä", sanoin. "Kuitenkin siitä tulee Surmiksen kopio...", Natalia sanoi ja paineli vierashuoneeseen nukkumaan. Kävin vielä vilkaisemassa kameroita ja painelin itsekin sänkyyn. Kahvi ei sitten auttanut ollenkaan tähän väsymykseen, ja edessä olisi raskas päivä.