Hukanhelmen Rakkausasia eli Ronja virtuaalihevonen


© VRL-06066, yksinoikeudella

Saavutukset

Tavoitteena kantakirjaus, Suomenhevosten laatuarvostelu, KRJ Laatuarvostelu, Yleislaatuarvostelu

Luonnekuvaus

Kun Ronja syntyi, se oli yksi elämäni onnellisimmista päivistä. Se on Hukanhelmen toinen kasvatti ja minulle äärettömän tärkeä. Ronja on juuri sopiva yhdistelmä vanhempiaan, isältään se peri hieman hömelön puolensa ja emältään nallekarhumaisuuden. Onneksi neitokainen ei perinyt isältään säikkyherkkyyttä vaan on paljon varmempi ratsu. Taluttaessa tamma kävelee nätisti vierellä, eikä lähde omille reiteille. Ronjaa ei oikeastaan sinänsä koskaan vieroitettu, se tarhaa edelleen emänsä kanssa ja ne ovat vierekkäisissä karsinoissa. Kuitenkin tamma ei reagoi mitenkään vaikka emä viedäänkin pois kauemmaksi aikaa. Lastaaminen on alusta asti ollut helppoa, muistan kun tamma näki trailerin ensimmäistä kertaa elämässään, se ei ollut milläsäkään ja lampsi lastaussillan kuin kokenut konkari. Matkustaminen sujuu myös helposti, edes pidemmät matkat eivät stressaa tammaa juurikaan.

Karsinassa Ronja on utelias, se tutkii kaikki mitä ihmisellä on kädessään ja varmasti kaivelee hoitajan taskuja, jos sattuisi olemaan herkkuja. Tamman kanssa on mukava viettää aikaa, ensinnäkin se että tamma on ihan äärettömän kaunis katsella mutta se että neitokainen vielä käyttäytyykin hyvin on ihan superia. Hoitotoimenpiteet sujuvat siis hyvinkin helposti, varustaminen on hieman kinkkisempää. Kuitenkin Ronja vain pullistelee ja kunhan vain on kärsivällinen, niin sekin loppuu aika nopeasti. Suitsien kanssa pitää vain hetki vääntää kuolaimien ottamisesta, mutta hammaslovesta kutittaminen auttaa huomattavasti.

Ratsastaessa Ronja on oikein mukava, sillä on upeat ja näyttävät liikkeet, jotka kiinnittävät huomiota. Osaavakin tamma on ja sillä löytyy hyvä työskentelymotivaatio sekä miellyttämisen halua. Ronjan kanssa ei tarvitse paljoa töitä tehdä, kun se jo alkaa käyttämään myös takaosaansa. Tamma pyrkii aina tekemään parhaansa, ja sopii myös aloittelijoidenkin ratsuksi. Tamma ymmärtää hieman epäselvemmätkin avut, tai vaikka ei ymmärtäisi niin se silti kokeilee että oiskos tämä se juttu mitä ratsastaja pyytää. Esteillä Ronja on myös ihan näppärä esteratsu, se hyppää hieman hölmön näköisesti mutta pääasia että esteestä pääsee yli. Hieman epävarmuutta tammalla esiintyy, joten sitä saa rohkaista aika paljon ennen hyppyä. Maastoilusta tamma tykkää, se on myös aikamoinen vesipeto ja varmasti kastelee kaikki lähellä olevat kuopimalla vettä.

Kilpailutilanteissa Ronja ottaa rennosti, se haluaisi kyllä moikkailla muita hevosia, mutta kuitenkin muistaa että ihminen päättää mihin mennään. Ei ole mikään ihme, jos tamma hieman huutelee muiden hevosten perään. Verryttelyssä saa olla hieman topakampi kuin kotona, neitokainen kun saattaa keskittyä turhan paljon uusiin tuttavuuksiin. Radalle päästessä Ronja kuitenkin keskittyy ratsastajaan ja siihen mitä siltä pyydetään.

3-polvinen

i. Henkilaita
hprn, 142cm
ii. Hengellinen
(hp)rt, 148cm
iii. Tusinahenki
rt, 150cm
iie. Bettina
hprn, 146cm
ie. Kersantti Karoliina
m, 141cm
iei. Herra Komentaja
rn, 145cm
iee. Taikasana
m, 137cm
e. Rakastunut Rihkamaan
prn, 160cm
KTK-II
ei. Jalokivivaras
m, 155cm
eii. Raitajärven Aladin
rn, 156cm
eie. Raitajärven Janessa
m, 154cm
ee. Rakkaussattuu
prn, 161cm
eei. Kipuonvaintunne
rt, 163cm
eee. Mustarastas
rn, 160cm

Jälkeläiset

- Ei jälkeläisiä

Päiväkirja ja valmennukset

02.05.2018 • Lastenratsuna kirjoittanut omistaja
Tänään ystäväni 10-vuotias tytär tuli vierailemaan ensimmäistä kertaa Hukanhelmessä, ja olinkin varannut tytölle runsaasti aikaa. Katselin keittiön ikkunasta, kun enoni ajoi pihaan ja vaaleahiuksinen tyttö juoksi kohti ovea. "No hei Sofia", sanoin kun avasin oven. "Hei eepu-täti, joko mennään kattoon Ronjaa?!", lapsi sanoi hymyillen kirkkaammin ja silmissä paistoi ilo, jonka näkee vain lapsen silmissä. "No mennään mennään, oota vaihdan vain housut", sanoin nauraen ja pörrötin Sofian tukkaa. "Mulla on ollut sitä NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIN iso ikävä", lapsi sanoi ja minua rupesi naurattamaan. "No mennäämpä kattoon onko Ronjalla ollu yhtä ikävä sinua", sanoin ja nappasin tytön reppuselkään. "Toivottavasti, on ollu tosi tylsää kun se ei enää oo asunut meillä", Sofia sanoi hieman surullisena. "On varmasti, mutta piditte siitä tosi hyvää huolta ja sinäkin opit hevosista tosi paljon sinä aikana", sanoin kun pääsimme tallin ovesta sisään. "Mä haluan olla isona yhtä hyvä ratsastaja ku sinä eepu-täti", tyttö sanoi minulle. "Susta tulee vielä parempi ku minusta ikinä", sanoin lempeästi ja avasin karsinan oven. Sydämeni suli kun Ronja hörähti nähdessään Sofian, ja laski heti päätään lapsen tasolle, jotta tyttö pystyi rapsuttelemaan paremmin.

Annoin Sofian hoitaa Ronjan itse, istuin vain heinäpaalin päällä ja kuuntelin kun tyttö pulputti kaikkea mahdollista koulusta, ratsastuksesta, hevosista, siitä mitä hän haluaa tehdä isona. Nautin Sofian seurasta suuresti, ja olin onnellinen että hän oli päässyt käymään. Pian tyttö olikin saanut harjattua Ronjan huolellisesti ja minä varustin tamman, sillä välin kun Sofia kävi vaihtamassa ratsastusvaatteet päälle. "Noniin mennäämpäs. Haluatko että opetan vai haluatko humputella vaan?", kysyin kun kävelimme kohti pienempää maneesia. "Humputella vaan, en oo pitkään aikaan ratsastanu niin en varmaan kauhean kauan jaksa", Sofia sanoi. "Selvä homma", sanoin hymyillen ja autoin tytön selkään. Kävelin itse katsomoon katselemaan ratsukkoa. Sofia oli kehittynyt viime näkemästä, ja Ronja käyttäytyi mallikelpoisesti. Tyttö jopa osasi tehdä pohkeenväistöjä, vaikka viimeksi oli melkein luovuttanut koska ei vain onnistunut. Ratsastuksen jälkeen hoidimme Ronjan yhdessä pois, ja sitten menimme tekemään lättyjä.