Luunkerääjä eli Luumu virtuaalihevonen


© VV

Saavutukset

Tavoitteena kantakirja, Suomenhevosten laatuarvostelu, KRJ Laatuarvostelu

Luonnekuvaus

Luumun perusilme on hapan ja sitä tuntuu ottavan päähän kaikki. Ilkeä ori ei ole, se ei vain kauheana pidä ihmisten seurasta. Herra osoittaa mieltään ja koittaa hieman näykkiä, mutta ei sen kummempia. Ratsastaessa herra on hieman hitaasti syttyvä, mutta osaava ja mukava ratsu jonka kanssa on kiva työskennellä. Taluttaessa Luumun käyttäytyy kunnolla, se kävelee tylsistyneenä perässä ja vaikuttaa hyvin elämäänsä kyllästyneeltä. Tarhassa ori ei pärjää yksin, se stressaa heti jäädessään yksin, mutta kaverin kanssa se tyytyy mutustelemaan heiniään ja välillä jopa haluaa leikkiäkin. Lastaaminen sujuu hitaasti mutta varmasti, Luumulle pitää vain antaa aikaa että se uskaltautuu lastaussillalle. Kunhan ori ottaa ensimmäiset askeleet, niin se menee vauhdilla koppiin ja matkustaminenkin sujuu mukavasti.

Karsinassa on vastassa yleensä orin peräpää, onneksi Luumu ei potki. Se vain osoittaa tyytymättömyytensä, kun joutuu puunattavaksi. Harjaaminen sujuu helposti, kunhan vain väistelee silloin tällöin napsuvia hampaita. Kavioiden puhdistaminen sujuu etujalkojen kanssa hyvin, mutta takajalat tuottavat ongelmia. Orilla on vaikeuksia pitää tasapainonsa, joten se ei mielellään nosta takajalkojaan ja koittaa painaa vastaan mahdollisimman paljon. Varustaessa Luumun ilme on vielä kettuuntuneempi, se ei pidä satulasta yhtään ja pullisteleekin todella paljon. Suitsiminen sujuu näppärästi, oria ei kiinnosta kuolaimet ollenkaan. Herra ottaa metallikapistuksen näppärästi suuhun.

Ratsastaessa Luumu lämpenee hitaasti, se on alkuun kohtalaisen jäykkä ja sitä saakin verrytellä alkuun reippaasti. Parhaiten ori alkaa taipumaan kun tekee paljon asetuksia, voltteja ja suunnanvaihdoksia. Mitä enemmän saat oria aluksi mutkalle sitä nopeammin se alkaa liikkumaan omalla moottorilla. Luumun syttyessä on se todella osaava ratsu, joka aina yrittää miellyttää ratsastajaansa. Herra on myös helposti koottavissa, ja se onkin parhaimmillaan kun pitää tehdä pikkutarkkoja asioita. Esteillä Luumu on todella laiska ja liikkuu kuin täi tervassa, se ei pahemmin innostu esteistä mutta omaa silti hyvän hyppytekniikan. Kunhan orin saa liikkumaan, niin se on jopa ihan kiva estehevonenkin. Maastossa Luumu viihtyy ja nautiskelee maisemista. Se ei ole mikään vauhdikkain ratsu maastossakaan, vaan pysyy hyvin kuulolla kokoajan. Se on aina valppaana kuuntelemaan ratsastajan apuja ja pidätteitä. Luumu sopii aloittelijoiden ratsuksi maastoretkille oikein hyvin.

Kilpailutilanteita Luumu stressaa hieman alkuunsa, mutta rauhoittuu kun ympärillä ovat tutut ja turvalliset ihmiset. Hyvin kettuuntuneelta ori näyttää hälinän takia eikä sitä yhtään huvittaisi olla kaiken metelin keskellä. Verryttelyyn päästessä ori kuitenkin keskittyy työskentelyyn, eikä hälinään. Orin kanssa pitää tehdä töitä voimakkailla avuilla, jotta se on radalle mentäessä tarpeeksi hyvin kuulolla ja liikkuu omalla moottorilla.

3-polvinen

i. Luunmurskaaja
prn, 164cm
ii. Luurankomies
prn, 166cm
iii. Villimies
prt, 167cm
iie. Luukukka
rn, 162cm
ie. Murskan Muru
prt, 161cm
iei. Murskaaja
vrt, 163cm
iee. Murunen
prt, 158cm
e. Kevätkehrääjä
prt, 162cm
ei. Hehku-Poika
tprn, 163cm
eii. Herkku-Poika
tprn, 165cm
eie. Hehkein
trt, 160cm
ee. Kehrätär
m, 157cm
eei. Ruusun Romeo
m, 161cm
eee. Kehrän Kukka
rt, 155cm

i. Luunmurskaaja oli 164-senttinen punaruunikkp ori, joka tiedettiin hankalana käsitellä sekä maasta että selästä. Koulupainotteinen ori periytti taitojaan ja liikettään myös varsoille, mutta valitettavasti pakettiin kuului myös ripaus temperamenttia. Murskaajalta jäi ongelmistaan huolimatta hyvän suvun turvin parikymmentä jälkeläistä, joista suurin osa on tummia väritykseltään, joskin isäänsä paljon pienempiä. Rakenteeltaan ori ei ollut mikään huippu, mutta pääsi kuitenkin rimaa hipoen kantakirjaan kisatulosten riittäessä takuuksi. Koulukilpailuista ori ehtikin sopivan tomeran ratsastajan kanssa kerätä muutamia sijoituksia elämänsä varrella.

e. Kevätkehrääjä oli punaraudikko 162-senttinen yleispainotteinen tamma, joka kilpaili monipuolisesti esteillä, koulussa, kenttäratsuna sekä myös valjakkoajossa vaativalla tasolla. Sen kilpailusaavutukset olivat tasaisia ja mukaan mahtui sekä ylä- että alamäkiä pärjäämisen suhteen. Kouluratsastukseen tamma kuitenkin sopi parhaiten tasapainoisesti liikkuvana, helppona koota ja nopeaoppisena kivana ratsuna. Tamma sijoittui kolmessa suurkilpailuissa kouluratsuna mukaanlukien suomenhevosmestaruudet 7-vuotiaana. Kevätkehrääjä oli myös rakenteeltaan korrekti, sillä se palkittiin I palkinnolla odotetusti. Jälkeläisiä tammalta jäi neljä kappaletta, joista jokainen hauskasti kilpaili painostuslajissa, joista niille jokaiselle tuli emältä yksi. Kevätkehrääjä lopetettiin 25-vuotiaana, jolloin siltä alkoi jo puhti loppumaan.

ii. Luurankomies oli punarautias 166-senttinen ori, joka kilpaili helpoissa kenttäluokissa. Sille kertyi varsinkin nuoruusvuosina useita sijoituksia ja vanhempana oriina se kilpaili ainoastaan näkyvyyden vuoksi satunnaisesti isommissa kilpailuissa. Vanhemmalla iällä sijoittumiset olivat huonommin saatavilla, mutta kyllä sieltä pari arvokisamitaliakin kotiin saatiin tuomisiksi. Rakenteeltaan Luke ei ollut kovinkaan charmantti tai raamikas, mutta hyvä suku ja kilpailutulosten riittävyys takasivat siitokseen kysynnän ja orilta jäi kymmenkunta jälkeläistä. Näistä suuri osa kilpaili kenttäratsuna tai yksittäin eri lajeissa. Myös Luke oli luonteeltaan haastava, jota se periytti varsoille.

ie. Murskan Muru oli punarautias 161cm korkea tammamainen tamma, joka yhdessä temperamenttisen orivalinnan kanssa saattoi periyttää huomattavan vaikeita käsiteltäviä. Muru oli yhden ihmisen hevonen, joka kuitenkin luottamuksen saatuaan osoittautui kyvykkääksi kouluhevoseksi, jota se myös periytti. Tamma palkittiin kantakirjassa III palkinnolla, vaikka suorituskoe jouduttiinkin hylkäämään tammamaisten oikkujen vuoksi. Onneksi se ei silloinkaan ollut tammoille pakollinen, vaikka merkintähän siitä tottakai papereihin saatiin. Murun kahdeksasta varsasta kolme on myös kantakirjakolmosen palkittuja ja samaiset kaverit myös erinomaisesti kilpailuissa pärjänneitä.

ei. Hehku-Poika eli Poika oli upea tummanpunarautias ori, joka periytti varsoille hyvää rakennetta. Lähes kaikki oriin 30 jälkeläisestä on orin tavoin kantakirjattu vähintään III palkinnolle (useimmat tammat jopa ykkösellä) ja ne ovat lisäksi perineet isän tumman värityksen. Sukunsa puolesta Poika oli kysyttyä tavaraa siitoksessa, etenkin kun ori omasi rauhallinen, leppoisan ja yhteistyöhaluisen asenteen elämään. 163-senttinen ori pärjäsi hienosti esteurallaan kilpaillen metrin luokissa. Hyppääjänä ori oli uuttera työntekijä, joka ei antanut periksi vaikeillakaan tehtävillä ja ylitti rohkeasti myös maastoesteet, vaikka ei niitä kilpaillutkaan. Pojan varsoista sen sijaan muutamat ovat kilpailleet kenttää maastoesteineen. Poika kantakirjattiin II palkinnolle ja lisäksi se palkittiin estelaatuarvostelussa niin ikään kakkospalkinnolla. Poika eli ja kilpaili koko ikänsä kasvattajallaan, jossa se myös lopetettiin 28-vuotiaana.

ee. Kehrätär oli musta 157-senttinen koulupainotteinen tamma, jonka uravalintaa tukivat näyttävät askellajit sekä kuuliainen luonne. Tamma pääsi kilpailemaan useissa suurkilpailuissa ja sijoittui muutamia kertoja myös suomenhevosten omissa mestaruuksissa vaativalla tasolla. Taitoja ja liikettä tammalla olisi varmasti riittänyt pidemmällekin, mikäli suomenhevosella olisi saanut vaativa B luokkaa vaikeampia kilpailla. Kehrän kasvattaja ja omistaja oli Suomen aikansa tunnetuimpia kilparatsastajia, joten ei liene ihme, että tammasta tuli myös tunnettu osa suomenhevoskasvatusta ja haluttu siitostamma kisauransa päätettyään. Aktiivisen kilpailemisen vuoksi tamma ei käynyt näyttelyissä tai kantakirjassa, mutta kisatulostensa turvin sitä käytettiin kyllä ahkerasti siitoksessa ja varsoja siunaantui kuusi. Näistä neljä on kilpaillut emän tavoin kouluratsuina ja kaksi yleispainotteisesti useampaakin lajia isäehdokkaan tuoman kapasiteetin turvin.
© Jannica

Jälkeläiset

- Ei jälkeläisiä

Päiväkirja ja valmennukset

19.04.2018 • Muutto Hukanhelmeen kirjoittanut omistaja
Ostin jo hieman vanhemman hevosen Luumun, joka saapui tänään kotiin. Orilla on ihan kiva suku, ja odotan siltä paljon. Kisakentiltä herralla on jo kokemusta, joten toivon mukaan pääsemme aloittamaan kisauran mahdollisimman nopeasti. Onnekseni Luumu saapui illalla, joten sain hoidettua päivän askareet ja sitten keskittyä karsinan valmisteluun. Kuljettaja kertoi matkan menneen hyvin, olihan se kohtuu lyhytkin vain parisataa kilometriä. Luumu vaikutti kotiutuvan hyvin, sille maistui ruoka hyvin ja heinätkin kiinnostivat. Kun hevosia alettiin hakemaan tarhoista, niin herra alkoi stressaamaan. Ori pyöriskeli karsinassa ja katseli vieraita hevosia hieman säpsyen. Huomenna alamme kokeilemaan kenen kanssa Luumun voisi tarhata, toivottavasti löydämme kaverin jotta herra ei joudu stressaamaan yksin oloa.