Tiilikan Kahvia Prkele eli Sonja virtuaalihevonen


© Starjna

Saavutukset

Tavoitteena kantakirjaus, Suomenhevosten laatuarvostelu, KERJ Laatuarvostelu

Luonnekuvaus

Sonja on luonteeltaan kipakka ja sen asenne kaikkeen on "onks ihan pakko?". Tamma osaa olla vaikea ja se pyrkii menemään sieltä mistä aita on matalin. Neitokainen kuitenkin viihtyy ihmisten seurassa ja onkin kohtuullisen helppo hoidettava. Taluttaessa neitoa saa suurinpiirtein vetää perässä, tamma ei millään jaksaisi kävellä reippaasti eteenpäin vaan se lahjaa menemään. Tarhassa Sonja viihtyy muiden hevosten seurassa ja tulee kaikkien kanssa toimeen, kunhan vain on tehnyt selväksi että hän on pomo. Lastaus voi olla suoraan helvetistä tai sitten äärimmäisen helppoa. Tosin huonoinakin päivinä on tamma helposti lahjottavissa omenoilla, Sonja kun erittäin perso niille. Muutenkin tammalla on pohjaton vatsa ja söisikin mielellään kaikkien muidenkin hevosten ruuat.

Karsinassa Sonja näyttää lähinnä hapanta naamaa ja yleensä karsinaan mentessä vastassa onkin tamman peräpää. Sonja ei kuitenkaan potki, joten sitä kärsii tuupata hellästi jotta se kääntyisi. Koko toimenpiteen ajan näyttää tamma hyvin hapanta naamaa, eikä mikään tunnu miellyttävän. Sekä Sonja osaa tehä kiusallaan ihmisen elämästä vaikeaa, varsinkin jos kyseessä sattuu olemaan kengittäjä. Varustaminen sujuu vaihtelevasti, joskus neitokainen antaa varustaa helposti ja toisinaan sitten pullistellaan, nostetaan turpaa kohti kattoa ja yritetään muljauttaa kuolaimet pois suusta.

Ratsastaessa Sonja on aluksi todella nihkeä ja kankea kuin rautatanko. Alkulämmittelyssä onkin hyvä tehdä paljon taivutuksia ja vaatia tammaa liikkumaan omalla moottorilla eteenpäin. Sonja on hitaasti syttyvää sorttia, mutta kunhan sen saa liikkumaan kunnolla ja alkukankeus katoaa on neito oikein näppärä ratsu lajissa kuin lajissa. Sileätyöskentely sujuu vaihtelevasti, toisinaan Sonjalla ei millään riittäisi mielenkiinto ja pyrkii menemään siitä mistä pääsee kaikkein helpoimmalla. Ratsasjan pysyessä tiukkana, niin kyllä tästä neidosta oikein näyttävä koulupeli jonka liikkeetkin kiinnittävät huomiota hyvällä tavalla. Esteillä Sonjan kanssa ongelmana on lähinnä kankeus, se ei meinaa taipua tiukempiin mutkiin ja monesti tuleekin harmittavia tiputuksia huonon lähestymisen takia. Vauhtia tammalla onneksi löytyy enempi kuin sileällä, mutta Sonja on kuitenkin kokoajan hallittavissa ja kuuntelee ratsastajaa hyvin. Maastoillessa tamma on varma ja vauhdikas, jopa toisinaan niinkin vauhdikas että neitoa saa pidättää ihan kunnolla. Ihan sama mitä Sonjan eteen tulee se kyllä menee reippaasti eteenpäin ja vaikka läpi harmaan kiven, jos esteestä ei yli taikka läpi pääse.

Kilpailupaikalla Sonja viihtyy tuttujen ja turvallisten ihmisten seurassa, se tuntuu jopa vetäytyvän hieman syrjään kun lähelle tulee tuntemattomia. Tamman käytös kuitenkin pysyy samanlaisena kuin kotonakin, se ei ota stressiä vaikka paikka onkin vieras. Itse kilpailusuoritus sujuu, jos vain ratsukon yhteistyö pelittää ja ihminen on saanut tamman liikkumaan.

3-polvinen

i. Tuiskulan Sankari
tprt, 156cm
KERJ-I, SLA-I, SV-II
ii. Kaduntallaaja
tprt, 156cm
KERJ-I
iii. Kadun Tervehdys
rt, 157cm
iie. Jaanan Usko
vrt, 150cm
ie. Sakariina
vprt, 164cm
KERJ-II SLA-II KTK-III
iei. Sakari
prt, 162cm
iee. Salarikos
tprt, 158cm
e. Tiilikan Lokki Prkele
km, 152cm
KTK-II
ei. Wiljardi
trt, 159cm
SLA-I, KTK-III, ERJ-I, KRJ-I
eii. Wiljami
trt, 159cm
eie. Halina
rt, 155cm
ee. Salmiakkikuningatar
m, 153cm
YLA2, SLA-I, KRJ-I, KVJ A
eei. Salmiakkisoturi
rn, 158cm
eee. Hillevin Taikamatto
m, 151cm

iiii. Temperamentti - rn, 160cm
  iiiii. Momentti - vprt, 160cm
  iiiie. Neito Nätti - prn, 163cm

iiie. Diane - vrt, 152cm
  iiiei. Jammaus - vprt, 153cm
  iiiee. Diivailija - prt, 151cm

iiei. Heinon Raja - vrt, 154cm
  iieii. Heino-Heikki - rt, 153cm
  iieie. Rajaton Rakkaus - vrt, 156cm

iiee. Ajan Unelma - rt, 149cm
  iieei. Unto Uhmakas - rt, 151cm
  iieee. Viimeisen Aika - prt, 150cm

ieii. Kuurma - rtkm, 159cm
  ieiii. Tuntematon ori
  ieiie. Tuntematon tamma

ieie. Veljen Mari - prt, 161cm
  ieiei. Tuntematon ori
  ieiee. Tuntematon tamma

ieei. Sala-Vento - trt, 160cm
  ieeii. Tuntematon ori
  ieeie. Tuntematon tamma

ieee. Riitasointu - vrt, 157cm
  ieeei. Tuntematon ori
  ieeee. Tuntematon tamma

eiii. Aron Vilpas - rt, 158cm
  eiiii. Aramias - prt, 153cm
  eiiie. Murun Pinja - prt, 150cm

eiie. Dagerö Hillevi
  eiiei. Holmeri - trt, 159cm
  eiiee. Eliisa - trt, 158cm

eiei. Havun Ilmari - trt, 159cm
  eieii. K.J. Santeri - trt, 153cm
  eieie. Lumituuli - prt, 159cm

eiee. Nuokko - rt, 157cm
  eieei. Lennon-Vinski - trt, 158cm
  eieee. Kjellbyn Krumeluuri - prt, 159cm

eeii. Salmiakki - rn, 158cm
  eeiii. Vuoren Kuningas - m, 156cm
  eeiie. Diamondin Loisto - rn, 153cm

eeie. Vapauden Aate - m, 152cm
  eeiei. Rantautuja - rt, 154cm
  eeiee. Salavaras - rn, 153cm

eeei. Levoton Poju - m, 153cm
  eeeii. Sanavapaa - rn, 153cm
  eeeie. R.D Tytär - trn, 155cm

eeee. Vieras - m, 155cm
  eeeei. Lipeilijä - m, 155cm
  eeeee. Yllätyslahja - trn, 152cm

Jälkeläiset

- Ei jälkeläisiä

Päiväkirja ja valmennukset

23.01.2018 • Merkintä kirjoittanut Isla Tiusanen

Kukaan ei varmaan ylläty, jos kerron viettäneeni jälleen useamman tunnin naapuritallilla Hukanhelmessä? Omien suomenhevosten ja loputtoman työtaakan keskeltä oli ihan mukava karata n. kymmenen kilometrin päähän ystävän suomenhevosten ja loputtoman työtaakan keskelle. Kysyin eepulta päivän suunnitelmat ja hän sanoi olevansa kiireinen hevosten liikutuksen suhteen, sillä työntekijöitä oli lomalla tai sairaana. Lupasin auttaa ystävää liikuttamalla muutaman hevosen (kotitallilla onneksi ei ollut tänään liikutettavia) ja hän lykkäsi minulle kauniin raudikon, Sonjan. Kävin itsenäisesti hakemassa tamman tarhauksesta ja jo kävelymatkalla talliin aloin tehdä sen kanssa tuttavuutta, onneksi taskusta löytyy aina sokeripaloja uusia hevoskavereita varten.

Talutin Sonjan tallin pesupaikalle ja hain sen harjat, sekä juoksutusvälineet varustehuoneesta. Tulimme aika hyvin juttuun tamman kanssa, vaikka alkuun sainkin kokea erilaisia testailuja - lopulta taisi hevonenkin tajuta, etten ole luovuttamassa saatika lähdössä sen luota ennen kuin ollaan valmiita. Harjaamisen suoritin perusteellisesti, mutta reippaaseen tahtiin. Parinkymmenen minuutin kuluttua oltiinkin jo kentällä, hevonen liinan päässä ja meikäläinen vakuuttavasti kentän keskellä juoksutusraipan kanssa. Sonja käveli löntystellen ympyrällä, eikä sitä tuntunut pätkän vertaa kiinnostavan kanssani puuhailu. Sain sen kuitenkin vertymään hyvin, kun alkukäyntien jälkeen vaihdettiin suuntaa ja ruvettiin ottamaan pätkiä ravia. Jouduin muutaman kerran napakasti maiskuttamaan saadakseni tamman liikkumaan ryhdikkäämmin, mutta muutoin sen liike oli hyvin tahdikasta ja tempo tasaista. Juoksuttaessa Sonjaa vaihtelin aktiivisesti suuntaa ja välillä myös ympyrän kokoa, askellajeista käytiin kaikki läpi (pukkilaukka myös!) perusteellisesti. Vajaa puoli tuntia työskenneltiin, kunnes päätin lopettaa tamman ollessa jo vertynyt. Pakkanen kipristeli poskia ja jäädytti nenän, kun kävelytin Sonjaa vielä hetken aikaa ympäri tallipihaa ennen tamman viemistä takaisin tarhaukseen.