Ilo-Huikka eli Hupu virtuaalihevonen


© S.H.

Saavutukset

Tavoitteena kantakirjaus, Suomenhevosten laatuarvostelu, ERJ Laatuarvostelu

Luonnekuvaus

Hupua voi kuvailla vain sanoilla: se on Hupu. Orilla on äärettömän hauska persoona, se keppostelee ja on tallin houdini. Hupu on ratsuna... sanotaanko näin, sen kanssa saa varautua kaikkeen. Herran selkään ei kuka vaan menekään, sen takia sitä ratsastaakin omistajan lisäksi vain sen valmentaja. Herralle pitää aina laittaa naru turvan ympärille kun sitä taluttaa, muuten Hupu menee sinne minne haluaa eikä varmasti kuuntele yhtään mitä taluttajalla olisi sanottavana. Lastaaminen on työmaa, joskus tuntuu että sen kanssa olisi paljon helpompi elää jos se olisi vain harrasteratsu. Hupua saa ensin houkutella lähelle lastaussiltaa ja jotta sen saa koppiin on pakko vetää liina persauksen takaa ja vetää oria, jotta se lampsii vauhdilla koppiin. Kuljettaessa ori on kokoajan valppaana, vaikkakin heinä kiinnostaa pidemmillä tasaisilla suorilla. Hupua ei myöskään mielellään ota jaloittelemaan, mutta mikäli se on pakollista on ori ehkä hivenen helpompi lastattava. Tarhassa ori tulee toimeen tiettyjen hevosten kanssa, mikä onkin hyvä sillä Hupu ei viihdy tarhassa yksin ja vaikka vieressä olisikin hevonen se kävelisi kokoajan tarhan porttisivua edestakaisin ja rauhoittuisi vasta kun pääsee sisälle.

Hupu on fiksuinta hoitaa hoitaa kengityspaikalla, se karkaa heti tilaisuuden tullen. Herra osaa aukoa vaikeimmatkin solmut ja saa karsinan oven näppärästi auki, joten karsinassa hoitaminen on vaikeahkoa. Lisäksi ori maistelee ja heittelee ympäriinsä kaiken mitä saa suuhunsa. Toisinaan hoitajakin, varsinkin tukka, päätyy Hupun suuhun ja kun oria kieltää niin se tuntuu katsovan sillä ilmeellä että ootappa vaan mitä vielä keksin. Niin ja ori rakastaa tammoja, jokaiselle ohikulkevalle neidolle höristään ja hieman steppaillaan paikallaan että "katoppas plikka mua". Varustaminen on helppoa tai sitten herra väistelee satulaa eikä todellakaan ota kuolaimia suuhunsa. Hupun kanssa saa oikeastaan vääntää ihan jokaisesta asiasta.

Hupun kanssa saa varautua ihan kaikkeen, vaikka se onkin toimiessaan upea esteratsu ja mukiinmenevä koulupelikin. Alkuratsastuksen ori tekee sivuloikkia, näkee mörköjä, heittelee pukkeja ilman järkevää syytä. Laukannostotkin yleensä edeltävän pieneen pystyyn hypyn. Kaiken tämän lisäksi ori on todella kuuma, sitä saa selkään noustessakin pidätellä, ettei se lähde liikkeelle jo siinä vaiheessa kun ihminen vasta heilauttaa jalkaa selän yli. Ratsastajan tehtyä selväksi kumpi päättää ja Hupun lopettaessa testaamisen on meno oikein näppärän näköistä. Orilla on kivat liikkeet ja esteillä se tekee aina parhaansa. Esteet nähdessä Hupu kuumuu huomattavasti ja sitä saakin pidellä kovemmalla kädellä, muutenkin orin kanssa saa käyttää ronskeja apuja se ei ota pahakseen. Herralla on hieman raskaampi rakenne, joten se ei ole parhaimmillaan tiukissa käännöksissä. Onkin parempi ottaa varman päälle ja kiertää jos vain mahdollista. Tavallaan orin vauhdikkuus korvaa ketteryyden. Huonot lähestymiset aiheuttavat yleensä puomin tipahduksen ja satunnaisesti Hupu voi lyödä liinat tiskiin. Kouluratsuksikin orista on, sillä on kivat liikkeet ja sillä riittää mielenkiintoa sileätyöskentelyynkin. Herra ei ole ihan niin kuuma sileällä, mitä esteillä mutta siltikin liikkuu todella hyvin omalla moottorillaan. Ratsastajan käyttäessä mahdollisimman selkeitä apuja, Hupu tekee kyllä tekee ja pyrkii tekemään parhaansa. Maastossa Hupulla riittää vauhtia, ja sen kanssa ei kannata koskaan lähteä yksin maastoilemaan. Herra saattaa säikkyä ja se olisi kokoajan menossa, joten ratsastajan pitää pystyä pitelemään oria. Mitä rauhallisempi maastoilukaveri sitä paremmin Hupu käyttäytyy.

Kilpailupaikalla Hupu on äärimmäisen innoissaan, se olisi kokoajan menossa jokaiseen ilmansuuntaan. Tämän takia oria ei oteta trailerista tai väliaikaisesta karsinasta ilman suitsia. Pahaa ori ei kenellekkään ei tee, mutta olisi valmis moikkaamaan. Tammojen perään saatetaan jonkin verran huudella, mutta lähinnä Hupu pörisee niin että lähellä olevat kuulevat sen. Verryttelyssä kannattaa varautua temppuihin ja pyrkiä suuntaamaan Hupun energia esteille tai vaatii oria keskittymään erityisesti yksityiskohtiin. Suoritukset menevät vaihtelevasti, riippuu ihan siitä kuinka hyvin verryttely on mennyt ja toimiiko ratsukon yhteistyö.

3-polvinen

i. Ilo-Tuiskaus
trt, 158cm
ii. Ilo-Kierähdys
prt, 154cm
iii. Ilo-Tanssi
tprt, 159cm
iie. Kerttuliini
rt, 152cm
ie. Jokelan Isabella
tprt, 161cm
iei. Iivari
vrt, 164cm
iee. Jokelan Bella
tprt, 160cm
e. Elaska
tprt, 159cm
ei. Allikkosalakka
rt, 160cm
eii. Aallokko
rt, 166cm
eie. Silakka
rt, 157cm
ee. Eerini
rt, 159cm
eei. Erotus
m, 162cm
eee. Marini
rt, 159cm

i. Ilo-Tuiskaus oli tummanrautias sukkajalka, joka menestyi yleispainotteisesti kolmessa lajissa ja periytti myös jälkeläisilleen monipuolista lahjakkuutta eri lajien saralla. 158-senttinen oripoika kuului kasvattajansa parhaimmistoon ja paitsi että se keräsi mahtavan uran kilparatsuna, ori periytti myös useita kymmeniä hienoja varsoja. Tuisku kilpaili rataesteillä metrin luokkia, kenttähevosena helpoissa luokissa sekä lisäksi koulua helppo A tasolla. Näiden lisäksi ori starttasi muutamia kertoja valjakkoajossa noviisi luokkaa, ihan ok menestyksellä. Rakenteeltaan ori oli enemmän työhevostyyppinen, joka hieman rajoitti sen pärjäämistä isommilla esteillä. Muutoin Tuisku oli kylläkin rakenteeltaan oikein sopusuhtainen ja kantakirjattiin II palkinnolle. Ori kuoli liikenneonnettomuudessa parikymppisenä.

ii. Ilo-Kierähdys oli tummanrautias läsipää, joka on yksi lähisuvun harvoista, joilla oli merkkejä. Eliksiiri oli myös hopeageenin kantaja emänsä puolelta, mutta luonnollisestikaan rautiaasta karvasta tätä ei ulospäin huomannut. Kiepin varsoista ei kuitenkaan kukaan ole toistaiseksi hopeageeniä esiin tuonut, koska nekin ovat kaikki rautiaita. 154-senttinen ori oli estepainotteinen ja pärjäsi oikein hyvin metrin luokissa. Se kävi ahkerasti myös näyttelyissä, vaikka tulokset sieltä jäivät laihoiksi ja ori kantakirjattiinkin vain III palkinnolle. Estehevosena Kierähdys oli varmaluonteinen hyppääjä, joka ei jännittänyt isojenkaan kisojen hälinää. Orilta jäi parikymmentä varsaa, jotka ovat kilpailleet esteillä ja koulussa, muutamat useassakin lajissa.

ie. Jokelan Isabella oli upean rakenteen omaava sporttisempi versio suomenhevosesta. Suurehko tamma kilpaili lähes koko muun suvun tavoin neljässä lajissa monipuolisena kilpahevosena ja kenttäratsastuksen lisäksi tamma kilpaili koulua helppo A - tasolla sekä rataesteillä reilua metriä. Isabellan omistaja kuljetti tammaa myös usein näyttelyissä ja se ehti kerätä kantakirjapalkinnon (II) lisäksi championaatin arvonimen. Kilpailu-uransa päätettyään tamma siirtyi täyspainoisesti siitoskäyttöön, josta se jäi neljän varsan jälkeen eläkkeelle 22-vuotiaana. Tummanpunaraudikko tamma periytti myös varsoilleen tummaa väriä ja suurehkoa (161cm) kokoaan.

e. Elaska oli luonteeltaan tammamainen ja halutessaan osasi kyllä karkottaa tieltään kaikki aremmat hoitajat. Tummanpunaraudikko tamma oli onnekseen kuitenkin ratsuna miellyttämishaluinen ja reipas. 159-senttinen tamma kilpaili kenttää helpolla tasolla ja koulupuolella tamma oli erittäin taitava ja sillä riitti liikettä vaativalle tasolle saakka. Rakenteeltaan Elli ei ollut kedon kaunein kukka, mutta riitti sen ulkonäkö kuitenkin kolmospalkinnolle kantakirjassa. Elaskalta ei jäänyt aktiivisen kilpauran ohella muita varsoja Ilo-Huikan lisäksi.

ei. Allikkosalakka oli rautias 160-senttinen ryhdikäs ori, joka osasi machoilla kisapaikoilla, mutta käyttäytyi kyllä herrasmiehen elkein siitoshommissa, niihin päästyään kisauran jälkeen. Hyvätapainen ja rauhallinen ori oli kilpailutulostensa lisäksi (esteet 100cm) kysyttyä tavaraa siitoksessa ja sille siunaantui jälkeläisiä lähes sata kappaletta. Näistä ainakin 15 on kantakirjassa ja toiset mokoma varustettu kilpailutuloksin. Nuoremmalla iällään ori kilpaili rataesteillä erittäin hyvin tuloksin, mutta muutettuaan uuteen kotiin siitoskäyttöön ori pääsi kokeilemaan siipiään myös kenttäratsuna, jossa se pärjäsi helpoissa luokissa kohtalaisesti myös. Erityisen hyväksi ja varmaksi ori osoittautui maastoesteillä, jossa sitä ei pelottanut mikään. Aleksi lopetettiin korkean iän saavuttaneena hampaiden vuoksi.

ee. Eerini tunnettiin pärjäsi erittäin hyvin 120cm esteluokissa, vaikka sen meno olisikin voinut olla hieman hillitympää radalla. Vauhdikkaan maineen saanut omistaja kilpaili tamman kanssa myös muutamia kenttäkilpailuja, mutta niissä keskittyminen ei riittänyt koulupuolelle ja sijoitukset jäivät uupumaan tamman palatessa rataesteille. Nopealiikkeinen tamma oli herkän ratsastajan vaativa ratsu, joka toimi kuin unelma sopivalla ratsastajalla. 159-senttinen rautias tamma palkittiin hyvästä rakenteesta kakkospalkinnolla ja se sai kilpailu-uransa jälkeen kaksi varsaa. Tamman kilpaura päättyi jalkaongelmien vuoksi 15-vuotiaana ja lopulta ne pahenivat niin paljon että 25-vuotias tamma päätettiin päästää vihreämmille laitumille.
© Jannica

Jälkeläiset

syntynyt skp nimi emä omistaja
23.10.2016 tamma Kettulan Kesätuuli Ihanasti Pihalla VRL-00033 & VRL-05175

Päiväkirja ja valmennukset

06.11.2017 • Ratsastusretki Hukanhelmeen kirjoittanut omistaja
Tänään Hupu ja Henkka muuttivat yhteistyötalliltamme Tiusasta kotiinsa. Orit olivat majailleet muutaman kuukauden Islan hyvässä hoivassa ja päätimme siirtää orit yhdessä ratsastamalla kymmenen kilometrin matkan Tiusasta Hukanhelmeen. Isla ratsasti Henkalla ja kaksikolla olikin synkannyt majailun aikana hyvin, nainen nauroinkin että hänen pitää tulla useammin vieraillulle jotta pääsee Henkan selkään. Hupu oli taas oma vaikea itsensä, alkumatkan nautin pienistä pukeista suurinpiirtein joka toisella askeleella. Sitten oltiinki spurttailemassa, onneksi olin varautunut ja laittanut orin suuhun pelhamit. Hupu jopa oli pideltävissä, mutta silti huomattavasti pienempi Henkka sai olla kokoajan ottamassa meitä kiinni. Islaa nauratti kovasti, kun tuumasin että Hupulla maastoilu voittaa kovemmankin salitreenin. "Kädet on niin spagettia ku päästään Hukkalaan...", huokaisin. "Hei ollaan me jo yli puolen välin", Isla tuumasi kun olin saanut Hupun viimein asettumaan. Jouduin silti olemaan valppaana, mutta onneksi Matias odotti valmiina ja voisin tyrkätä Hupun hänen huostaansa ja painua itse lämpimään kylpyyn. "Ei huonompi ajatus, miehet on tehty tota varten", Isla sai sanottua naurun seasta ja palautti minut maan pinnalle - liian aikaista haaveilla, saisin rentoutua vasta kotipihassa. Selvisimme loppu matkan yhdellä läheltä piti tilanteella. Puskasta pölähti rusakko ja Hupu oli saada sydärin, tai ainakin käytöksestä päätellen. Sain kokea mukavan rodeon, mutta onneksi herra asettui kun sain vihdoin kunnon otteen ohjaksista. Kotipihassa tyrkkäsin orin sanomatta sanaakaan Matiakselle ja painelin kotiin. Isla ilmeisesit jäi hoitamaan Henkan ja selittämään aviomiehelleni reissustamme.