Henkilaita eli Henkka virtuaalihevonen


© S.H.

Saavutukset

Tavoitteena kantakirjaus, Suomenhevosten laatuarvostelu, KRJ Laatuarvostelu

Luonnekuvaus

Henkka on luonteeltaan hieman höperö ja innokas, ori tuppaa törttöilemään ihan vaan vahingossa. Ratsastaessa herralla on hyvä työskentelymotivaatio, mutta se tuppaa näkemään pieniä vihreitä miehiä nurkissa ja monesti alkuratsastus meneekin tyhjästä säikkymiseen. Tarhassa Henkka viihtyy yhden hevosen kaverina, isommassa laumassa pikkuherra haastaa riitaa. Taluttaessa orilla tuppaa olemaan vauhtia toisinaan, joten on parasta laittaa riimunaru turvan ympärille. Kunhan vauhtia saa hillittyä on Henkasta jopa rauhallisille maastolenkeille kaveriksi. Lastaamisen kanssa ei ole ongelmia, kunhan vain on ruokaa houkuttimena. Muuten herra saattaa stoppailla ja hidastella rampilla eikä millään suostu tulemaan kyytiin. Kuljettaessa ori on hieman levoton, etenkin kun joutuu matkustamaan yksin. Kavereiden kanssa ori on paljon rauhallisempi, ja malttaa jopa torkkua pieniä hetkiä.

Hoidettaessa Henkka on suorastaan hauska, se nakkelee harjoja pitkin karsinaa ja käytävää sekä maistelee hoitajan vaatteita. Hoitajalla saakin olla jonkun verran kärsivällisyyttä herran höpöttäessä jatkuvasti, jolloin se voi alkaa kyrpimään harvinaisen nopeasti. Kavioiden puhdistaminen sujuu helposti, se onkin ainoa hetki kun ori on paikallaan ja jaksaa pitää jalkaansa ylhäällä vaikka hoitaja olisi maailman hitain. Satulasta Henkka ei hirveästi perusta ja alkaakin luimimaan ja väistelemään satulaa sen nähdessään. Kunhan satulan saa selkään, niin Henkka alistuu kohtaloonsa ja tyytyy vain murjottamaan korvat luimussa. Suitsiminen sujuu tai sitten ei, joskus ori ottaa kuolaimet helposti eikä pelleile ja toisinaan sitten suu nipistetään tiukasti kiinni.

Ratsastaessa on parasta keskittyä helppoihin tehtäviin, jotta se ei keskity vain nurkissa oleviin olemattomiin ukkeleihin. Kunhan ori alkaa keskittymään työskentelyyn niin se on oikein hyvän työmotivaation omaava herra joka toimii myös aloittelijalla. Esteillä pikkuori innostuu, mutta sen hyppytyyli ei ole kovinkaan hyvä. Isommista esteistä ori ei selviä, mutta pienet esteet sujuvat oikein hyvin ja se tykkääkin hypätä mielenvirkistykseksi. Maastoon Henkan kanssa ei ole yksin asiaa, ori on säikky ja epävarma joten vahinkoja voi käydä todella herkästi. Kaverin kanssa herra on paljon rohkeampi ja seuraa kaveria minne tahansa. Maastoesteille orin kanssa ei ole asiaa, orin kömpelyys esteillä voi aiheuttaa vaaratilanteita, joten maastoesteet on jätetty tämän kaverin kanssa pois.

Kisapaikalla tuntuu että Henkka irtoaa henkseleistään, se on innoissaan kaikesta hälinästä ja tahtoisi olla kaiken hulinan keskellä kerjäämässä huomiota itseensä. Verryttelyssä pitää olla todella valppaana alusta asti ja ratsastaa herraa kovemmilla otteilla kuin normaalisti. Jos verryttely on mennyt hyvin, on Henkka oikein näyttävä ratsu radalla ja se nauttii olla katseiden keskipisteenä.

3-polvinen

i. Hengellinen
(hp)rt, 148cm
ii. Tusinahenki
rt, 150cm
iii. Kiusanhenki
m, 156cm
iie. Tusinatavara
rt, 146cm
ie. Bettina
hprn, 146cm
iei. Loistokas
rn, 149cm
iee. Belladonna
hpm, 142cm
e. Kersantti Karoliina
m, 141cm
ei. Herra Komentaja
rn, 145cm
eii. Kauhian Komia
rn, 149cm
eie. Rouva Kapteeni
prn, 143cm
ee. Taikasana
m, 137cm
eei. Taikalaulu
rt, 140cm
eee. Viimeinen Sana
m, 136cm

i. Hengellinen oli hopeageeniä kantava rautias 148-senttinen pienhevosori, joka kilpaili uransa erittäin hyvin menestyen esteillä startaten myös muutaman kenttäluokan. Ori oli vaativa hevonen, jolla riitti egoa, mutta joka kuitenkin hallitsi tallivaltakuntaansa leppoisin elein ja oli rauhallinen käsitellä. Ori oli rodunomainen rakenteeltaan ja sillä olisi riittänyt kapasiteettia kenttätulosten perusteella myös koulupuolelle, mutta ilmeisesti omistajaa ei kehänkierto kiinnostanut. Ori oli erittäin suosittu estepuolen jalostushevosena, mutta onpa jälkeläisissä Henkan tavoin muitakin yleis- ja koulupainotteisia hevosia. Jälkeläisiä Herkolta jäi estepuolelle kuusi ja sen lisäksi pari yleispainotteista sekä Henkan lisäksi kolme koulupainotteista. Lisäksi yksi varsoista kantakirjattiin II palkinnolle ja se saavutti myös joitakin laatuarvosteluja. Orilla itsellään tavoitteet eivät olleet niin korkealla, vaan se suoritti uraansa pienemmissä kilpailuissa 2-tasolla. Herkko lopetettiin estehevoselle tyypillisten jalkaongelmien vuoksi parikymppisenä.

e. Kersantti Karoliina oli musta 141-senttinen pientamma, joka kilpaili hyvällä menestyksellä kenttäratsuna ja kilpaili myöskin erikseen ratsastuksen kuninkuuslajin yksittäisiä lajeja kohtalaisella menestyksellä. Luonteeltaan Karo oli todella miellyttävä, omasi hyvän suorituskyvyn, rautaiset kilpailuhermot sekä oli myös kisapaikoilla mukava ratsastettava yhteistyöhaluisena tammana. Suorituskyky turvasi useiden arvokisojen voiton ja lisäksi Karo kävi kenttäratsastuksen lajiarvostelussa nappaamassa itselleen II palkinnon. Jälkeläisiä ahkeralta kisoissa kävijältä jäi vain Henkka. Ruusu lopetettiin vanhuuden tuomien vaivojen myötä 26-vuotiaana.

ii. Tusinahenki oli rautias 150cm korkea estepainotteinen ori, joka kilpaili erittäin hyvällä menestyksellä metriä. Rohkea ori starttasi myös muutamia maastoesteluokkia, mutta sen vauhti oli hieman liian kovaa esimerkiksi kenttäratsun uraa ajatellen. Kansainvälisellä tasolla esteitä kisannut ori oli kuitenkin koko kansan kuningas ja voitti mm. Vuoden Suoritushevosen tittelin vuonna 2012. Tuoppi oli myös rakenteeltaan korrekti ja kantakirjattiin ennen kilpauran alkua II palkinnolle. Lisäksi se kävi kisauran päätettyään estelaatuarvostelussa, jossa ori palkittiin odotetusti I palkinnolle. Tarkkaa tietoa ei jälkeläisten lukumäärästä ole jäänyt, mutta niin yleinen nimi on Tuoppi tämän päivän este- ja kenttähevosten sukutauluissa, että kyllä jälkeläisiä on siunaantunut todella paljon. Tusinahenki lopetettiin vanhuuden vuoksi muistaakseni 25-vuotiaana ja on haudattu omistajansa pihaan nuorena auto-onnettomuudessa kuolleen varsansa viereen. Tusinahengen omistajalle jäi kuitenkin vielä toinen ori jatkamaan isänsä siitosperintöä ja kilpailemaan rataesteillä.

ie. Bettina oli hopeanruunikko 146-senttinen pientamma, joka kilpaili jonkun verran kenttäratsuna, mutta kokeili siipiään myös valjakkoajossa. Kummassakaan ei tamma kuitenkaan pärjännyt niin hyvin kuin sen vanhempien kisatulosten perusteella olisi ollut lupa odottaa. Hyvän suvun turvin tamma kuitenkin toimi sitten pääasiassa siitoksessa lyhyehkön kilpailu-uransa päätettyään. Betille tuli varsoja kolme, jotka kilpailivat kukin tahollaan, suureksi osaksi kenttäratsuina, paremmalla menestyksellä kuin emänsä. Luonteeltaan Betti oli tammamainen, muttei kuitenkaan mikään hankala kaveri.

ei. Herra Komentaja oli ruunikko ja korkeutta orille siunaantui 145sentin verran. Yleispainotteinen ori kilpaili kenttäratsastuksen lisäksi eri lajeja erikseen ja starttasi myös muutamia luokkia valjakkoajossa. Parhaiten se kuitenkin menestyi ratsastuslajeissa. Ori ehti ennen kuolemaansa osallistua kantakirjatilaisuuteen, jossa se palkittiin II palkinnolle ja sai sen jälkeen kisatoiminnan ohella yhden varsan, ennen kuin ori kuoli ikävässä autoturmassa 15-vuotiaana. Komentajan varsa kilpaili hyvällä menestyksellä kenttäratsuna ja oli yhtä yhteistyöhaluinen ja kiltti kuin isänsä. Myös kilpailupaikoilla Komentaja tiedettiin kohteliaana orina, joka ei turhaan pitänyt meteliä itsestään. Komentaja periytyy kahdesta kenttähevosesta, joilla on kohtalaisia kisatuloksia.

ee. Taikasana oli yleispainotteinen este- ja kouluratsastuksen intohimoinen kilpailija, jolla oli kohtalaisen hyvät tulokset molemmissa lajeissa, koulussa kuitenkin hieman paremmat. Luonteeltaan Taika oli hauska tapaus, joka rakasti kolttosten keksimistä, mutta oli kuitenkin helpohko käsiteltävä, muutoin paitsi kiima-aikaan, jolloin sen sisäinen nainen heräsi eloon. Musta vain 137-senttinen tamma polveutui kahdesta estepienhevosesta, joista varsinkin isällä Taikalaululla oli hyvät kisatulokset ja se oli suosittu kokonsa puolesta (140cm) pienhevoskäyttöön. Taika palkittiin estetuloksistaan laatuarvostelussa I palkinnolla, vaikka sen omat kisatulokset eivät ihan pelkästään olisi tuohon palkintoon riittäneet. Onnekseen sen vanhempien ja jälkeläisten tulokset kuitenkin siivittivät sen korkeimmalle pallille. Taikalta jäi jälkeläisiä neljä kappaletta, jotka ovat kisanneet pääasiassa koulua. Taika kuoli vanhuuttaan reilun parinkymmenen vuoden iässä.
© Jannica

Jälkeläiset

syntynyt skp nimi emä omistaja
07.11.2017 tamma Hukanhelmen Rakkausasia Rakastunut Rihkamaan Jää kotiin
29.08.2017 tamma Hupilan Proosa Preeria VRL-10625

Näyttelytulokset

päivämäärä järjestyspaikka luokka tulos tuomari
31.05.2018 Hukanhelmen Suomen(pien)hevosorit RCH, 10p taffel

Päiväkirja ja valmennukset

18.04.2018 • Kun kaikki menee päin prinkkalaa kirjoittanut omistaja
Henkka on tähän saakka asunut yhteistyötallillamme Tiusassa. Kun vihdoin koitti päivä, että ori pääsi muuttamaan kotiin tuntui kaikki menevän penkin alle. Teemu sairastui aamulla, Helenalla oli vapaa päivä ja vesiputket hajosivat. Onnekseni Isla kerkesi ratsastamaan 10 kilometrin matkan tallien välillä ja näin saataisiin edes hevonen kotiin, varusteet kerkeää hakea myöhemminkin. Olin kuin uitettu koira kun Isla saapui pikkuorimme kanssa talliin, ja ystäväni tapansa mukaan oli kuolla nauruun. "Kiitti vaan, tiiätkö millanen operaatio oli saada putket korjattua. Koko veetun pesupaikka lainehti aamulla ku tulin ruokkiin kaakit", murisin ärtyneenä. "Miksei sitä oo jo yöllä huomattu?", Isla nauroi minulle. "Kävin tarkastus käynnillä kahelta, varmaan just sen jälkeen paukahtanu", sanoin kuivatessa tukkaani. "Anna se kaakki Elisean hoidettavaksi. Mennään me kahville, tekisi mieli melkeen bisse korkata", jatkoin kun Elisea saapui paikalle. "Oot sen bissen ansainnu, mä voin juoda yhden seurana Jarno tulee hakeen mut kotiin", Isla sanoi hymyillen. Lähdimme yhdessä kohti taloa juoruten kaikesta mahdollisesta kuten aina.