Halinalle eli Hali virtuaalihevonen


© Starjna

Saavutukset

Tavoitteena kantakirjaus, Suomenhevosten laatuarvostelu, KRJ Laatuarvostelu

Luonnekuvaus

Kun ystäväni tuumasi, että voisin ostaa hieman helpommin käsiteltäviä hevosia tuumasin, että elämähän olisi silloin tylsää. Halinkin miellän tylsäksi, mutta toisaalta tallissa löytyy vaativia hevosia ihan tarpeeksi, niin on Hali tervetullutta vaihtelua. Tamman kanssa kaikki sujuu kuin tanssi, neitokainen on nöyrä ja sillä on kunnioitusta ihmisiä kohtaan. Taluttaminen sujuu ongelmitta, neitokainen kävelee kiltisti perässä eikä sitä kiinnosta juuri mikään ympärillä oleva. Tarhassa Hali tyytyy osaansa, se ei välitä lauman arvojärjestyksestä, pääasia on että sillä on heinää turvan edessä. Lastaaminen sujuu Halilta kuin vettä vaan, se lompsii lastaussillalle helposti ja matkaakin rauhallisesti. Hali onkin hyvä opettaja nuorille hevosille kun lastaamista aletaan harjoittelemaan.

Karsinassa Hali käyttäytyy mallikkaasti, se vain seisoo tyynesti paikallaan syöden heiniään ja katsellen käytävälle, jos siellä sattuu olemaan jotain mielenkiintoista meneillään. Kavioiden puhdistaminen on välillä hieman nihkeää, Hali ei aina haluaisi nostaa jalkojaan mutta luovuttaa hetken väännön jälkeen. Varustamisessakaan ei ole ongelmia, Halia kun ei kiinnosta vaikka sille varusteet nakkaakin niskaan. Olen miettinyt että omistan varmasti ainoan suomenhevosen, joka ei pullistele koskaan. Kuolaimetkin neiti ottaa suuhun nätisti.

Ratsastaessa Hali liikkuu hyvin omalla moottorilla ja pyrkii aina tekemään parhaansa, vaikka ratsastajan avut olisivatkin epäselvät. Tamma korjaa paljon ratsastajan tekemiä virheitä, joten se on aloittelijoillekkin oikein sopiva ratsu. Kouluratsuna Hali on parhaimmillaan ja se nauttiikin sileätyöskentelystä paljon. Tammalta löytyy kuitenkin osaamista esteillekkin, sillä on hyvä hyppytekniikka ja malttia kuunnella ratsastajaa. Neitokaisesta tulisi varmasti kelpo yleisratsu, sillä maastossa se on pomminvarma eikä koskaan ole säikähtänyt mitään. Maastoesteetkin ovat tammasta kivoja, tosin maastoesteillä vauhti meinaa kiihtyä mutta onneksi Hali kuuntelee ratsastajaa, joten vauhtia on helppo kontrolloida.

Kilpailupaikalla Hali ottaa rennosti, sitä ei kiinnosta muut hevoset tai kisapaikan hälinä. Tamma suurinpiirtein torkkuu ennen suoritusta, minkä takia Hali onkin menestynyt kisaradoilla. Verryttelyssä ja radalla neito on täysin oma itsensä, eikä sen käytös muutu kotioloihin verrattuna.

3-polvinen

i. M.P. Herkko
prn, 154cm
ii. Huljanteri
rt, 156cm
iii. Huliviljanteri
vrt, 160cm
iie. Lumiliisa
rnkm, 154cm
ie. Mette-Elina
rn, 152cm
iei. Messias
m, 157cm
iee. Rusette
rt, 149cm
e. Eloveena
prt, 150cm
ei. Heleän Ruupert
prt, 152cm
eii. Rosvo-Roope
rt, 155cm
eie. Heleän Vilma
trt, 150cm
ee. Huldan Ainokainen
prt, 149cm
eei. Anssi Ainoa
rt, 151cm
eee. Hilpeä-Hulda
prt, 148cm

i. M.P. Herkko periytyy erittäin hyvästä suvusta, sen molemmat vanhemmat on palkittu kantakirjassa ja lisäksi niillä on suomenhevosiksi poikkeuksellisen hyvät tulokset vaativista koulu- ja valjakkoajoluokista, mitä myös oriin omat jälkeläiset ovat kilpailleet erittäin hyvällä menestyksellä. Herkko on periyttänyt jälkeläisilleen paitsi hyvää taitoa myös ulkonäköä ja etenkin orivarsat muistuttavat isäänsä kovasti rakenteeltaan. Herkko ei ole erityisemmin pärjännyt näyttelyissä, mutta se on kantakirjattu III palkinnolle. Lisäksi Herkko on palkittu yleislaatuarvostelun kolmospalkinnolla kisatuloksistaan. Punaruunikolta oriilta löytyi korkeutta 154 senttimetrin verran ja luonteeltaan orin kerrotaan olleen miellyttämishaluinen, jollaisia myös sen varsat ovat. Herkko sai kilpauran ohessa parikymmentä jälkeläistä yhteensä, joista noin puolet on kilpaillut monipuolisesti eri lajeissa. Herkon jälkeläisistä muutama ori on myös enemmän siitoskäytössä, jota kautta orin nimi on noussut suosituksi etenkin valjakkohevosten periytymisessä. Herkko viettelee ansaittuja eläkepäiviä Hyvinkäällä.

e. Eloveena eli tutummin Veena on hyväluonteinen ja tarmokas kilpahevonen, jonka varsat ovat lisäksi pidettyjä kilpahevosia, siitoskäyttössä suosittuja ja tamma itsekin omaa erittäin hyvän monipuolisen suvun, joka ei kuitenkaan ole kovin yleinen ja siksi suuressa suosiossa jälkeläisten osalta. Nykyisin tamma itse on jo arvatenkin eläkkeellä, mutta sen kolme varsaa ovat kaikki siitoskäytössä. Punaruunikko tamma on periyttänyt kaikista varsoistaan itseään (150cm) suurempia, mutta muutoin ne muistuttavat kyllä ulkonäöltään emäänsä. Veenan ja sen lähisuvun kasvattaja toimii Esko Kuovinen, joka on tunnettu erityisesti harvinaisempien kasvatus- ja sukulinjojen esiinnostajana ja lisäksi showmiehenä, joka pitää mm. työhevosnäytöksiä Etelä-Suomen markkinoilla ja tapahtumissa. Veena ei ole saanut kylläkään työhevosen koulutusta nuorena, koska tamma myytiin uuteen kotiin tilanpuutteen vuoksi jo luovutusikäisenä ja siitä leivottiin koulu. Näyttelyuraa hienoluonteinen tamma ei ole ehtinyt luomaan, eikä sitä ole kantakirjattukaan.

ii. Huljanteri edustaa emän kanssa samaa linjaa ja yli puolet Hulin suvusta on Kuovisen tilan alkuperää. Tämä ei kuitenkaan sukusiitoksessa näy, sillä kasvattaja on pyrkinyt pitämään linjat hyvin erillään harvinaisten juurien tähden. Tämä onkin tuottanut tulosta ja Hulin suku on paitsi haluttua myös erittäin puhtaana säilynyt. Huli on alunperin kasvattajallaan opetellut työhevosen töitä, mutta traktoreiden syrjäytettyä vanhan työntekijän Hulillekin etsittiin kartanolta uusi koti ja ori siirtyi työhevostulostensa ja II kantakirjapalkinnon turvin miltei suoraan siitoskäyttöön. Rautias ori saavutti 156 sentin korkeuden ja periytti suunnilleen itsensä näköisiä varsoja kahdeksan kappaletta. Lisäksi ori kävi vanhoilla päivillään näyttelyissä, mutta ei sieltä erityisempää saavutusta tienannut, koska tuon ajan veteraaniluokissa taso oli hurjan kova. Hulin jälkeläiset ovat kilpailleet ratsuina ja valjakkohevosina monipuolisesti.

ie. Mette-Elina on kiltti ja rauhallinen luonteeltaan. Tamman vanhemmat ovat myös hyväluonteisia ja vanhan ajan ratsuhevosia, joista toinen on toiminut myös poliisihevosena Ruskeasuolla. Ruunikko tamma periytti väriään pitkälle sukutauluun ja periytyy itsekin samankokoisista (152cm) hevosista. Mette kilpaili pikkuluokkia esteillä ja koulussa, mutta sen jälkeläiset ovat saavuttaneet parempaa tulosta kisaradoilla sopivan orivalinnan kera. Mette sai lyhyen kisauransa jälkeen peräti 11 varsaa, jotka taisivat kaikki olla ulkonäöllisesti samanlaisia ja luonteeltaan hyvin kilttejä. Meten kisaura alkoi poliisikoulusta eläkkeellejäännin jälkeen ja varmaluonteinen tamma oli oiva valinta kisaratsuksi, koska se oli erittäin järkkymätön uusissa tilanteissa eikä pelännyt kirjaimellisesti mitään.

ei. Heleän Ruupert oli Esko Kuovisen kasvatteja sekin ja suvultaan erittäin sekava pakkaus. Suvusta löytyy niin ravihevosia, ratsuja, harrastehevosia kuin ravureitakin. Ehkä se on myös osasyynä siihen, että Roope itse on myös kokeillut vähän joka lajissa etenemistä, päätymättä kuitenkaan niistä mihinkään lopullisesti. Monipuolisen uran luoneena Roope oli kuitenkin melko kysytty siitoksessa eikä sen omistaja ollut yksipuolinen sen suhteen ketä ori pääsi astumaan, vaan sen luona kävivät niin ravurit kuin ratsutkin. Jälkeläisiä taisi kertyä siitosvuosina noin kahdeksankymmentä, joten mistään pienestä kysynnästä ei ole kyse. Näistä jälkeläisistä alle puolet päätyi lopulta kilpailemaan tai siitoskäyttöön. Punarautias 152-senttinen ori periytti myös emän puolelta huippusukuisen ravivarsan, mutta sen ura loppui valitettavasti loukkaantumiseen nuorena. Roopen vanhemmat ovat toisen palkinnon kantakirjahevosia, mutta ori itse ei ole kantakirjassa eikä sillä ole näyttelysaavutuksiakaan. Sen sijaan ori on voittanut kahtena vuonna peräkkäin suomenhevosten koulumestaruuden vaativalla tasolla.

ee. Huldan Ainokainen oli punarautias lähes pienhevoskokoinen 149-senttinen tamma, joka tunnettiin parhaiten näyttelykehistä ja erityisesti loppukehistä. Yli neljäkymmentä näyttelysijoitusta kotiin tuonut upearakenteinen tamma on myös vanhempiensa ainoa missään menestynyt varsa, vaikka suuri osa vanhempien varsoista on huippusuvuista tulevia isän puolelta. Tamma on menestynyt näyttelyuran ohella myös ratsastuspuolella, mutta haasteellisena ratsuna se puoli jäi sopivan ratsastajan puuttuessa. Ratsupuolella tamma kokeili siipiään niin esteillä kuin koulussakin kisaten helppoja luokkia, sijoitukset jäivät kuitenkin vähäisiksi. Tamma kokeili myös valjakkoajoa saatuaan nuorena ajokoulutuksen, mutta silläkään saralla ei oikein tulosta syntynyt. Jälkeläisten nykyisestä olinpaikasta tai saavutuksista ei ole tietoa ja tamma itsekin kuoli vuonna 2014.
© Jannica

Jälkeläiset

syntynyt skp nimi isä omistaja
04.04.2016 tamma Kettulan Halitus Kuninkaanristi VRL-04000
05.02.2016 ori Kettulan Raivohali Raivoraitis VRL-03282

Päiväkirja ja valmennukset

02.05.2018 • Muuttohommia kirjoittanut omistaja
Hali ja Ipana majailivat yhdessä sukulaistyttöni Inkan tallilla, joten suuntasin aamulla nokan kohti Turkua hakemaan neitokaiset kotiin. Menomatka sujui leppoisasti, Samppa oli suostunut kuskiksi - onneksi - kun itse en ollut kauhean varma kuski uuden hevosauton kanssa. Olin innoissani sillä pian olisivat kaikki hevoset kotona, vihdoin ja viimein, eihän tässä oltu kuin melkein vuosi tehty muuttoa uuteen talliin.

Perille päästyämme oli Inka minua vastassa, ja maltoin jopa käydä juomassa kahvit ja vaihtamassa kuulumisia. Tammoilla oli mennyt hyvin, ja ne olivat päässeet jopa starttaamaan muutaman kisankin Inkan työntekijöiden kanssa. Sillä välin kun minä juorusin tyttöjen juttuja, oli Samppa pakannut autoon tammojen tavarat ja pian aviomieheni tulikin huutelemaan minua että lähdettäisikö jo. Luonnollisesti lastasimme Halin ensimmäisenä, tamma kun oli paljon helpompi lastata kuin minikokoinen Ipana, joka teki kaikesta vaikeaa. Halin autoon saamisessa ei mennyt edes kolmea minuuttia, mutta Ipanan kanssa saimme taistella lähes puoli tuntia ennen kuin pikkutamma suostui autoon. Luojan kiitos Ipana ei enää kilpaile, kisamatkat olivat tuskaa pienen riiviön kanssa.

Paluumatka sujui helposti, onneksi vein tammat samalle tallille niin Ipanan oli mukavempi matkustaa ja tamma nukkuikin lähes koko matkan. Mitä nyt alkumatkasta hieman hirnui, mutta Halin tyyneys rauhoitti Ipanankin. Päästyämme takaisin Hukanhelmeen, vein tammat karsinoihinsa ja huikkasin Teemulle, että ne saisi juoksuttaa. Olin itse suunnitellut liikuttavani tammat tänään, mutta kahvitteluni takia reissu venyi ja minulla oli vielä ihan liikaa tehtävää.