Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä: Saapuminen Ruolampeen, kirjoittanut omistaja

Olin viettänyt edellisen illan pakaten tavaroita, olimme vihdoin muuttamassa uuteen talliin, joka tuntui juuri oikealta paikalta meille. "Noni Palloseni, meille on uusi kiva koti tiedossa", kertoilin tammalleni loimittaessani sitä, neiti onneksi oli rauhallisella tuulella joten sain kuljetussuojatkin laitettua tavallista helpommin.

Viittä vaille kahdeksan olin lastannut tammat sen hivenen liian isoon traileriin, eipä siinä tamma tykkäsi pehmustetuista seinistä. Hyppäsin kohtuu auton rattiin ja starttasin moottorin. Kirjoitin navigaattoriin Ruolammen osoitteen ja lähdin suunnistamaan 150 kilometrin matkan kohti uutta kotitalliamme. Olin onneksi saanut pakattua kaikki tavarat edellisenä iltana ja yöpyä vanhalla kotitallilla, joten pääsin helposti heti aamusta lähtemään. Matka sujui rattoisasti, kun Pallo suhtautui matkaamiseen hyvin. Edellisviikkojen ahkera traileri-treenaaminen oli selkeästi auttanut ja matkaamisesta oli tullut rutiinia. Valvontakamerankin oli saanut ystäväni asennettettua pari päivää sitten, joten mamman silmäterän kuskaaminen ei enää vaatinut jatkuvaa pysähtelyä voinnin tarkkailemiseksi.

Pääsin Ruolampeen odotettua nopeammin ja olinkin jo vartin yli kymmenen, navigaattorin ihanat hyödyt. Ajoin autoni parkkiin tienpuoleisen tallin oven lähelle ja kävelin koputtamaan toimiston ovelle, odotin kohteliaasti sisään-kutsua. Pian naisen ääni sanoikin että voi tulla. Avasin oven ja kurkkasin sisään, "hei olen Laura Kurkilahti, saavuin juuri Pallon kanssa", sanoin kohteliaasti. "Ai oletkin aikasessa, olen Enni. Tervetuloa, voit hakea Pallon sisälle. Karsina 14 on tuossa vastapäätä", tallin omistaja esittäytyi kohteliaasti. "Selvä homma, haen neidin pikapuoliin", nyökkäsin ja lähdin hakemaan tammani trailerista.

Pallo oli piristynyt ja mutusti jo heiniään, kun aukaisin trailerin rampin. "Noniin, nyt mennään uuteen kotiin, sulle on tuolla kiva karsina valmiina ja heiniäkin", sanoin tammalle, kun se oli päässyt trailerista ulos. Vähäksi aikaa piti seisahtua katselemaan tarhailevia hevosia. "Onhan nätti tamma", Enni tuli katsomaan, juuri kun olin saanut otettua Pallolta kuljetussuojat ja fleeceloimen pois. "Se on, älä vaan liikaa kehu. Tällä prinsessalla on tapana ottaa kehut hyvin itseensä", naurahdin samalla kun viikkasin loimea koukulla kaltereihin kiinnittettyyn telineesen, jonka olin tuonut mukanani. "Annan sen hetken aikaa olla ja tutustella paikkoihin, puran sillä välin tavarat autosta. "Voinko käydä juoksuttamassa tamman, jos kentällä ei ole ketään?", kysäisin nopeasti ennen kuin Enni ehti sulkea toimistonsa oven. "Tottakai, on varmaan ihan hyvä antaa tamman verrytellä. Voit juoksutuksen jälkeen viedä sen pienelle laitumelle. Katsellaan miten se tulee muiden tammojen kanssa toimeen", Enni sanoi ystävällisesti. "Hieno homma, puran nyt autosta tavarat niin pääsen toivottavasti juoksuttamaan kun kello on vielä näin vähän", sanoin ja painelin tyhjentämään autoa.

Vähän jälkeen 11 olinkin saanut viikattua viimeiset loimet kaappiin. Kahden satulan kantaminen autosta oli ollut tuskaa, onneksi tallityön tekijä Tatu tuli auttamaan toisen satulan kanssa joten selvisin vähällä vaivalla. "Se on nyt 4-vuotias, kisaa helppoa C:tä ja metriä ratana. Tulevaisuudessa sitten kunnon kisapeli. 10.05.2015 täyttää 5-vuotta että tässä on aikaa kisata kivasti, ei tarvi pitää kiirettä", selitin tapani mukaan innoissani. "Sehän kuulostaa kivalta", Tatu sanoi hieman naurahtaen. Tajusin selittäväni taas tapani mukaan. "Mutta suuret kiitokset satulan kannosta", sanoin kun Tatu oli laittanut koulusatulan telineeseen. "Eipä mitään, eipä tuo iso homma ollut", Tatu hymähti lähtiessään tekemään omia hommiaan. Käväsin parkkeemassa trailerin oikealle paikalleen ja siivosin sen pikaisesti. Tämän jälkeen ajoin autoni parkkiin, jonka jälkee suuntasin varustehuoneeseen, missä otin Pallon suitsista ohjat irti ja nappasin juoksutus-liinan ja deltan mukaani. Kello oli vasta vähän, joten suuntasin Pallon luokse harjapussi ja juoksutuskamat mukanani.

"Noniin typyseni", sanoin Pallolle kun aloitin harjailemaan sitä pehmeällä pölyarjalla. "Tämmönen tää uus paikka on, tykkäätkö?", myhähdin tammalle. Olin melko varma että neitoseni viihtyisi. Sillä oli paljon näköalaa talliin, joten toivoin ettei tamma niin levoton kuin normaalisti yrittäessään kun sillä on ollut vain pieni kalterivako josta yrittää nähdä. Tottakai Pallo pyöri semmoiset perus pallomaiset pyörinnät, ei mitään saa kuitekaan liian helpoksi tehdä. Sain kunnialla käytyä tamman läpi pölyharjan lisäksi pehmeällä harjalla, kovalla harjalla harjasin jalat ja tavallisella hiusharjalla kävin läpi harjan ja hännän. Aloin reippaana puhdistamaan kavioita ja ajattelin koska Paylor on käyttäytynyt harvinaisen kiltisti, antaisi se puhdistaa kaviotkin nätisti. Ajatukseni osottautui vääräksi, Pallo ei tapansa mukaan jaksanut kaviota pitää ylhäällä, joten kavioiden puhdistamisessa meni aikaa. Hetken taistelun jälkeen sain kuitenkin kaviot puhdistettua. Aloin värkkäilemään neidille suitsia päähän, hieman taas vängättiin kuolaimien ottamisen kanssa, mutta hammaslovesta kutittaminen toimi onneksi ja sain suhteellisen vähällä taistolla suitset laitettua. Kiinnitin vielä deltan kuolaimiin sekä liinanarun deltaan, jonka jälkeen lähdin suuntaamaan kentälle.

Onneksemme kello oli vasta 12, joten kenttä oli tyhjä ja pääsin juoksuttamaan tamman sitä ennen laitumelle vientiä. Olin onneksi ottanut päitset mukaan, joten saisin vaihtaa sille ulkona päitset ja viedä suoraan laitsalle. Ohjailin juuri Palloa ympyrälle, kun Enni tuli katsomaan. Onnekseni sain keskittyä täysin tammaan, Enni ei huudellut välikommentteja. Neiti liikkui käynnissä okein hyvin, joten viiden minuutin jälkeen heilautin juoksutusraippaani ja samalla maiskutin, jotta tamma lähtisi raville. Juoksutin noin varttitunnin tammaa vuorotellen reippaassa ravissa ja kohtuu hitaalla laukalla. Pallo reagoi todella hyvin apuihin, ja olin tyytyväinen ettei tamma vierastanut uutta asuinpaikkaa ollenkaan. Annoin Pallon itse hidastaa sopivaan käyntiin ja kävellä jonkin aikaa ennen kuin vaihdoin suuntaa. "Sehän liikkuu nätisti", Enni huikkaa aidalta. "Jep, tää on harvinaista. Aikaisemmissa paikoissa alussa oli riekkumista, täällä tamma on kuitenkin ihan rento", sanon iloisesti hymyillen. Pysäytän tamman ja pyydän sitä vaihtamaan oikean kierroksen vasempaan. Vasen kierros oli tammalle hieman vaikeampi, ja käynti oli kohtalaista ja laukka ei meinannut oikein pysyä. Pyysin tammaa takaisin raville ja annoin sen itse valita ajankohdan milloin nostaa nätin laukan. Pallo toimi kohtalaisen nopeasti ja parin oman tahdin menneen ravikierroksen jälkeen se nosti nätin pyörivän laukan. Annoin tamman laukata hetken aikaa kunnes pyysin sitä hidastamaan käyntiin. Otin tamman vierelleni ja kävelimme rauhassa uraa pitkin, jotta tamma palautuisi kunnolla. Reippaan viiden minuutin kuluttua pyysin tammaa pysymään paikoillaan kun laitoin päitset suitsien päälle. Hieman hermostuneesti Pallo steppaili paikallaan, mutta sain kuitenkin kiinnittettyä liinan päitsiin ja otettua suitset alta pois. Talutin tamman pikkulaitumelle, jonka portilla käänsin tamman porttia kohti ja irrotin liinan. Pallo lähti rauhallisena tutkimaan lauma tovereita. Katselin hetken aikaa miten lauma ottaisi Pallon vastaan. Pientä hampaiden näyttelyä esiintyi, mutta muuten arvovalta löytyi helposti. Jätin tamman rauhassa tutustumaan uuteen laumaansa.

Tallissa pesin kuolaimet huolellisesti, jonka jälkeen kiinnitin ohjat takaisin kuolaimiin. Käärin liinan huolella rullalle ja vein sen jälkeen deltan ja liinan takaisin meille varattuun kaappiin. Suuntasin vielä toimistolle, missä arvelin Ennin olevan ja koputin oveen. "Sisään vain!", kuului huikkaus. "Heips, pitäskö se vuokrasoppari kirjottaa. Unohtui aamulla ihan kokonaan, se hoitaa alta pois", sanoin kun kävelin syvemmälle toimistoon. "Juu hoidetaampa se heti pois alta. Kirjoitin Enni oli jo allekirjoittanut valmiiksi oman allekirjoituksensa, joten kirjoitin omaan kopiooni ja Ennille jäävään kopioon allekirjoitukseni. "Taidan lähteä kotia, vielä hieman muutto kesken. Loput tavarat tuodaan tänään, joten pitää mennä sisustamaan", sanoin ja taittelin vuokrasopimuksen liivini povariin. Pitäisi vain sitten kotona muistaa laittaa se kansioon. Suuntasin auton rattiin, ja lähdin ajelemaan lähikaupungissa sijaitsevaan kotiimme.

Päiväkirjamerkintä: Estetreeniä kirjoittanut omistaja

Ajelin kohti Ruolampea, pakkaset olivat kiristyneet jo -20 celsius-asteeseen ja olin toppautunut tapani mukaan niin hyvin kuin mahdollista. "Hyrr, inhoan kylmiä ilmoja", hytisin autossa. Minulla oli vain vaatimattomasti pitkähihainen villapaita, kaksi hupparia, paksu untuva takki ja pinkki karvahattuni, johon oli kirjailtu Laura & Paylor, paksu pinkki kaulahuivin ja lampaankarvapehmusteiset nahkalapaset olivat parhaat ystäväni. Housuiksi olin tunkenut sukkahousut, ratsastushousut, kahdet ratsastussukat ja villasukat sekä minulla oli paksut topparatsastushousut. Jalkaan olin tunkenut kuomat. Olin ottanut evääksi termospullollisen kuumaa kaakaota sekä eväsrasiallisen kana-salaattia ja omena-pillimehun. Olin myös ostanut Pallolle esteille meksikolaissuitset, uudet kolmipalat ja kumitutit molempiin suitsiin, nyt Pallolla oli este- ja koulu puolelle omat suitset mikä helpotti minun hommaa huomattavasti. Tosin ohjat joutuisin aina vaihtamaan toisista suitsista toisiin, pitää jossain vaiheessa shopata toiset semmoiset.

Ajoin Toyotani tallin parkkipaikalle ja otin eväspussini vänkärin penkiltä ja aukaisin auton oven, nappasin vielä takapenkiltä Pallon uudet tavarat ja kiiruhdin nopeasti talliin, luojan kiitos sille joka keksi keskuslukituksen. Tallissa törmäsin Tatuun, joten tervehdinkin tallimestaria iloisesti. "Hei", sanoin ja nostin samalla kättäni. "Hei vain, näytät olevan toppautunut kunnolla", Tatu naureskelikin. "Tietenkin, inhoan pakkasta ja haaveilen Saharan lämmöstä, mutta veikkaan että Pallo ei tykkäis hiekasta joka paikassa", naurahdan samalla kun laitan ruokiani Pallon kaappiin. "Onko kuka hoitanut Pallon karsinan jouluna ja välipäivinä?" Kysäisin. "Aattona Enni siivosi aamusta. Vesku käynyt muuten siivoilemassa", Tatu kertoi. "Hieno homma, jompikumpi on varmaan sitten huomannut karsinan eteen laittamani korvauksen, kun kuorta ei näyttänyt enää karsinan edessä olevan mitä ehdin vilkaista", sanoin ja nappasin riimunarun ja suuntasin kohti ulkoilmaa hakemaan Palleroisen sisälle.

"Noniin, mennään äkkiä sisälle täältä kylmästä", sanoin Pallolle kun viimein saavutin sen. Neiti oli päättänyt että hänhän ei tule vastaan vaan joudun kävelemään hakemaan neidin laitumen perältä. Tänään suuntaisin Merjan maneesille hyppäämään muutamia esteitä, tamma oli ollut kevyemmällä käytöllä pari päivää joten toivoin ettei se sinkoilisi joka paikkaan kuten yleensä. Olin tosin suunnitellut käveleväni ensin alkukäynnit ja ravit kentällä niin voisin mennä reipasta ravia maneesille, niin ehkä Pallo saisi purettua suurimmat energiansa siinä. Pääsimme onneksi jäätävästä pakkasesta sisälle ja vein Palleroisen karsinaansa ja riisuin siltä muutaman kerroksen loimia. Tungin molemmat toppikset telineseen niin hyvin kuin taisin ja silti se näytti epämääräiseltä kasalta. "Äh antaa olla en jaksa", mutisin ja suuntasin hakemaan Pallon varusteet ja ratsastusloimen. Otin jo onneksi laittanut meksikolaisiin kumitutit ja kuolaimet paikoilleen joten pääsin nyt helpolla ja otin vain koulusuitsista ohjat irti ja kiinnitin ohjat kuolainrenkaisiin.

"Noniin neitiseni, tänään käydään vähän hyppäämässä esteitä", sanoin tammalle samalla kun aloin käydä sen kermatoffeen väristä karvaa läpi pölyharjalla. Saatuani tytön sudittua pölärillä molemmilta puolilta pariin otteeseen, vaihdoin harjan kovaan harjaan ja harjasin neidin koivet läpi. Seuraavaksi otin käteeni pehmeän harjan ja sudin Pallon mahanalusen lävitse, tammaa taas tapansa mukaan kiukutti mahaan koskeminen joten se polkikin jalkojaan ärtyneenä. "Hölmö otus", naurahdin kun Pallo mukamas yritti olla kovis ja luimisteli minulle. "Et ole uskottava kun kiukuttelet. Olet liian söpö", sanoin ja rapsutin tammaa korvien välissä. Neiti oli heti maistelemassa harjaa ja puhahteli siihen. Tammani osasi olla idiootti sille päälle sattuessaan. Laitoin pehmeän harjan takaisin pussiin ja nappasin kaviokoukun, jospa tällä kertaa kavioiden puhdistaminen ei olisi niin ylivoimainen asia. Tällä kerralla minulle jopa kävi tuuri ja selvisin kohtuu vähällä vaivalla. Etukaviot tamma laski kerran, mutta nosti sitten tosi nätisti uudelleen ilmaan.

Laitoin martingaalin Pallon kaulalle ja otin satulahuovan satulan päältä karsinan edestä. "Olit kuulemma joutunut käyttämään pinkin sijaista joulunpunaista", sanoin tammalle, kun asettelin sen arvolle sopivaa pinkkiä huopaa oikeaan kohtaan. Neitoni heilautti päätään ilmaistakseen kärsimyksensä punaisen satulahuovan käytöstä. Punainen kyllä puki Palloa, Enni oli lähettänyt minulle maaston reissun jälkeen sähköpostiin kuvan jonka Tatu oli ottanut porukasta heidän lähtiessä maastoon. "Silti pinkki on sinun värisi, arvon Trinsessa Kukkakaali", sanoin tammalle kun kävelin satulan kanssa takaisin karsinaan. Nostin satulan selkään kiinnitin satulavyön ensin toiselta puolelta ja klisautin martingaalin kiinni panssarivyön klipsiin. Pallo hieman osoitti tyymättömyyttään kun kiristin satulavyön ja hieman polkaisi jalkaansa. "Noni nyt on ohi, kentällä sitten kiristän lisää", sanoin neidille ja taputin sitä kaulalle ja laitoin vielä ringaremmin klipsut kiinni satulaan. Nappasin suitset käteeni ja lämmitin hetken kuolamia käsissäni, onneksi lapaset oli keksitty olisin kuollut jos olisin kylmään metalliin joutunut koskemaan. Kuolaimet lämpesivät nopeasti ja pääsisinki aloittamaan taistelun otetaanko kuolaimet vaiko ei. Pääsin vähällä taistelulla ja pieni hammaslovesta kutittaminen auttoi ja Pallo otti kuolaimet suuhunsa. Vetäisin nopeasti niskahihnan korvien yli, ettei tamma kerkeäisi työntää kuolaimia ulos suustaan. "Hieno tyttö", taputtelin neitosta, samalla kun se maiskutti suutaan uusia kuolaimia kummastellessaan. Onneksi olin aikasemminkin käyttänyt tammalla kolmipalaa, joten se ei jaksanut hämmästellä kovin kauaa. Aukaisin ohjat, jotta sain pujotettua ohjien päät martingaalien renkaiden läpi. Tarkistin vielä, että ohjat ovat suorassa ja kipaisin nopeasti hakemaan kypäräni ja raippani kaapista, sillä olin unohtanut matkasta. Vaihdoin myös talviratsastuskengät ja saappaanvarret jalkaan. Karsinalla vielä nakkasin Pallolle ratsastusloimen selkään ja lähdin taluttamaan sitä kohti kenttää.

Kentälle päästyäni kiristin vielä Pallon satulavyötä ja kipusin selkään. Kehotin tammaa lähtemään käyntiin, annoin tamman itse vielä päättää vauhdin, mutta tein silti paljon suunnanvaihtoja ja voltteja. Neitoseni oli levoton pakkasen vuoksi ja sen takia olikin tavallista vauhdikkaammalla tuulella, muutamaan otteeseen Pallo meinasi lähteä raville vaikken pyytänyt. Kun olimme kävelleet vähän vajaa kymmenen minuuttia, pyysin neitostani lähtemään raville, tein ravissa temmonvaihteluita, suunnanmuutoksia, voltteja ja taivutuksia. Tamma reagoi apuihin hyvin ja jaksoi kuunnella tavallista paremmin, jotain hyötyä näistä pakkasista oli vaikka Pallon liiallinen energia olikin välillä uuvuttavaa. Ravailin hetken aikaa vielä ja sitten suuntasin kohti maastoa ja Merjan maneesia. Annoin tamman ravata reipasta ravia ja nautin siitä kuinka lumi narskui tammani kavioiden alla illan alkaessa hämärtymään. Maisemakin näytti oikein kauniilta ja olisin mielelläni sitä jäänyt katselemaan, mutta energisesti liikkuva hevoseni oli toista mieltä enkä viitsinyt viedä tammalta iloa, kun se ravasi niin nätisti eteenpäin. Tyttöseni puhisi innoissaan ja selkästi nautti pienestä maasto reissusta. Keskitin ajatukseni takaisin neitoseeni, sillä koskaan ei tiedä jos päättääkin sivuloikan ottaa ja minä lennnän kuin leppäkeihäs. Onnekseni aloin keskittymään kunnolla, sillä hetken kuluttua puusta tippui lunta ja Pallo ottikin pari sivuaskelta ennen kuin jatkoi matkaa suoraan. Naurahdin ja taputin tammaa kaulalle, ja hidastin käyntiin sillä olimme pian hallin pihassa.

Saavuimme pian ratsastushallin pihaan ja laskeuduin selästä, aukaisin oven ja talutin Pallon sisälle. Otin neidiltä ratsastusloimen ja pois riisuin topparatsarini ja takin. Hypätessä tulisi kuitenkin vain ihan liian kuuma sellaisilla varustuksilla. Ilmeisesti Merja oli käynyt pystyttämässä esteet valmiiksi maneesiin, kun olin soittanut että tulen hyppäämään illasta. Kello oli jo hieman yli viisi, joten saisin varmasti varautua siihen että lähtiessäni olisi pimeää. Halliin oli pysytytetty viiden laukan linja, yksi okseri ja tavallinen pysty joka oli vielä ristikkona. Ravailin tammalla vielä pari kierrosta taivutellen sitä. Laukkasin pari kierrosta hidasta laukkaa ja pidin tamman peräpään kunnolla työssä. Pallo tuntui reagoivan apuihin hyvin ja sillä oli selkeästi mielenkiintoa keskittyä tänään. Siitä olikin jo hetki kun oltiin hypätty, joten varmasti tämä olisi mukavaa vaihtelua.

Aloitin hyppäämisen ristikolla ja sainkin heti alkuun pidätellä Palloa muutamaan otteeseen vähän ronskimmalla kädellä, mutta uusien kuolaimien vaikutuksen huomasi heti eikä tammaa ollut enää niin raskas kädelle kuin aikasemmin. Hyppäsin vielä ristikon muutamaan otteeseen ja sitten siirryin hyppäämään okseria joka oli vielä noin 60cm korkea. Ensimmäisellä kerralla Pallo pääsi hieman kiihdyttelemään, joten lähestyminen meni plärinäksi ja hyppäsimme esteen miten sattuu, kaiken hyvän lisäksi en edes kunnolla päässyt myötämään sillä tasapainoni heitti hieman. Keräsin itseni ja ohjat uudelleen käteen, nyt lähestyimme okseria uudemman kerran, neiti meinasi taas ottaa hieman spurttia mutta tällä kertaa olin varautunut ja tein useamman puolipidätteen lähestymisen aikana. Tällä kerralla lähestymisemme onnistui paljon paremmin ja hyppy tuntui – ja toivottavasti näytti – hyvältä ja onnistuneelta. Taputtelin tammaa kaulalle ja hyppäsin okserin ja ristikon vielä pari kertaa ja sitten siirryin työstämään linjaa.

Annoin tamman kävellä hetken aikaa, ja sitten laskeuduin selästä nostaakseni esteitä. Nostin kaikki esteet 90cm korkeiksi ja kipusin takaisin selkään. Pallo sai kävellä pitkin ohjin samalla kun suunnittelin millaisen lyhyen radan hyppäisin. Päädyin siihen että ensin tulisi okseri, sitten linjan jälkimmäinen pysty, sitten tulisi ristikkona ollut pysty, sen jälkeen linja kokonaisuudessaan, sitten takaisin okserille ja siitä linjan ensimmäiselle pystylle ja viimeiseksi irtonaiselle pystylle. Minun pitäisi pitää vauhti hyvin kontrollissa sillä tiedossa olisi muutamia tiukempia käännöksiä.

Ohjasin Pallon tasaisessa laukassa kohti okseria ja pidin ohjat tiukasti käsissäni ettei tyttöseni päässyt kovinkaan paljon spurttaamaan esteen jälkeen. Esteet lähestyessä painon pohkeet kiinni, ja hyppymme onnistui ihan hyvin vaikka ponnistus menikin hieman turhan lähelle estettä. Pidätin tammaa ja ohjasin sen kohti linjan toista pystyestettä. Sain onneksi vauhdin pidettyä kontrollissa ja nyt ponnistuskohta osui kohdalleen ja ylitimme esteen nätisti. Sain heti esteen jälkeen tehdä ronskimman pidätteen, kun Pallo käytti hyödykseen myötäämistä esteen yllä ja sai nykäistyä ohjia hieman kädestäni. Tulimme vauhdilla kohti toista pystyä, mutta kun annoin tammalle hieman löysää se sai itse katsoa sopivan hyppykohdan ja ylitys oli tyylikäs vaikkakin vauhdikas. Heti esteen jälkeen tein monta puolipidätettä ja sain Trinsessa Kukkakaalin hidastamaan vauhtiaan ja kuuntelemaan minua paremmin. Laukkasimme kohti toisessa päädyssä olevaa pystyä ja tällä kerralla yhteistyömme pelasi ja koko linja sujui oikein tyylipuhtaasti. Vielä sitten tiukempi käännös ja kaareva linja kohti okseria. Annoin neidin lisätä hieman vauhtia ennen okseria ja se hyppäsikin oikein nätisti vaikka oma myötäämiseni olisikin voinut olla parempi, joskus vielä hankin ne sukellusvermeet kun näytän tuota sukeltamista aina silloin tällöin harrastavan. Okserilta suuntasimme vielä linjan ensimmäistä pystyä kohti, tämänkin ylitimme sulavasti ja suuntasimme kaarevan tien viimeiselle esteelle. Pidin taas pohkeet tiukasta kiinni ja tein puolipidätteitä ettei viimeinen este menisi ihan päin honkia. Pallo ylittikin esteen sulavasti ja jopa oma istuntani oli tällä kerralla hyvä.

Annoin Pallon laukata vielä pari kierrosta, kunnes hidastin sen raviin. Annoin tamman ravailla löysemmillä ohjilla ja venyttää kaulaansa. Neitiseni kävi vielä hieman kierroksilla, mutta ei kuitenkaan koittanut lisätä vauhtia itse. Ravasimme kumpaakiin suuntaan hetken ajan ja sitten hidastin käyntiin antaen tamman kävellä pitkin ohjin. Hetken kävelyn kuluttua hyppäsin alas selästä ja puin ensin Pallolle oman takkinsa ja sitten toppauduin itse vaatteisiin. Talutin Palloa esteiden luokse ja keräilin ne pois. Menomme näytti varmasti tosi tyylikkäältä, kun Pallo koitti syödä kaikki tolpat ja puomit minun tuskastellessani kuinka paljon ne painavat. Sain kuitenkin raahattua jokaisen omalle paikalleen ja ninjailin itseni takaisin selkään, joskus ketuttaa olla lyhyt. Onneksi mussukkani ei itsekään mikään iso kapistus ole.

Kävelimme takaisin Ruolampea maastoa pitkin, ja minun oli pakko pysäyttää tamma hetkeksi ihastellakseni maisemia. Valkokuorrutteiset lehdettömät koivut näyttivät tummaa taivasta vasten kauniilta ja lähes täysikuu kruunasi näkymän. ”Katso nyt kuin nättiä. Täällä on paljon mukavempi olla kuin kaupungin hälinässä, missä ei näy edes tähtiä”, sanoin tammalle samalla kun silitin sen kaulaa. Pallo veti ohjista kuin muistuttaakseen, että pian olisi ruoka-aika. ”Joojoo, mennään mennään”, sanoin ja kehotin tammaa lähtemään käyntiä kohti tallia.

Laskeuduin alas Pallon selästä tallin pihassa ja talutin sen karsinaansa. Neidillä ei onneksi ollut tullut kunnolla hikeä, hieman vain kosteutta ryntäisiin ja kaulalle. Riisuin tammalta varusteet ja lähdin hakemaan rehukaukalon vierestä Pallon pinkkiä isoa muoviämpäriä, jottain voisin tehdä sille melassivettä. Lappasin muutaman desimitallisen melassisiirappia pohjalle. Kannoin ämpärin pesupaikalle ja laskin hanaa hetken ennen kuin sieltä alkoi tulla lämmintä vettä. Kiitin onneani ettei Pallon karsina ollut kaukana pesarista, olisin muuten joutunut raahaamaan ämpäriä tuskissani. Pian ämpäri olikin täynnä ja sekoittelin vettä katkenneella harjanvarrella, ja lähdin raahaamaan täynnä olevan ämpärin neitoseni karsinaan. Onneksi en loiskuttanut vettä päälle kuten normaalisti, vaan sain ilman läikkymisiä ämpärin turvallisesti karsinaan. ”Dodi, siinä olisi”, sanoin Pallolle, kun nostin ämpärin sen turvan eteen. Otin pölärin harjapussista ja aloin harjailemaan otustani, samalla kun se ryysti vettä naamariinsa. Käväisin tamman vain nopeasti läpi harjalla, ja sitten puhdistin kaviot ja tarkistin ettei jaloissa tai kavioissa tuntunut mitään epämääräistä. Melassivesi nopeutti hommaani huomattavasti, sillä silloin neitokaiseni ei viittinyt kiukutella turhia vaan teki kaiken nopeasti. Tartuin arnika pulloon ja hieroin sitä tamman lihaksiin, jotta niihin ei tulisi jumeja niin helposti. Nakkasin vielä Pallolle tallitoppiksen niskaan ja lähdin viemään varusteita.

Satulahuoneessa pesin kuolaimet huolella, ja kasasin suitset nättiin pakettiin. Irrotin satulasta satulavyön ja –huovan. Laitoin satulaan suojan ja nostin satulavyön sen päälle. Harjailin satulahuovan läpi, onneksi tamma ei ollut hionnut juurikaan, joten minun ei tarvinnut huopaa viedä kuivumaan. Nakkasin sen vain väärinpäin satulan päälle, se riittäisi siihen että pieni kosteus lähtisi. Menin vielä laittamaan Pallon seuraavan päivän ruoat sekä tämän illan ruoat valmiiksi pieniin kannellisiin ämpäreihin. Hetken jouduin taas miettimään että mitenkäs se ruokinta menikään, aina ei muisti pelitä vaikka olettaisihan sitä että kun puoli vuotta on omistanut hevosen sen ruokinnan muistaisi. Laitoin aamu- ja päiväruoan rehulaarin viereen päivittäin, nappasin iltaruuan ja pellavaämpärin mukaani ja kävin laittamassa pellavan sekaan kuumaa vettä. Vein molemmat ämpärit Palleroisen karsinan eteen.

Hain kaapistamme ruokani ja menin hoitajien kokoontumistilaan pikavauhtia. Istahdin pöydän ääreen ja söin nopeasti ruokani, vielä pitäisi karsina siivota ja sitten pääsisin kotiin. Olihan kello jo melkein seitsemän illalla, ja minulla olisi epäonnekseni töissä aamuvuoro. Kaupankassan tuloilla oli hieman tiukkaa elättää hevonen, itsensä ja avopuoliso. Kaiken hyvän lisäksi avokkini oli alkanut vinkumaan uutta koiraa, kun edellinen oli menehtyt jo pari vuotta sitten. Katsellaan, ehkä pian mukanani pyörisi pieni corgin pentu! Rentouduin hetken syömisen jälkeen ja hörpin pari kuppia kaakaota ennen kuin suuntasin takaisin talliin.

Nappasin käteeni kottarit ja talikon, jotka vein Pallon karsinan eteen odottamaan. Avasin karsinan oven ja Pallo oli heti työntämässä päätään ulos, joten naksautin riimunnarun sen päitsiin kiinni ja talutin tamman käytävän toiselle puolelle pesarille odottelemaan, että saisin karsinan siivottua. Onneksi minulla olisi tammaan kokoajan näköyhteys, se kun ei tykännyt hirveästi kiinni olemisesta. Aloin nopeasti töihin ja nappailin ensin näkyvät kasat pois ja sen jälkeen aloin kääntämään karsinaa. Nakkelin vauhdilla puruja seinää vasten ja keräilin näkyvät jätteet pois. Pallo kuopi hermostuneesti pesarilla, joten karjahdin sille: ”Jos tuo nyt ei lopu niin susta tullee ratsastuskouluponi!” Jatkoin karsinan siivoamista ja olin juuri tulossa karsinasta ulos kun Pallo aloitti taas kuopimisen. ”NYT METUKKA, tuo on ihan turhaa. Asiat ei tapahdu nopeammin kun kuovit sitä lattiaa”, murahdin tammalle, kun lähdin pukkaamaan kottareita ulos. Tyhjensin kottikärryt lantalaan ja lappasin sen täyteen uutta puhdasta purua. Talliin päästyäni tyhjensin purut karsinaan ja vein kottarit pois. Levitin vielä talikolla purut ennen kuin vein sen pois ja menin pelastamaan Pallon pesarilta. ”Aika meteliä se piti, kun kävit ulkona”, Enni tuli toimistostaan ulos. ”Voi elämä, häiritsikö se kamalasti sun työtä”, sanoin hieman nolona. ”Eipä juuri, oli vain huvittava kuunnella kun se yritti ensin kaivautua Kiinaan ja sitten paukutti kaviolla lattiaan”, Enni naureskeli. ”Oikeasti teen susta pihvejä ens kerralla”, murisen tammalle. ”Älä nyt! Neiti Malttamaton rauhoittui heti kun Tatu kävi antamassa sille vähän heinää, se ei jaksanut kuunnella sen mekastusta”, tallin omistajatar naureskeli. ”Justjoo, neiti Herkkupeba”, sanon mutten voinut olla vilkaisematta tammaa katse hehkuen ylpeyttä. ”Mää tästä suuntaan tekeen nuo paperihommat loppuun, niin pääsee joskus niistäkin eroon”, Enni sanoi ja suuntasi kohti toimistoaan. Vein Pallon karsinaansa ja laitoin karsinan oven huolella kiinni. Kävin vielä nopeasti lakaisemassa karsinan edustan, sillä siihen oli levinnyt puruja siivouksen aikana.

Auton ratissani huokaisin tyytyväisyydestä, että pääsisin pian kotiin. Tietenkin jouduin palaamaan takaisin, kun olin ajanut muutaman kilometrin, olin näppärästi unohtanut ottaa termarini ja eväsrasiani mukaan. Kirosin kun harpoin tallikäytävää pitkin kaapille. ”Noniin, nyt sitten kotiin”, sanoin Tatulle joka naureskeli minulle jakaessaan iltaruokia hevosille. ”Noni, ajelehan turvallisesti”, Tatu sanoi kun painelin tallinovesta pihalle ja takaisin autolle.

Päiväkirjamerkintä: Ruolammen Aattoratsastus, kirjoittanut Enni Leppävuo

Hiutaleet tippuivat hiljalleen jo ennestään valkeaan maahan, kun tonttuasussani hiipparoin kohti pikkulaidunta. Mun aattoni tulisi olemaan ehkä astetta ekstriimimpi kuin aiemmin – allani nimittäin olisi hevonen, joka ei ollut mulle ennestään tuttu. Vain kauniista ulkonäöstä tunnistin tamman, joka laitumen perimmäisessä kolkassa, pinkkiin vuorattuna, tuijotti mua korvat höröllä. Ennakkoluuloton Iippa tuli mua vastaan, mutta jouduin tuottamaan tammalle pettymyksen – se ei pääsisi tänään mukaani, vaikka kuinka söpöili. Sen sijaan, mä yritin huudella mukaani Palloa. Neiti ei näyttänyt ollenkaan kiinnostuneelta, mutta ei pistänyt kiinniottoa vastaankaan – ei edes tonttuasuni pelossa. Onneksi, sillä olin jo hieman omasta aikataulustani myöhässä.

"Sori Pallo, nyt sun on vaan pakko hyväksyä päälles tummanpunasta", höpötin vaihtaessani omaa, valkokanttista huopaani Pallon oman, vaaleanpunaisen huovan tilalle. Voikko mulkaisi mua kuin ymmärtäen, kun nakkasin sen selkään joulunpunaisen satulahuovan. "Hei, täähän on samaa sävyä kuitenkin, vaaleanpunanen on vaan vaaleempi", naurahdin sujauttaessani kuolaimet tottuneesti tamman suuhun. Vastusteluihin ei ollut aikaa – kuulin, kuinka muut maastoon osallistuvat alkoivat varustaa itseään.

"Onko kaikki valmiita? Hyvä, lähetään sitten tohon ulos, Tatu lupasi napata meistä muutaman kuvan!" Tasainen kavioiden kopina valtasi tallin, kun viisi ratsukkoa astui vuorotellen ulos pihamaalle. Olin odottanut, että maastoon osallistuisi enemmän porukkaa, mutta toisaalta viisi oli vielä hallittava ja täten hyvä määrä. Olisipahan tunnelma hieman intiimimpi.

"Hymyilkää nyt ees, Rasmus, älä näytä niin tuimalta! Sitten sanokaa vaikkapa joulutorttu!" Ennen kameran naksetta Pallo ei olisi millään malttanut pysyä paikoillaan, mutta kuultuaan sarjakuvauksen ääniä tamma käänsi korvansa eteenpäin ja sain itse hymyillä rauhassa – taisi melkoinen linssilude tämä tamma olla. Ämmää me jouduttiin houkuttelemaan tovi jos toinenkin näyttämään siedettävältä, mutta lopulta tonttuviisikosta saatiin muutama julkaisukelpoinen kuva, jolloin aikamme oli lähteä kohti lumista luontoa.

Pallo keinui allani rauhallisesti lukuun ottamatta paria kertaa, kun se säpsähti puista tippuvaa lunta ja oli hypätä ojaan. Kireys, joka säikkymisestä seurasi, karistui kuitenkin pian, kun tamma pääsi päästelemään höyryjänsä ravin muodossa. Kavioiden narskuminen ja kulkusten kilinä kuulosti taianomaiselta, kun Lara, Väiski, Alli ja Ämmä ravasivat takanamme.

"Lähestymme laukkasuoraa! Nosto rauhassa, jonka jälkeen annetaan näiden vähän päästellä. Muistakaa kuitenkin turvallisuus!" Epämääräisen loikan saattelemana Pallero ponnahti laukkaan, eikä mun tarvinnut kahdesti miettiä, että olikohan neiti täysiverinen. Sen askel oli matkaavoittava, ja mun oli pidätettävä sitä, ettei muut jäisi aivan jälkeen. Lumihiutaleet hakkasivat kasvoja, kun letkamme kiiti pitkin laukkasuoraa. Kaviot rummuttivat maata vasten, Pallon pää oli painunut vartalon jatkeeksi. Lumi pöllysi.

Siirryimme laukasta raviin, kun kuulin yhtäkkiä jotain letkan perältä – Ämmä oli ilmeisesti pistänyt parastaan satulattomassa selässä istuneelle Tommille, koska poika seisoi nyt maassa, pitäen kiinni tempovan Ämmän ohjista. Hidastin innokkaan Pallon käyntiin ja siitä pysähdykseen. Kävi ilmi, että Tommi oli kaikeksi onnekseen tippunut jaloilleen, eikä mitään sen suurempaa ollut sattunut. Itse satulallisena jalkauduin ja punttasin Tommin takaisin selkään, Ämmän näyttäessä hapanta naamaa.

Saavuimme tallille ravia ja käyntiä hölkytellen, kulkusten vaimean kilinän säestämänä. Maasto oli sujunut kaikesta huolimatta hyvin, ja nyt oli hevosten vuoro levähtää. Pallo oli ollut oikein ihana ratsu, juurikin sellainen hassu neiti kuin olin ajatellutkin – voisin jopa nousta sen selkään joskus toistekin, tosin silloin pinkkien varusteiden kera, kuten neidin arvolle on suotavaa.

"Ja sitten kun ootte valmiita, tulkaa kaikki vielä hoitajien tupaan!" kajautin tarttuessani Pallon riimunaruun ja lähtiessäni viemään loimitettua tammaa takaisin ulos. Pallo käveli vierelläni innokkaasti, ja päästettyäni sen tarhaan voikko ravasi liidokkain askelin heinäkasan ääreen. Tyytyväisenä vihellellen marssin kohti hoitajien tupaa – riisipuuro odotti. Mun piti vain toivoa, ettei Tatu ollut käräyttänyt sitä pahasti pohjaan…

Huoleni osoittautui turhaksi, kun kurkkasin pataan, jonka tuoksu toi veden kielelle. Pöydän pikaisen kattamisen aikana maastoporukka alkoi valua sisään, posket pakkasesta punoittaen. Näin monta hymyä, jotka sen kun levenivät, kun kutsuin kaikki pöytään – tie sydämeen kävi todellakin vatsan kautta.