Tekstinäyttöjä
Olen ottanut tänne ylös vain omasta mielestä onnistuneimmat tekstini

Huovilan Si Jolie - kouluvalmennus (220 sanaa)
Olimme juuri JPn kanssa lopettaneet Jolien emän Julietin valmentamisen, ja tallityttö toikin JPlle valmiiksi verrytellyn Jolien ratsuksi ja otti Julietin mukaansa. Joliesta huomasi samantien ettei se tänään ollut työskentelytuulella, se pelkästään käynnissä otti sivuaskelia. En yhtään syyttänyt ponia, näillä helteillä itselläkään ei olisi huvittanut tehdä typeriä temppuja ratsastaja selässä. Päätimme pitää myös tämän valmennuksen lyhyenä, päätavoitteena oli saada onnistuneita tehtäviä. Aluksi aloitimme monilla suunnanvaihdoilla ravissa, tässä sai JPkin hyvin pienen muistuksen miten istunta vaihdettiinkaan. Jolie liikkui hyvin eteenpäin, mutta oli todella säpsyllä tuulella ja säikkyi nurkissa lymyäviä pikku-ukkoja, ihme kyllä minä tai JP emme nähneet. Ratsastaja saikin välillä hakea tasapainoaan Jolien yhtäkkiä hidastaessa vauhtia tai sen ottaessa sivuloikkia. JP sai kuitenkin ponin kuuntelemaan ja suunnanvaihdot alkoivat pian sujumaan kohtuullisen nopeasti.

Päätimme vielä treenata pohkeenväistöjä hetken aikaa. Raahasin puomeja pituus suunnassa keskelle kenttää, ratsukon tuli väistää uralta puomille ja sitten hetki mennä keskiuralla suoraan ja sitten tehdä väistöt takaisin uralle. Alkuunsa pikkutamma hieman nurkissa säpsyi eikä keskittynyt, mutta JP tunsi ratsunsa ja osasi ilmeisesti painella oikeista nappuloista ja sai Jolien rauhoittumaan. Ratsastajalla olivat avut hieman hukassa, mutta neuvoillani alkoi homma sujumaan kumpaankiin suuntaan. Ravissa ensimmäiset väistöt olivat vähän sinnepäin, mutta sekin alkoi sitten sujumaan hyvin. Päätimme lopettaa valmennuksen tähän, sillä JP oli todella tyytyväinen suoritukseen. Annoin vielä kummastakin valmennuksesta perinpohjaisen koosteen ja kerroin mitä asioita kannattaisi vielä hieman hioa tulevaisuudessa.

Rosenhof Rubie - kouluvalmennus (261 sanaa)
Shetlanninponien jälkeen illalla olikin vuorossa upea kimo trakehnertamma Rubie, jota olin ihastellut jo tarhassa. Tapasimme JPn kanssa tallipihalla ja siitä kävelimme kentälle, matkalla juttelimme mitä ratsukko haluaisi treenata ja aiemmassa valmennuksessa he olivatkin treenanneet laukanvaihtoja, joissa olisi kuulemma vieläkin hiomista. Päätimme siis alkuun työstää niitä, ja katsoa hevosen jaksamuksen mukaan treenattaisiinko vielä sitten ihan perusasioita. Tallityöntekijä oli verrytellyt tamman valmiiksi, joten pääsimme heti aloittamaan työskentelyn. Ratsukko kävi nopeasti askellajit läpi, jonka jälkeen kehotin heitä tekemään isoa kahdeksikkoa, josta olikin hyvä aloittaa työstäminen. Tehtävä olikin hyvin helppo, Rubie vaihtoi laukan vain kunhan JP hieman muutti istuntaansa ja käytti pohjetta. Palasimme uralle, ja ratsukko sai pitkät sivut tehdä ensin joka viidennellä askeleella vaihdon ja koota laukkaa lyhyet sivut. Tässä tehtävässä ratsastajalla oli hieman ongelmia pysyä askelissa perässä, mutta minun laskiessa ääneen askeleet homma alkoi sujumaan ja pian JPkin pysyi ihan itse perässä. Annoin ratsukon kävellä hetken aikaa ennen kuin vaihdoimme kierrosta ja alkaisimme työstämään vaihtoja joka kolmannella askeleella. Nyt JP osasi jo alusta saakka laskea askeleet ja vaihdot sujuivat todella hyvin. Ratsastaja käytti huomaamattomia pieniä apuja, joten hommassa ei valittamista ollut.

Valmennusta oli mennyt jo puoli tuntia, mutta päätimme ihan vain ravissa työstää asetuksia ja ratsastajan istuntaa hieman. Huomasin JPn hieman puristavan polvilla apuja antaessa, joten ohjasin häntä rentouttamaan jalkaa ja istumaan oikein syvälle satulaan. Hetken kuluttua homma näytti paljon paremmalta, ja JPkin sanoi että huomaa itsekin kuinka puristi aiemmin polvellakin eikä vain pohkeella kuten nyt. Rubie oli upeasti kuulolla ja se reagoi pienimpiinkin apuihin ja työskenteli myös takaosallaan. Olin todella tyytyväinen ratsukkoon, joten annoin palautteen valmennuksesta samalla kun JP teki tamman kanssa loppuverryttelyä.

Hopewood Regent - päiväkirjamerkintä (743 sanaa)
Taksimatka lentokentältä Hopewoodin tilalle tuntui olevan ihan liian pitkä, olin vihdoin päässyt matkustamaan Irlantiin katsomaan orini varsaa. Regent oli Paddyn ensimmäinen varsa ja siksi minulle äärettömän tärkeä, sekä Regentin emän omistaja JP oli saanut kasvatettua kimosta "herrasmiehestä", upean kisaratsun. Olihan se menestynyt näyttelyissäkin ja palkittu Champion-arvonimellä. Olin nähnyt Regentin viimeksi pikkuisena varsana kun se oli ollut ruunikko ja muistuttanut huomattavasti isäänsä varsana. "We're almost there", taksikuski sanoi vahvasti Irlantia murtaen. Minua hymyilytti, Irlannin murre oli upean kuuloista. Aloin kaivelemaan laukustani lompakkoa kun aloin näkemään vilauksia Hopewoodin tiloista. Pian pysähdyimmeki tallin pihaan ja minä maksoin matkan. "Thank you very much", sanoin taksikuskille kun tämä ohjensi laukkuni peräkontista. "Oliko mukava lento?", kuului takaani. "Vähän turbulenssia, mut muuten nukuin koko matkan", sanoin kääntyessä ympäri ja hymyillessäni takana seisovalle naiselle. "Viedään se satulahuoneeseen ja mennään sit moikkaan Regentiä", JP sanoi minulle ja lähdimme kohti tallirakennusta. Vaihdoimme nopeasti kuulumiset, kerroin JPlle että etsin uutta tilaa nelikolleni. Tällä hetkellä kaikki olivat laitumella ja viihtyivät oikein paksusti. Selitin innoissani ratsuponivarsasta, jonka olin vasta hankkinut. Minun vaihtaessani vaatteita selitti JP minulle Regentin menestyksestä, ja olinkin seurannut orin uraa kohtalaisen aktiivisesti.

Saapuessamme laitumelle, erotin laitumen kaukaisimmassa päässä valkoisen läntin, joka lähtikin pian meitä kohti kuullessaan kauraämpärin rapinan. "Se on upea", huokaisin kun Regent ravasi meitä kohti. "Ja likainen kuin mikäkin", JP nauroi minulle. "Hei mitä poika", vieläkö muistat mut. Olit ihan pikkunen kun viimeksi nähtiin", sopersin orille syöttäessäni sille porkkanaa. JP ojensi minulle riimunarun ja pujahdin lankojen välistä laitumelle. Kiinnitin riimunarun päitsiin, ja JP aukaisi portin meille. Regent käyttäytyi suorastaan mallikelpoisesti, vaikka tiesin että sillä olit oman vinkeensä, ihan niinkuin Paddyllakin. Ilmeisesti karkailu oli periytyvää, sillä olin saanut hakea Regentin isän useasti ties mistä. Kiinnitin orin tallikäytävälle ja aloin hoitamaan sitä, en malttanut odottaa että pääsisin vihdoin ensimmäistä kertaa sen selkään. JP selitti Regentin kahden jälkeläisen tulevaisuuden suunnitelmista, oli vaikea ajatella että Padpad olisi jo isoisä! Olin tyytyväinen, että Regent oli jatkanut sukuaan jo nuoremmalla iällä. Sain nähdä orin temperamenttisen puolen kiristäessäni satulavyötä kun se napsutteli hampaita uhkaavasti suuntaani. "Se on tähän asti ollut harvinaisen vieraskorea, yleensä se on tuntemattomille todella vaikea", JP sanoi vieressä. "Oota vaan niin päädyn vielä maistelemaan hiekkaa tai jotain", mutisin samalla kun laitoin kypärää päähäni.

Onneksi Irlanti ei ollut hellekupolin alla, joten siellä oli huomattavasti viileämpää kuin Suomessa. Talutin Regentin keskiuralle ja varmistin vielä että jalustinhihnat olisivat edes joten kuten oikean mittaiset. Ponnistin selkään JPn pitäessä kaikelta varalta orista kiinni, jos se päättisikin lähteä ennen aikojaan liikkeelle. Otin ohjat käsiini ja lyhensin kumpaakin jalustinhihnaa ennen kuin totesin, että nyt tuntui tarpeeksi hyvältä istua satulassa. JP lähti kohti katsomoa ja minä ohjasin Regentin uralle, jossa annoin sen aluksi kävellä ihan rauhassa omaa tahtiaan. Sain heti olla kasailemassa ohjia, sillä Regent oli oikein kovasti menossa ja sainkin heti olla tarkkaavaisena. Tajusin heti mitä kasvattajamamma oli tarkoittanut, että uusien ihmisten kanssa ori osaa olla vaikea. Huomasin kuitenkin että Paddylla on hyvin samantapaisia vinkeitä, joka helpotti edes hyvin epävireisen yhteisen sävelen löytämiseen. Vajaan tunteroisen kuluttua olin ihan tyytyväinen siihen miltä ensikosketus Regentiin oli ollut. Olimme saaneet ihan muutamia onnistuneita laukannostoja ja perustreeniin kuuluvien helppojen tehtävien suorittaminenkin oli mennyt ihan mukiinmenevästi.

Taivuteltuani oria hetken aikaa hidastin käyntiin, jolloin JP tuli juttelemaan minulle. "Sehän meni ihan kivasti", nainen sanoi hymyillen. "Meni, olisi voinut mennä paremminkin", sanoin ja laskeuduin selästä. Lähdimme ulos maneesista, ja käännyin sanomaan JPlle jotain, kun tajusin että Regent päätti että hän lähti nyt. Tajusin vain nykäyksen taakse päin ja sitten olinkin persauksellani pihan ainoassa kuralammikosta. Nostaessani katseen JPseen alkoi itseänikin naurattamaan. Nainen nauroi kaksinkerroin ja hyvä kun happeakaan sai. Rönysin ulos lammikosta ja lähdin marssimaan Regentin lähtösuuntaan. Kaukaa minun ei tarvinutkaan etsiä, Regent oli juossut suoraan talliin omaan karsinaansa, josta se katsoi minua hyvin kettuileva ilme naamallaan. En voinut olla naurahtamatta, ja pian edelleen naurava JPkin saapui seuraamme. "Sä voitkin varmaan hoitaa tätä monsteria sen aikaa et käyn vaihtaan kuivat vaatteet", sanoin ja tyrkkäsin orin ohjat omistajansa kouraan. Painelin suoraan satulahuoneeseen, jossa vaihdoin vaatteeni ja pakkasin märät kamppeet muovipussiin. Onneksi saisin ne hotellilla pestyä. Hoidimme yhdessä ystäväni kanssa Regentin pois ja perehdyimme kuulumisten vaihtoon vielä enemmän. "Jääkaapissa ois kylmää olutta, otetaanko yhdet ennen kuin lähdet?", JP sanoi minulle kun nappasin putkikassini olalle. "Otetaan vaan, sillä taksilla kestää kuitenkin tulla", vastasin hymyillen.

Kylmä olut, hyvän ihmisen seurassa kruunasi koko päivän. Taksimatka hotellille tuntui ikuisuudelta, sain sinnitellä jotta pysyihin hereillä. Miettiessäni päivän tapahtumia, torkahdin kuitenkin hetkeksi ja kuski herätti minut hotellin pihassa. Raahustin huoneeseeni, nakkasin likaiset vaatteet likoamaan ja painelin suihkun kautta pehkuihin. Ne vaatteet kerkeää huomennakin, oli viimeinen ajatukseni kun nukahdin.