Vauhtipääl

Pälli on ihan hauska heppa, ainakin jos sen hoitajalta löytyy huumorintajua ja ymmärtäväisyyttä silloin tällöin.. tai siis koko ajan. 500 kiloa painava orimme on leikkisä ja eloisa tapaus, joka rakastaa ihmisten seuraa. Kyllähän Pällin kanssa pärjää, kunhan välillä muistuttaa siitä ettei se ole sylikoira, eikä pään moukarointi ja kiehnääminen ole hellyyttävää halailua. Ilkeäksi tätä syliponia ei voi sanoa, sen korvat ovat tuskin koskaan luimussa. Aina valmiina lähtöön mitä ikinä eteen tuleekin. Vaikka Pälli muistuttaa ala-asteelaista ADHD-poikaa niin se oppii uutta suhteellisen nopeasti ja mielellään. Ei pienet kolhut ja mustelmat haittaa sen kanssa touhutessa, kun se niin nätisti nappisilmillään tuijottaa korvat höröllä, eihän? Luonne © Isla

Suku

Pällin isä Tuhat Kierrosta oli kevytlinjainen yleispainotteinen ori, joka kilpaili tasaisesti koulua ja esteitä menestyen hyvin molemmissa. Luonnettaan se ei ainakaan ole Pällille periyttänyt, sillä tämä herra oli hyvin rauhallinen ja itsenäinen tapaus, joka piti omassa laumassaan johtajanpaikkaa, eikä se pitänyt itsestään turhaa meteliä huomiota saadakseen. Itsenäinen ja rehdisti töitä tekevä suomenhevonen, kirjoitti sen omistaja "Kertsin" muistotauluun seinälleen. Tuhat Kierrosta kilpaili 20-vuotiaana viimeiset kilpailunsa, jonka jälkeen se jäi ansaitulle eläkkeelle ja ilokseen tammojen kanssa kuhertelemaan. Tuuheatukkainen punarautias nukahti ikiuneen omalla reviirillään eläinlääkärin nukuttamana, kun vanhuudenvaivat alkoivat vaivata 25-vuotiasta.

Isänisä Täsmäisku oli hieman vaikeamman luonteen omaava, joten se joutui kiertämään monta omistajaa läpi ennenkuin oikea ihminen tuli kohalle ja se sai loppuelämän kodin. Täsmäisku oli roteva, erittäin voimakas niin fyysisesti kuin henkisestikin ja sen itsepäisyys aiheutti paljon ongelmia niin ihmisten kuin muiden hevostenkin kohdalla. Ainut syy miksi Iskua ei ruunattu oli sen loistavat liikkeet, joita tietenkin toivottiin sen jälkeläisillekin. Se sai viisi jälkeläistä, joista kolme on kilpaillut suomenhevosten mestaruuksissa hienosti pärjäten. Iskukin pärjäsi kuulema aina kun huvitti, joskus tehtiin prosenttiennätyksiä koulupuolella ja joskus mentiin aidoista lävitse kesken suorituksen. Upea tummanrautias ori oli kovapäisyydestään huolimatta erittäin hieno yksilö, joka pääsi ansaitusti eläkkeelle 22-vuotiaana.

Isänemä Asfalttikuningatar oli kaunis liinakko, juuri ja juuri hevosen ja pienhevosen rajoilla kokonsa puolesta. Assiksi kutsuttu tamma oli enemmän koulupuoleen painottunut, sillä se taitoi erittäin hienosti kiperämmätkin kiemurat ja sai kilpauransa aikana 4 aluemestaruus-kultaa ja kerran SM-kultaa Vaativa B-tasolla. Omistajan mukaan tamma osasi myös hypätä, mutta herkkähipiäinen rouva ei koskaan päässyt yli pelottavista erikoisesteistä, joten kilpauraa ei esteillä tullut. Kotikentällä se hyppi tuttuja ja turvallisia esteitä 80cm:iin asti ratana Asfalttikuningatar jätti jälkeensä 4 hienoa jälkeläistä, joista kaikki ovat jollain tavalla menestyneitä. Valitettavasti tamma menehtyi äkillisen ähkyn seurauksena 21-vuotiaana.

Pällin emä Vilttitossu oli ystävällisen näköinen, hyvärakenteinen vaaleanrautias, jonka kiltin ulkokuoren alta paljastui kuitenkin tulta ja tappuraa syöksevä b*tch. Vilttitossu oli oman arvonsa tunteva yhden ihmisen hevonen, joka juoksutti vähänkään vieraampia ihmisiä milloin talutusnarussa ja milloin kolmen kilometrin päässä kotitallista. Se oli kuitenkin täysin terve, unelma fysiikaltaan ja vaikka tamma itse oli enemmän hirviö kuin kaunotar niin se kuitenkin sai 4 tervepäistä jälkeläistä. Hankalan luonteensa ansiosta Vilttitossu ei isoilla panoksilla mennyt kilpakentillä, mitä nyt omistaja silloin tällöin kiersi jokuset koulu- ja estekisat helpoissa luokissa. Se oli hyvä emä varsoilleen ja sai se pari palkintoa näyttelyistäkin

Emänisä Pallosalama oli kerskaileva testosteronikimppu, joka ruunattiin loppupeleissä 13-vuotiaana, kun jälkeläisiä oli kaksi ja pakasteita tallessa. Pallosalama kilpaili yleispainotteisesti, myös kenttäpuolella se keräsi ruusukkeet itselleen. Komea vaaleanruunikko herra keräsi katseita pörhistelyllään, mutta orimaisuutensa takia kisapaikoilla ihailijat jouduttiin ohjaamaan kauemmas katselemaan ja kuvaamaan. Salamalla kilpailtiin 16-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen se sai tarhassa jännevamman kouluttaessaan nuorempaa oria tavoille. Sen jälkeen se eli kevyessä käytössä onnellisena vielä viiden vuoden ajan, kunnes se alkoi näyttämään kivunmerkkejä ja se päästettiin taivaslaitumille laukkaamaan.

Emänemä Vahinko oli ratsutallilla tuntihevosena kaikentasoisilla ratsastajilla. Se pääsi talliporukan mukana myös kilpailemaan alueluokkia ja sen suosion syy tuntiratsuna oli helppous, kuuliaisuus ja eteenpäinpyrkivä askel. Vahingon kanssa pärjäsi oikeastaan kuka tahansa, eikä tamma itsekään välittänyt kuka selässä kevensi, vaan jokainen ratsastaja oli sille johtaja. Vahinko kävi myös näyttelyissä, se oli kevytrunkoinen tummanrautias herasilmä, luojankaunis kuulema. Rouva saikin elää 12-vuotta samalla ratsutallilla tunti-, kilpa, näyttely-, ja siitoshevosena loppuun asti. Kesäyönä se oli nukahtanut itse ikiuneen ollessaan lähemmäs kolmekymppinen.
Sukuselvityksen kirjoittanut Isla

Kilpailutulokset

Päiväkirja ja valmennukset

01.08.2017 – päiväkirjamerkintä – kirjoittanut entinen omistaja Isla

Eihän mun pitänyt ruveta mitään suokkiporukkaa majoittamaan eikä pihattorakennusta remontoimaan, mutta kun kerran elämässä tulee se tilaisuus kun jopa miehesi suhtautuu asiaan myönteisesti, niin onhan se tilaisuus otettava vastaan. Nuori ori oli paikallislehdessä myytävänä ja etsittyäni tarkemmat tiedot internetistä, olimme jo rakastuneita. Tosin ulkonäköön.. Eihän me oltu vielä nähty kyseistä hevosta kertaakaan. Ensimmäistä kertaa emme kyllä kumpikaan tule unohtamaankaan.

Kahdensadan kilometrin päässä pienellä ratsutallilla oli mukava tunnelma ja meidän tulevan murusemme omistajat ottivat hymysuin meidät vastaan jo pihalla. "Pälli on karsinassa, ohjaan teidät sinne." Nainen sanoi ja lähti kävelemään talliin meidän edellämme. Hiukan ennen tallin viimeistä karsinaa alkoi kuulua kovaäänistä hirnumista ja kavioiden hakkaamista karsinanseinää vasten. Sariksi esittäytynyt nainen hymyili hieman vaivautuneesti ja sanoi: "Tässä on Pälli, se jota te tulitte katsomaan. Sillä on vähän huono päivä, kun ei oikein viihdy karsinassa.. Tarvitsee tilaa. Paljon." Mun ensimmäinen ajatus oli, että täähän on just täydellinen, pitäähän suomalaisessa miehessä vähän testosteroni virrata ja kyseessähän oli vasta nuori hevonen, kyllähän se rauhoittuu kun vähän kasvaa. (Testosteroni laski, vauhti pysyi..)

---

24.09.2017 – ERJ:n alaiset tarinakilpailut Kärmeniemessä, re: 90cm, sijoitus 4/7 – kirjoittanut Isla

FB-päivitys: Oltiin tänään kisoissa, joista jäi muistoksi kolme murtunutta varvasta kiitos vaan Pällin, joka tuli ryminällä ulos trailerista. Tyylipisteet saatiin ainakin kotiin, nimittäin ysikympin esterata taittui oikea jalka Jarnon kirkkaankeltaisessa Nokian kumisaappaassa. #dreamteam#vauhtipääl#tyylivapaa