Atorina

“Fröhliche Weihnachten!” (= Merry Christmas) sanoin itselleni, kun tuijotin karsinan pahnoilla lepäävää mustankirjavaa varsaa, jonka olin todennut pian syntymän jälkeen oriksi. Hontelot jalat koittivat kovasti suunnata kohti emän nisiä, mutta kompastumisia sattui joka askeleelle. Siirryin karsinan sisäpuolelle auttamaan nälkäistä pienokaista ja rapsuttamaan hienon työn tehnyttä Illutronia, joka oli meillä leasingissä varsan syntymään ja vieroitukseen asti. Kirjava tamma nuoli varsaansa puhtaaksi huolella, pienen orin keskittyessä nautiskelemaan maitobaarin antimista. Jätin äidin ja pojan hetkeksi keskenään, sillä rutiininomaisesti lähdin hakemaan energiapitoista mysliä Illutronille, joka oli nimenomaan kantaville ja synnyttäneille tammoille suunniteltu. Illutron oli kantanut varsaa täsmällisesti laskettuun päivään (26.12) asti odottamatta yhtään pidempää tai vähempää, eikä sen kantoaikana ollut yhtäkään ongelmaa. Olihan kyseessä jo kokenut siitostamma, joten en uskonutkaan sen epäonnistuvan viidennen kerran kantaessaan. Olin silti varuillani koko sen kantoajan, sillä tallin omat tammat olivat yllättäneet negatiivisesti aina kun oli aihetta juhlaan.

Tämä oli Illutronille ensimmäinen “sekarotuinen” jälkeläinen, enkä ihan heti uskonut ystäväni Nekotan suostuvan hulluun ideaani lainata hänen hienoa puoliveristään friisiläisorilleni Konnalle astuttavaksi. Varsominen oli sujunut erittäin mallikkaasti ja olin suunnitellut jo ottavani siitä tallentuneen ja Videopro:lla lyhyemmäksi leikatun videon käyttöön, kun meille tulisi uudet työntekijät koulutettavaksi. Illutron antoi varsan syödä rauhassa nisistään ja nautiskeli itse saatuaan myslin naaman eteen. Oli aika jättää kaksikko rauhaan, joten lähdin varsatallista kohti tammatallin toimistoa - ajatuksenani laittaa Nekotalle viestiä tästä joululahjasta!

Kirpeä pakkas ilma, mutta onneksi lämmin ja suojaisa maneesi. Olin autoillut reilun neljä tuntia ja saapunut seuraavan valmennettavan tiluksille. Saavuttuani maneesiin, todella näyttävä ratsukko suoritti alkuveryttelyä omatoimisesti. Lumouduin tästä kirjavasta hevosesta! Sen silmä, katse ja eleet olivat ihastuttavat! Illutron tarkkaili minua epäilevän näköisenä mutta olin valmis laittamaan ratsukon töihin. He olivat jo käynnissä tehneet pientä veryttelyä volttien ja takaosan siirtymisillä, joten nyt oli hyvä lähteä jatkamaan työtä ravissa. Pyysin ratsukon isolle ympyrälle harjoitusravissa. Jokaisessa kulmassa pyysin ratsastajaa siirtää hevosen takaosaa. Vasen kierros oli selvästi vaikeampi. Illutron narskutteli kuolaimia ja ilmeestä pystyi lukemaan, että keskittyminen oli täysin arpapeliä minun ja työn välillä. Oliko punainen talvitakki sen mielestä liian ruma? Ei voi tietää.

Lisäsin haastetta tehtävään ja pyysin ratsukkoa jatkaa tehtävää, mutta otetaan koko kenttä käyttöön ja sama homma kahdeksikolla. Hiljalleen tamma alkoi reagoida pohkeen paineeseen toivotusti. Kiemurat sikseen hetkeksi ja siirrytään tekemään niinkin vaikeaa tehtävää, kuin suoraan ratsastusta. Se ei ole koskaan helppoa! Ratsukko liikkui harjoitusravissa ja kääntyi kentän päädystä suoraan kentän keskelle. Seisoin toisessa päässä kenttää tarkastaen ratsukon linjan. Aavistuksen ratsastaja nojasi oikeaan ohjaan. Annoin ohjeita jatkuvalla syötöllä. Hevonen vaikutti kuumentuvan hiomisesta. Suunta vaihtui aina lävistäjän jälkeen. Kun suoraan ratsastus sujui onnistuneesti oli aika kokeilla, miten ratsukko toimii laukassa ja harjoitella vähän tempon vaihteluita.

"Istu syvälle satulaan, hartiat rentona, käsi vakaana ja hengitä syvään! Sitten laukka!" Illutron nosti kauniin hallitusti laukan. Ratsastaja saisi olla rennompi satulassa ja pitää kädet rauhassa paikallaan ja kyynärät 90 asteen kulmassa. Ratsukko pysyi isolla pääty-ympyrällä, että pääsin pureutumaan pieniin ongelmakohtiin. Kun ratsastajan otteet ja istunta oli saatu hiottua sopivaksi, ratsukko sai jatkaa laukkaa koko kenttää hyödyntäen. Lyhyet sivut oli tarkoitus kulkea rauhallissa ja hallitussa laukassa, kun taas pitkillä sivuilla enemmän lisättyä laukkaa. Illutron kulkee todella tasapainoisesti ja laukka rullaa todella kauniisti! Myös takaosa tekee hyvin työtä ja liike on irtonaista ja sopivan tempoista. Laukka tehtävä onnistui niin hyvin että oli hyvä lopettaa uurastus ja siirtyä loppuveryttelyyn. Ratsukko sai omatoimisesti tehdä veryttelyn ja samalla minä jakelin kotiläksyjä seuraavaa kertaa varten.