Atorina

Pilvisessä kelissä kokoonnuimme Atorinan maneesille pitämään kouluvalmennusta Metelle ja Nekotalle. Matka Hollantiin oli sujunut hyvin ja keli oli paljon Suomea lämpimämpi. Mette toimi tänään alkuverryttelystä asti kuin unelma, vaikka ratsastajaa saikin hieman motivoida pilvisen vesikelin takia ratsastukseen ensimmäisen vartin verran. Ratsastajan olemus myös hieman vetelytti tammaa, joka kuitenkin pienellä muistutuksella alkoi liikkumaan itse eteenpäin. Päättäväisellä valmennusasenteella saatiin motivaatiota myös ratsastajaan ja helppojen alkutehtävien kautta päästiin tositoimiin nopeasti. Laukkaharjoitukset ympyrällä sujuivat hyvin ja niiden jälkeen saittekin kävellä hetkisen meidän kahden vaihtaessa kuulumisia. Kävelyn jälkeen vaihdettiin suuntaa ja aloiteltiin perusväistöä Metelle vaikeampaan oikeaan kierrokseen, jossa saitte tulla pituushalkaisijalle ja muutaman metrin jälkeen aloittaa väistön vasemmalle. Se sujui hyvin, joten vaikeusastetta lisättiin hiukan ottamalla väistöä ravissa seuraavilla kerroilla. Toiseen suuntaan otettuanne muutamat väistöt saitte tulla vielä laukassa saman tehtävän. Se sujui oikein kivasti ja Mette tuntui tyytyväiseltä ratsastaa saadessaan haastetta elämään. Ennen toisia välikäyntejä puolitoistatuntisessa valmennuksessa otettiin vielä pysähdyksiä eri askellajeista. Ne sujuivat kohtalaisen hyvin, vaikka tamma olisikin saanut reagoida eteenvieviin apuihin rivakammin. Ihan tyytyväinen sai kuitenkin niihin lopulta olla ja etenkin ravista pysähdykset sujuivat hienosti ja hyvässä tasapainossa.

Pienen levähdyksen jälkeen otettiin kaksi erilaista versiota GP radasta, joita olitte kilpailuissa ratsastaneet kuluvana syksynä ja ne olivat hyvin muistissa. Vakoilin itse radan sujumista padiltani ja hyvinhän se meni. Muutamiin pikkuseikkoihin sai ensimmäisessä radassa kiinnittää huomiota ja toinen rata vaati lähinnä pientä hienosäätöä parin asian parissa. Saatuanne molemmat radat ratsastettua läpi otettiin jälleen pieni hengähdystauko muutaman kierroksen verran, koska ratoihin oli kuulunut paljon laukkatehtäviä. Ennen itsenäistä loppuverryttelyä pääsitte vielä toteuttamaan omanlaista versiota kolmikaarisesta kiemuraurasta, jossa kunkin kaaren keskikohtaan tehtiin voltti, ensimmäisellä ja toisella kaarella oikealle ja viimeisellä vasemmalle. Se sujui hyvin, kunhan pääsit ensin mukaan ideaan, joka muistutti hieman etäisesti apilakuviota. Loppuun otettiin tätä samaa tehtävää vielä laukassa, mutta volttien tilalle vaihdettiin kokokierroksen piruetit laukassa. Ne sujuivat superhyvin ja tyytyväisenä valmennukseen saitte jäädä tekemään palautteen jälkeen itsenäistä loppuverryttelyä.

Mette oli alkuverryttelyssä hieman hidas pohkeelle sekä jäykkä taipumaan. Työstimmekin alussa tammaa paljon perustavanlaatuisilla tehtävillä, kuten siirtymisillä ja volteilla. Pikkuhiljaa hevonen alkoikin liikkua jo paremmin eteen sekä myös taipumaan pohkeen ympärille. Kun alkukankeudet oli sivuutettu lähdimme työstämään sivuttaisliikkeitä. Avotaivutuksissa tamma oli heti hyvin mukana, ja suoriutuikin niistä niin käynnissä kuin ravissakin ilman vaikeuksia. Myös sulut saimme onnistumaan oikein mainiosti, vaikka ensialkuun ratsastaja jäikin hieman liikaa vetämään ohjalla, mikä sai Meten hetkittäin pois tolaltaan. Heti kun ratsastaja korjasi oman virheensä alkoi myös tamma tajuta mitä siltä pyydettiin, ja yksittäiset sulkutaivutukset onnistuivat moitteetta. Nyt kun tamma oli päässyt hyvin työskentelyn makuun nostimme hieman laukkaa, ja etsimme siitä kootumpaa vaihdetta. Ratsukko työsti laukkaa ensin uralla siirtymisten kera, ja lopulta erilaisilla kiemuraurilla samalla laukanvaihtoja treenaten. Mette liikkui nyt letkeän rennosti ja hyvin apuja kuunnellen, joten hieman vaativammatkaan tehtävät eivät tuottaneet ongelmia. Siispä uskalsin kehottaa ratsukkoa testailemaan hieman, miten siksak-tyyppiset sulkutaivutukset tänään luonnistuisivat. Nyt kun tamma oli saanut vertyä kunnolla erilaisten tehtävien parissa se tuntui suorastaan loistavan, ja jo ensimmäiset sulkutaivutukset onnistuivat liki virheettä. Hieman korjattavaa löytyi kuitenkin apujen ajoituksesta, sillä ratsastaja tuntui jäävän hieman hitaaksi tehtävässä ja näin siirtymiset sulusta toiseen eivät olleet alkuun kovin sulavia. Kun ratsastaja huomasi että Mette hoiti oman osuutensa moitteetta ja sai tehtävän rytmistä kiinni alkoi myös ajoitus parantua, ja näin ratsukko suoriutui asettamastani tehtävästä kunnialla läpi. Sulkujen jälkeen alkoikin valmennus olla jo loppusuoralla, joten ratsukko sai aloittaa itsenäisen loppuverryttelyn samalla kun minä suuntasin jo askeleeni kohti seuraavaa tallia.