Atorina

Deinonychus Kern on uusin ostokseni, jonka sain käsiini nettipalstan kautta Keskeneräisestä. Ostoslistallani oli useampi koulupainoitteinen puoliverinen, ja ruunikonkirjava ori ei olisi voinut olla täydellisempi hankinta tässä vaiheessa. Suunnitelmissa on käyttää oria jalostuksessa ja tietysti kilpailla ankarasti aina Grand Prix -tasolla asti.

Ori saapui Atorinaan viileänä ja sateisena syysaamuna. Siskoni oli käynyt koeratsastamassa ja tutustumassa oriin, kun itse olin ollut kisamatkalla sovittuun aikaan – en siis itse ollut vielä nähnyt oria livenä, vain kuvissa ja kyllähän se kaiken perusteella lupaavalta vaikutti. Trailerin ajaessa pihaan en enää ollut kuitenkaan yhtä vakuuttunut. Trailerista kuului kolinaa ja epämääräistä kirkunaa, minkä voin vain olettaa olevan mahtavan orin hirnuntaa. Ehkä kuljetus ei kuulu sen vahviin puoliin, yritin hokea itselleni mielessäni. Kuljetusauto pysähtyi pihaan ja ori päästettiin ulos, menin samantien sitä vastaan. Ori oli suuri, hieno ja näytti ylimieliseltä kuin mikä. Nokka pystyssä se asteli ulos ja heti aluksi loikkasi vesilätäkön yli kuin se olisi pahinta myrkkyä. Pudistelin jo päätäni, kunnes ori hörähti minulle ystävällisesti ja nuuhki kättäni kuin vanha tuttu. “Se on vähän herkkänahkainen”, kuljettaja totesi, “mutta ystävällinen kuin mikä.” Päätin antaa orille mahdollisuuden, vaikkei ensivaikutelma oli mikä oli. Talutin orin talliin ja se näytti olevan aivan rauhassa, lukuunottamatta paria hienoa väistöliikettä vesilammikoiden sattuessa tielle. Se asettui karsinaansa heinäpaalin äärelle hyvin nopeasti ja teki pian tuttavuutta viereisessä karsinassa majailevan orin kanssa.

Einon hieno kisaura tuli päätökseen nopeammin kuin arvasinkaan. Viimeiset kisat olivat poikkeuksellisesti kotikisat Atorinassa. Einon luokka oli viimeinen Grand Prix -luokka, jossa oli pari muutakin Atorinan hevosta kilpailemassa. Einolle oli hurraamassa koko tallin väki. Tiedettiin jo että Eino oli taitava kuin mikä ja selvitti aina kilparatansa niin puhtaasti kuin pystyi – huomattava ero siihen, kun Eino aluksi saapui Atorinaan ja oli vielä hermoheikko pojankloppi. Rata alkoi poikkeuksellisesti laukkapiruetilla, jonka Eino suoritti lähes täydellisesti. Laukanvaihdot joka askeleella, lisättyä laukkaa ja ravia, piaffet ja passaget. Kiitin Einoa kaksin käsin ja annoin pitkät ohjat radan lopuksi. Eino tuli luokkansa ensimmäiseksi loistavilla prosenteilla ja aplodit olivat raikuvat.

Kilpauransa tultua päätöksen Eino on ollut loistava jalostusori Atorinassa. Toistaiseksi sillä on jälkeläisiä vain kaksi, mutta lisää on varmasti tulossa, kunhan saadaan jalostustoiminta kunnolla käyntiin. Tänään kuitenkin Atorinaan syntyi ori, jonka nimeksi annettiin Damario At – Einon ensimmäinen lapsenlapsi. Orista tuli ruunikonkirjava kuten isänisästään ja aivan upea ilmestys, jos niin voi vielä sanoa vastasyntyneestä varsasta. Kuten Einolle, tämän pojalle Donovanille, niin myös Damariolle on mahtavat suunnitelmat tulevaisuutta varten. Kilpailuja, siitoskäyttöä ja laatuarvosteluja oikein olan takaa. Toiveena on, että nämä orit tullaan näkemään tulevaisuudessakin hollanninpuoliveristen ja muidenkin puoliveristen suvuissa – tunnen, että se on hyvin todennäköistä. Tämä linja täynnä kirjavia puoliverisiä on myös Atorinan kasvatuksen tärkeä osa.