suomenpienhevosori VH17-018-2189 23/07/2017 * prt, sek rungolla, sma, eti runsaasti sek otsalla kpku pku, 144cm
Helppo A 105cm CIC1 (kenttä) kasvattaja Jukka Koski omistaja Leijonalaakso VRL-08085 hoitajaa ei ole

* Visio täytti 3 vuotta 23/01/-18

kuvaa klikkaamalla kuvagalleriaan
pikalinkki rakennekuvaan

”Kärpänen on karsinassa ja kiljuu kilpaa kenen tahansa kanssa,
joka uskaltaa”, Jonna ilmoitti heti tullessaan ulos tallista.

”Kärpänen?” mä kysyin huvittuneena.

”Niin. Pieni ja ärsyttävä.”

Vision saapuminen 23.09.2017

Ollaan nyt rehellisiä. Visiosta piti alusta asti tulla urheiluhevonen. Sillä pitikin olla tahtoa olla paras, olla nopeampi, hypätä korkeammalle, näyttää koreammalle. Ei sen kuulunut olla mikään mamman mussukka, joka värjöttelee kainalossa kun muut hevoset napsivat ruusukkeet sen nokan edestä. Se kasvatettiin tekemään, rohkeaksi, haluamaan voittaa. Sehän oli niin pieni! Kyllä sillä piti olla tahtoa enemmän kuin muissa hevosissa yhteensä. Niin siitä tulikin sellainen kuin se on. Pieni, vähän ärsyttävä, mutta enemmän kuin mitään muuta valmis puskemaan läpi vaikka kallion.

Hoitaessa Visio on parempi pitää kiinni, koska se ei nauti paikallaan seisomisesta kovinkaan paljon ja varsinkaan vieraan hoitajan kanssa ei pelkää näyttää sitä. Sen kanssa täytyy olla tarkkana, että sen täytyy kuunnella ihmistä: muuten se luikahtaa pienestäkin raosta, jotta voisi nousta hierarkiassa korkeammalle. Se on luotu johtajaksi, onhan se vahvaluontoinen ori! Jos arvojärjestys on kuitenkin selvillä, osaa se olla yllättävän mukavakin. Ei Visiota ehkä koskaan tule halailtua ja paijailtua, mutta se ei oikeastaan haittaa. Visiosta on niin paljon muuhun. (Ja for real, ei johtajat rapsuttele alamaisiaan tuosta vain. Sen tietää Visio erittäin hyvin ja sitä hoitavan ihmisenkin kannattaa tietää.) Äänekkyys on sillä verissä, joten turhan hirnumisenkin kanssa täytyy olla tarkkana. Sen keskittymisen täytyy pysyä hoitajassaan, ei sen ympärillä hyörivissä hevosissa.

Visio on narun päässä levoton. Sille kannattaakin nostaa ketju vähintään turvan päälle, jotta hieman enemmän pitoa löytyy, joinain kausina ketju täytyy siirtää suuhun. Visio ei ole hevonen helpoimmasta päästä.

Ratsukoulutusta ei vielä aloitettu, mutta Visio ajokoulutus on alkanut... menevästi.

                 

Saavutukset

Ei vielä saavutuksia.

                   

Hoito-ohjeita

- Kiinni harjatessa
- Riimu jätetään tarhaan
- Ketjuriimunnaru turvalle taluttaessa
- Aina suojat
- Hikisenä fleece (talvella)
- Alle -10 asteessa toppaloimi
- Kylmällä sateeseen ohut sadeloimi
- Klipattuna loimitus herkemmin

i. Höyhenhuurre
evm prt sph, 146cm
ii. Värrin Virke
evm prt sph, 146cm
iii. Viljami evm
iie. Hurja-Maarit evm
ie. Emma
evm vrt sph, 145cm
iei. Vilpitön evm
iee. Emilia Lännennopein evm
e. Unelma
evm prt sph, 143cm
ei. Taikauni
evm prt sh, 157cm
eii. Taikakaiku evm
eie. Taikauni evm
ee. Kyynelkantele
evm tprt sph, 146cm
eei. Satakieli evm
eee. Kyynelkaste evm

Isän puolelta

Yksi asia on varmaa: liinaharjainen Höyhenhuurre oli tottunut voittamaan. Maasta käsiteltäessä rauhallinen ja hyväkäytöksinen ori oli selästä tai kärryiltä käsin kuumuvaa tyyppiä, joka tahtoi aina näyttää parastaan. Ehkä siksi se harvoin suostui häviämään yhtään kellekään! Eniten menestystä rautias on saanut esteillä tasolla 100cm sekä kenttäratsastuksessa tasolla CIC1. Se tuntui tietävän, milloin oli ratsastajalleen annettava kaikkensa: ja sen se joka kerta antoi. Silti, joka kerta kun sen selästä laskeutui, syntyi siitä kuin toinen hevonen: rauhallinen luottokaveri, joka ei hötkyillyt mistään. Höyhenhuurre jätti jälkeensä monta yhtä voitontahtoista hevosta, periyttäen rohkeaa luonnettaan.

Huuraharjainen Värrin Virke oli omistajansa henkireikä. Luotettava ja rakas, sellainen Meidän Virke, joka ei koskaan ansainnut suurta mainetta kuin omistajansa sydämessä. Se oli sinänsä harmi: orilla oli niin hyvä luonne kuin hyvä rakennekin ja se yritti kaikkensa ihmistensä eteen. Jotkin kasvattajat saivat kuitenkin timanttiin törmätä, ja Virke jätti jälkeensä viisi jälkeläistä. Jokainen toistaan parempia käyttöhevosia, jotka pistivät aina peliin kaikkensa - ja näyttivät vieläpä hyvältä.

Emma syntyi alunperin juoksemaan, mutta päätyi monen mutkan kautta esittämään taitojaan lähinnä esteratsastuksessa. Siro, ravuriksi jalostettu tamma oli nopea kuin tuuli ja kahmi itselleen monia ruusukkeita. Se ei ehkä ollut varovaisimmasta päästä, mutta yritteliäs! Tasaiseksi Emmaa ei voinut kutsua kukaan: se tanssahteli niin kisaradalla kuin se ulkopuolellakin, siinä oli tulta ja tappuraa. Ratsastajalle tamma oli kuitenkin valmis antamaan kaikkensa. Niinpä se monesti yllätti hienoilla hypyillään ja sai yleisön kohisemaan startasessaan puoliveristen seassa jopa metrin luokissa. Pieni koko, iso ego, niinhän ne sanovat! Jälkeläisilleen Emma jätti hyppykykyään ja hyvissä määrin tulista luonnettaan - jos on mahdollisuus voittaa, voitetaan!

Emän puolelta

"Nyt unelmasta tulee totta", totesi Kosken tilan isäntä ja nimesi uuden tammavarsansa Unelmaksi. Sellainen siitä tulikin - joskin vähän erilainen kuin haluttua. Rautiaalla tammalla oli omaa päätä vaikka koko tallille, mutta ei niinkään juoksemiseen. Ensin se jäi tuskallisen pieneksi ja sitten käveli uransa kolmannen lähdön alusta loppuun ihan vaan koska voi, joten lopulta tamman otti tilallisten tytär tamman hoiviinsa. Ehkä Unelmasta tulisikin ratsu! Ja sellainenhan siitä tuli: ei helposti, mutta tuli kuitenkin. Rohkea Unelma oli ja meni mistä tahansa, joten se teki omistajansa kenttäratsastushaaveista totta. He saivat paljon menestystä Helpoista luokista sekä vastaavista luokista koulu- ja esteratsastuksessa.

Sellaisista oreista juorutaan vieläkin, vaikka aika olisi jo jättänyt: Taikauni oli hankala käsiteltävä, mutta sen kyvyt korvasivat sen käytöksen. Orissa yhdistyi itsepäisyys ja halu juosta, jonka takia se olikin leipälajissaan ravurina niin hyvä. Harmillista oli, että Taikauni loukkaantui pahasti juuri kun sen ura oli huipentumassa eikä se koskaan päässyt kokemaan mahtavimpia hetkiään kisaradoilla, johon se kuului. Jalostuskäytössä se oli kuitenkin kuumaa tavaraa ja jätti jälkeensä useita loistavia, menestyksekkäitä juoksijoita. Se periytti menevää luonnettaan että hyvää rakennettaan, joka antoi jälkeläisille hyvät eväät elämään.

Kyynelkantele, Kosken tilan paras tamma, oli mitä loistavin hevonen. Se oli kaunis kuin karkki ja liikkui kauniisti, mikä teki siitä potentiaalisen jalostustamman. Se juoksikin radoilla tammaksi äärettömän hyvin eikä sen omistaja olisi voinut olla Kikasta, kuten sitä kutsuttiin, ylpeämpi. Olihan sillä jokseenkin itsepäinen pää ja omalaatuinen persoona - taluttaessa kuljettiin hänen omaa vauhtiaan, ja jos mentiin lujaa, sitten mentiin. Se oppi sukeltamaan tarhan ylimmän langan ali, jos sitä sisäänhakeva jätti siihen pienenkin kolon ja tiesi tarkalleen, missä heinäpaali odotti. Silti Kikka muuttui omistajansa rakkaimmaksi hevoseksi ja saattoi maailmaan monta hienoa varsaa: hieman omalaatuisia nekin ehkä, mutta mitä hienomman näköisiä!

Kisakalenteri

KERJ

20.02.2018 Turmeltaja Helppo 5/40

VVJ

09.02.2018 Breandan Vaativa (pari) 4/16
03.02.2018 Breandan Vaativa (pari) 2/16
01.02.2018 Breandan Vaativa (pari) 1/16

KRJ

19.02.2018 Turmeltaja Helppo A 4/40

NJ

25.02.2018 Ruskavaara (kutsu, tulosarkisto) MVA-SERT

ERJ

20.02.2018 Turmeltaja 100cm 1/40
18.02.2018 Turmeltaja 100cm 5/40


Vision oma vihko

Päiväkirjamerkintä, 01/04/2013


virtuaalihevonen | a sim-game horse


Visio