suomenhevosori VH00-000-0000 12/05/-13, ikä m, 157cm
HeA 105cm CIC1 (este) kasvattaja Kärmeniemi omistaja Leijonalaakso VRL-08085 ei hoitajaa

kuvaa klikkaamalla kuvagalleriaan

Vilho on tosi meisinki. Se on niin kiltti, rohkea ja ahkera, että ihan päätä pakottaa. Miten tälläinen kultakimpale onkin päätynyt mun käsiin? No, väliäkö sillä, mutta tästä en hevillä luovu! Vaikka ostopäätös kesti kuukausia ja kuukausia, en voisi olla nyt tyytyväisempi. Kärmeskenttisponina kun tää on ihan paras, eikä ole rumakaan.

                   

Saavutukset

                   

Hoito-ohjeita

- Harjatessa mieluiten karsinassa ja kiinni
- Riimua ei tarhaan (ellet halua ostaa uutta)
- Kouluun hivarit, esteille ja maastoon vaihdetaan eteen jännesuojat
- Hikisenä fleece (talvella)
- -10 asteessa toppaloimi (klipataan)
- Tarhaan ei yksin!

i. Vekselin Pedro
m sh, 155cm
ii. Kilun Peedro
m sh, 155cm
iii. Huli Vili
iie. Kilutar
ie. Välkkeen Pirra
vrt sh, 159cm
iei. Vinhan Piiperi
iee. Saarenmaan Ronja
e. Kärmeniemen Surusilmät
m sh, 153cm
ei. Topias
klm sh, 154cm
KERJ-III SLA-II YLA3
eii. Remun Reetu
eie. Sulkion Inkeri
ee. Melko Harmaja
prn sh, 152cm
KERJ-II SLA-II
eei. Melko Huituli
eee. Melko Tahti

Isän puolelta

Ruunikko suomenhevosori Huli Vili oli massiivinen, mutta oikein toimiva koulupeli, josta liikeni monia vuosia iloa omistajakasvattajalleen. Tummaakin tummemman ruskea sävy oli hieman erikoinen suomenhevoselle. Koko elämänsä lupsakkana pysynyt Vili periytti mukavaa luonnettaan sekä upeita, lennoikkaita askeleitaan. Suku Vilillä oli monipuolinen käytöltään, joten sen varsat sopivat lajiin kuin lajiin.

Kun puhutaan pirteästä, yhteistyöhaluisesta ja ahkerasta suomenhevosesta, puhutaan Kiluttaren kaltaisista hevosista. Kilutar tai tutummin Kiara oli musta 157cm korkea, vähän tuntemattomampi kultakimpale, joka ei ikinä vaikuttanut kisaradoilla erityisesti tai ollut suosituin jalostustamma. Mutta ne neljä varsaa, jotka Kiara sai olivatkin varsinaisia täydellisyyksiä! Hienon luonteen periyttänyt tamma oli aina rehellinen eikä vähäinen kisakokemus ollut osaamisesta kiinni.

Vinhan Piiperi oli kova-aikainen juoksija, jolta löytyi potkua. Tummanrautias, mutta liinaharjainen hienohelma oli aina vähän hölmö kaveri, joten sen kanssa eivät aloittelijat pärjänneet. Joka tapauksessa se oli komea ja niin arvostettu taidoiltaan, että maailmaan jäi siitä useita jälkeläisiä, jotka useat juoksivat upeasti.

Jos katsoisi Saarenmaan Ronjan vanhempia, ymmärtäisi mistä tamman tulinen ja ailahteleva luonne tulee. Sillä oli tapana pitää aina hoitajansa ja ajajansa täysissä hommissa. Ravihevosena se oli kuitenkin loistava. Siksipä rautias Ronja olikin perikuva lausahduksesta "kisahevosessa pitää olla jytyä", koska tässä tammassa sitä oli ja paljon! Suomenhevonen oli kooltaankin jo suurehko (160cm), jolloin se ei ollut helpoin käsiteltävä. Jälkeläiset olivat kaikki suurimmilta osin myös meneviä ja itsepäisiä tapauksia, mutta juoksivat senkin edestä.

Emän puolelta

Remun Reetu oli vaikuttava estesuomenhevonen. Se kisasi hyvällä menestyksellä sekä rata- että maastoesteitä. Rohkea ja varma Reetu (säkä 154cm) oli ystävällinen kaikkia kohtaan sekä erityisen sosiaalinen. Sillä ei ollut haastavia orimaisia piirteitä, jonka takia se oli osittain myös haluttu siitosori - enimmäkseen syynä oli kumminkin erityisen onnistunut kisaura. Kulomusta komistus jätti maailmaan useita jälkeläisiä.

Sysimusta Sulkion Inkeri oli pienikokoinen, mutta pippurinen! Perimmältään se oli kiltti, mutta suomalaisen sisukas ja jääräpäinen. Sirorakenteinen tamma ei ollut kenttäsuvusta eikä sitä 151cm Inkasta uskoisi, mutta tämä pikkuhevonen tiesi miten kenttäratoja voitetaan. Se olikin kultaa kalliimpi omistajalleen, joka oli sen halvemmalla ostanut kasvattajalta. Tamma on aina luottanut ratsastajaansa ja siksi loisti kenttäradoilla rohkeudellaan. Upeita monitoimisia jälkeläisiä jättänyt Inkeri nukkui pois jo kiitettävän vanhana.

Kimo, kenttäpainoitteinen suomenhevonen? Unelma? Sellainen oli Melko Huituli. 25 jälkeläistä kertoo oriista jo jotain olennaista. Kenttäratojen kuningas kisasi helppoa luokkaa upealla menestyksellä, vaikkei pelkistä este- ja koululuokista niin hyvin suoriutunutkaan. Rohkea 155cm korkuinen suomenhevosori oli komea näky ja kantakirjattiin lopulta II-palkinnolle erinomaisella ratsastettavuudella, joka johti useisiin jälkeläisiin.

Melko Tahti ei ollut hevonen, joka uupui kenttäradoilla. Se ei ikinä antanut periksi ja tulikin siksi tunnetuksi tammaksi lajin parissa: olihan se tavoite jokaisen kenttäratsun kanssa! Ruunikko suomenhevostamma kantakirjattiin uran keskivaiheilla II-palkinnolle, jonka saavutuksiensa takia nostettiin I-palkinnolle. Näihin saavutuksiin kuului muun muuassa kolme SM-mitalia sekä kolme erittäin menestynyttä kenttäpainoitteista varsaa.

kisakalenteri

ERJ

23.05.-15 Maanan Suomenhevoset (kutsu), 100cm - 2/30
22.05.-15 Maanan Suomenhevoset (kutsu), 100cm - 2/30
25.04.-15 Taikakuun Kartano (kutsu), 100cm - 2/60
23.04.-15 Taikakuun Kartano (kutsu), 100cm - 4/60

KERJ

29.11.-15 Rohkelikko (kutsu), CIC1 - 2/40
22.11.-15 Rohkelikko (kutsu), CIC1 - 4/40
17.11.-15 Rohkelikko (kutsu), CIC1 - 5/40
19.07.-15 Muiston Suomenhevoset (kutsu), CIC1 - 3/30
15.07.-15 Kisatalli Mango (kutsu), CIC1 - 5/40
12.07.-15 Kuuralehto (kutsu), CIC1 - 6/40
07.07.-15 Muiston Suomenhevoset (kutsu), CIC1 - 2/30
06.06.-14 Juksula (kutsu), Helppo - 1/60

VSR KENTTÄ

30.01.-15 VSR (kutsu), CIC1 - 3/14
22.01.-15 VSR (kutsu), CIC1 - 2/14
12.01.-15 VSR (kutsu), CIC1 - 4/22

VSR ESTE

30.01.-15 VSR (kutsu), 100cm - 3/17
29.01.-15 VSR (kutsu), 100cm - 2/17

VSR KOULU

22.01.-15 VSR (kutsu), Helppo A - 4/26
16.01.-15 VSR (kutsu), KN Special - 1/21
15.01.-15 VSR (kutsu), KN Special - 4/21
12.01.-15 VSR (kutsu), Helppo A - 1/21


Vilhon oma vihko

päiväkirjamerkintä, kirjoittaja Jewell

Vilho oli aika pirun hieno seistessään tallin pihassa, kylmässä pakkasessa. Sen musta karva kiilsi kuin sametti ja aloin vähän ymmärtää kliseisiä hevoskirjojen metaforia. En voinut edes ymmärtää, miksi olin tän ostoilmoitusta vain katsellut pitkään, kunnes kuukausien kuluttua sain itseni katsomaan sitä otusta. Vaikka ennen sitä käytiin kyllä pitkiä keskusteluja kasvattajan kanssa. Tunnun olevan niitä hevosen ostajia, jotka tarvitsee aina sysäyksen, että vihdoin toimii. Muuten olisikin saattanut jäädä vaivaamaan asia.

Siinä se nyt tapitti, hengitys höyryten, punainen oritalli takanaan. Mulla oli käsissä (joissa oli paksut hanskat, tsiisus, että olikin kylmä) punamusta, punottu riimunnaru. Hetken maailma tuntui Vilhoa jännittävän, kunnes suomenhevonen laski päänsä alas ja alkoi tutkia lumista maata. Hymyillen lähdin kävelemään tallia kohti.

Vilho osoittautui heti fiksuksi otukseksi. Peloton, järkevä ori tutustui vierustoveriinsa Eeliin rauhallisesti, lopulta tutkien paikat perinpohjin. Iltaheinät maistuivat loistavasti ja aamulla saapuessani talliin, Vilho nukkui karsinansa pohjalla.


virtuaalihevonen | a sim-game horse


Kärmeniemen Vitjat