suomenhevostamma VH15-018-1373 31/01/2015 * trt, llsi, otj srv ja kjko, vtj sisäkorkea rv ja vko, 155cm
VaB 105cm CIC1 (koulu) kasvattaja Runoratsut omistaja Leijonalaakso VRL-08085

* Oona täytti 3 vuotta 20/01/-15

KTK-III, Superior Grade, SV-II

kuvaa klikkaamalla kuvagalleriaan

Oona on landetyttö. Jos se olisi ihminen, sillä olisi pitkät letit ja farkkuhaalari. Hevosena tamma on rauhallinen, mutta tajuttoman utelias ja sosiaalinen. Oona pitää kaikista ja kaikesta. Se olisi parasta kaveria kyykäärmeenkin kanssa. Tammalta puuttuu selkeästi osa yhtä varsin tärkeää hevosenidentiteettiä määrittävää refleksiä, nimittäin pakovaistoa. Se ei tunnu sellaisesta tietävänkään aina silloin tällöin. Osaksi se on ihan mukavaa, mutta tiedä mitä Oona tulee tulevaisuudessa keksimään...

Oona on hoitaessa sähläri, joka ei osaa olla hetkeäkään paikoillaan ja on koko ajan vääntyilemässä. Oonan kanssa koulutus tosin on mennyt nappiin - vaikka se välillä varasteleekin harjoja ja pipoja, on se aina ollut paljon käsitelty eikä vierasta mitään. Sitä on mukavaa hoitaa, kaviot nousevat ja harjata saa myös mahan alta ja korvien takaa. Oonan kanssa ei tarvitse pelätä mitään muuta, kuin omia varpaitaan, jotka saattavat välillä jäädä höntin tamman jalkoihin.

Taluttaessa tamma on reipas, mutta kuuntelee koko ajan taluttajaansa. Se ei omista huonoja tapoja, vaan kävelee nätisti vieressä. Oona on varsasta asti ollut helppo talutettava, minkä näkee.

Oona on mukava ratsastaa. Sillä on hienot, ilmavat liikkeet, joita on monesti ihailtu. Kantokykyä saisi tämän tasoiselle suomenhevoselle olla enemmän, mutta Oona osaa näyttää parastaan myös muilla tavoin. Se on äärimäisen yhteistyöhaluinen ja pyrkii aina tekemään parasta, mitä ratsastaja sitten ikinä pyytäkään. Siksi Oona on niin ihan ratsu. Se toimii lähes pelkällä istunnalla. Laukassa voi joskus olla raskas edestä, mutta hyvällä ratsastuksella kevenee sieltäkin.

Maastossa Oona on reipas eikä pelkää mitään. Joskus puree hieman kuolaimeen, mutta kuuntelee silti. Tamma on aina iloisena liikenteessä ja kuten sanottu, ei ole kovinkaan säikky vaan enemmänkin uhkarohkea ja utelias, se ei koskaan pelkää mitään.

Oona on myös ajokoulutettu.

                 

Saavutukset

KTK-III, 20/07/2015
18 + 17 + 17 + 16 = 68p

Superior Grade 24/20/2017
78,889 %
10+6+9+6½+6+9½+7+8+9

SV-II, 20/05/2015 rakenne 6,8, suku 10, käytöskoe 15, ratsastuskoe 5 + 8,7, luonne 18 = 63,5

SV-II, 20/04/2015 rakenne 7,6, suku 10, käytöskoe 15, ratsastuskoe 0 + 7,8 = 40,4

Ikäryhmäkilpailut finaalissa 27.12.2015 sijoittui esteillä toiseksi 24:stä hevosesta!

                   

Hoito-ohjeita

- Jos pyörii harjatessa niin kiinni
- Riimua ei tarhaan
- Esteille ja maastoon suojat
- Hikisenä fleece (talvella)
- -10 asteessa toppaloimi
- Aina martingaali!

i. Ventoksen O-ou
trt sh, 150cm
KRJ-I, SLA-II, YLA3
ii. Viehättävän Hupsista
tprt sph, 146cm
YLA1, KRJ-I, SLA-I
iii. Hilavitkutin
SLA-II, YLA2
iie. Pirun Morsian
SLA-II, KRJ-II, YLA2
ie. Harhaluulo
rt sh, 155cm
YLA1, Bronze Award, ERJ-II, KRJ-I
iei. Kehveli
iee. Harhakuvitelma
SLA-II, YLA1, KRJ-II, ERJ-II
e. Maanan Saunahaltija
trt sh, 154cm
KRJ-II, YLA3
ei. Maanan Hallava
vrt sh, 157cm
eii. Hölyn Pöly
YLA2, KRJ-II, ERJ-II, SLA-I
eie. Vellamo
KTK-II, YLA1, SLA1, MSY-P
ee. Saunahäive
rn sh, 153cm
SV-II
eei. Hämyhalla
KRJ-I, ERJ-I, SLA-I, KERJ-III
eee. Selkäsaunatonttu
YLA1, SLA-I, KERJ-I

sh-t. Leilein Jukra, synt. 10.02.2016 (isä Jylhä TK)

Kisakalenteri

KRJ 16 kpl

09.01.2018 Leijonalaakso Vaativa B 2/40
23.02.2016 Fiktio Vaativa B 2/30
22.02.2016 Fiktio Vaativa B 5/30
16.02.2016 Fiktio Vaativa B 2/30
14.02.2016 Fiktio Vaativa B 1/30
09.02.2016 Fiktio Vaativa B 1/30
05.02.2016 Fiktio Vaativa B 3/30
29.01.2016 Fiktio Vaativa B 1/30
18.01.2016 Erkinheimot Vaativa B 4/30
14.01.2016 Erkinheimot Vaativa B 5/30
13.01.2016 Erkinheimot Vaativa B 5/30
11.01.2016 Erkinheimot Vaativa B 3/30
12.01.2016 Delicate Vaativa B 4/40
17.07.2015 Aittohaara Vaativa B 2/50
10.04.2015 Twingges Vaativa B 1/50
06.04.2015 Twingges Vaativa B 7/50


Oonan oma vihko

Päiväkirjamerkintä 18/07/2015 Karkulainen

En ole hetkeen saanut yhtä suurta slaagia kuin tänä lauantaiaamuna. Mä olin ollut hyvän tallinomistajat tavoin jo puoli seitsemältä ylhäällä, juomassa omenamehua isossa keittiössä. Oli jo monta päivää satanut, mutta nyt oli selkeää. Tein aamupalaa kaikessa rauhassa, kun aloin kuunnella kummallista, rapisevaa ääntä. Jätin juustoleivän tekoa varten pöydälle nostetut tarvikkeet siihen ja kurkkasin tallipihalle aukeavasta ikkunasta. Mikään ei valmistanut mua siihen, mitä näin.

Oona söi kaikessa rauhassa talon etuseinän vieressä olevasta kukkalaatikosta Inkan istutuksia.

Ryntäsin sellaisella vauhdilla hippulat vinkuen pihalle, että viime kerrasta oli jo aikaa. Heitin shortsien ja topin kaveriksi jalkaan vain kumisaappaat, joilla lonksuttelin kiviportaat äänekkäästi alas saaden Oonan viimeistään siinä vaiheessa vilkaisemaan muhun hämmentyneenä. Auki jäänestä ovesta vilahti ulos Kakru, valmiina hiirijahtiin tallissa.

Tarrasin riimuttoman Oonan etutukasta kiinni oikein ronskisti, saaden sen ilmeen vieläkin järkyttyneemmäksi.

"Sun pitäisi olla laitumella", mutisin. Kello olisi kohta varmaan seitsemän ja aamutallilainen tulisi suorittamaan vähille tallissa oleville hevosille ruokintaa. Mä olin juuri lähdössä etsimään Oonalle riimua, kun Miikan ärsyttävän kovaan ääneen popittava auto kaarsi parkkikselle. Mä olin varmaan hämmentävä näky kumisaappaineni - mun hiuksetkin oli vielä takkuisemmalla nutturalla kuin tavallisesti ja silmissä vielä unihiekkaa. Tietty sen piti olla Miika, eikä vaikka Inka! Itsepähän työvuorolistat laadin. Kaiken tämän lisäksi talutin hevosta otsatukasta. Osasin jo kuvitella Räpäkön pienen paikallislehden otsikot. "Leijonalaakson omistajatar seonnut lopullisesti! Katso kuvat!"

Miika nousi autosta virnuillen, valmiina laukomaan jotain äärettömän terävää.

"Hys!" mä kiljaisin ennen kuin jätkä ehti saada sanaakaan pihalle.

Ja sitten lähdin Oonan kanssa kohti lähintä tallia. Jätin keskitalliin yhteen tyhjistä karsinoista, lähtien itse selvittämään laidunmysteeriä.

Varsinainen mysteeri se olikin, koska langat olivat kunnossa joka puolella ja sähkö kulki. Believe me, kokeilin ihan itse koettaessani koukistua lankojen välistä. Vuosien kokemus niiden läpi luikertelusta ei tänään auttanut. Lopulta en keksinyt tehtäväksi mitään muuta, kuin roudata Oona takaisin sille laitumelle.

Eihän se sieltä enää pääsisi ulos, eihän?

Kouluvalmennus 29/02/2016 Valmentajana Melina

Oli upea, luminen helmikuun aamu kun ajelin harmaalla Volvollani pitämään lupaamaani kasvattivalmennusta Jewellille ja Oonalle. Sattuipa olemaan vielä karkauspäiväkin. Arvelin mielessäni että valmennuksesta tuskin tulisi mitään kun olisi niin paljon päiviteltävää kuulumistenkin osalta, mutta olin hionut jo mielessäni muutamia suunnitelmia ratsukon päänmenoksi. Viimenäkemästäkin alkoi olla jo hurjasti aikaa ja mietinkin mielessäni, miltä maailmalle lähtenyt kasvattini mahtaisi nykyään näyttää. Puhelimen ja sähköpostin välityksellä olin toki saanut kuulla aina silloin tällöin tuoreimpia kuulumisia, ja niiden perusteella vastassa olisi upea kasvatti josta saisin olla ylpeä.

Suloinen Oona ravailikin jo ratsastajansa kanssa lumisella kentällä kun saavuin portin laidalle. Nuori tamma oli jo selvästi perehdytetty kouluratsastuksen saloihin, ja minut huomatessaan Jewell pysäytti tammansa ja huikkasi tervehdyksen. Astuin aitojen sisäpuolelle ja annoin Oonalle reippaan taputuksen ja silittelin hetken sen silkkistä turpaa, Oonan puhallellessa sieraimistaan suuria höyrypilviä. Onnittelin kaksikkoa vielä hienoista saavutuksista joista olinkin kuullut jo aikaisemmin sähköpostin välityksellä: Oona oltiin palkittu hienosti KTK-III ja SV-II -palkinnoilla, ja olipa se menestynyt vielä Suomenhevosten ikäryhmäkilpailussakin!

Kuulumisten vaihdon jälkeen patistin kaksikon vielä hetkeksi lämmittelemään. Aloitimme valmennuksen ympyrätyöskentelyllä, ja pyysin ratsukkoa jäämään kentän toiseen päätyyn kävelemään. Muistelimme alkuun hevosen asettamista ja hyvässä tempossa kulkemista, ja kun homma sujui molempiin suuntiin käynnissä, pyysin ratsukkoa siirtymään raviin. Muistutin Jewelliä asetuksen tärkeydestä ja katselin miten ratsukko työskenteli pienten lisähuomioiden jälkeen moitteettomasti yhteen. Kun tehtävä oltiin suoritettu hyväksytysti molempiin suuntiin, annoin ratsukon hetken levähtää.

Aika tuntui juoksevan kuin siivillä. Otimme lopuksi vielä vähän laukkatyöskentelyä ympyrällä ja muutamia temponvaihteluita käynti-ravi -akselilla. Olin valmennuksen perusteella erittäin tyytyväinen näkemääni, vaikken toki missään vaiheessa ollut osannut epäilläkään, etteikö Oona olisi päässyt parhaaseen mahdolliseen kotiin. Vaihdoimme vielä hetken kuulumisia ja juttelimme niitä näitä, kunnes jätin tyytyväisen näköisen ratsukon suorittamaan loppuverryttelyjä ja talsin itse varpaat kohmeessa takaisin autolleni.

Päiväkirjamerkintä 01/04/2013 Ou-nou tulee talliin

Leijonalaaksossa tapahtui joka puolella. Tuntsarit ahersivat töissään, yksityisiä tupsahteli pihaan ja hoitajien määrä lisääntyi. Tammikuu oli ollut täynnä kaikenlaista. Aitan remontti oli ollut yksi suurimmista projekteista ja Tinkan sähköasentajamies Hanski teki töitä saadakseen sinne toimivan jääkaapin ja lieden tälläkin hetkellä. Istuskelin itse oman kotitaloni keittiössä pitkän pöydän ääressä ja join lämmintä kaakaota (kahvi hyi) mukista, jonka reunat olivat hieman lohkeilleet.

Heräsin ajatuksistani, kun pihaan kaartoi harmaa citymaasturi ja sen perässä traileri, jonka kyljessä luki "Leijonalaakson ratsastuskoulu" haalean, karjuvan leijonan päällä. Inka loikkasi kuskin paikalta ja Miika toiselta puolelta. Laskin mukin pöydälle ja suorastaan juoksin ulos.

"Saitko aidat korjattua?" Inka kysyi ja vastasin myöntävästi. Samperin Routa oli rysännyt tänään aidoista läpi, tiedä sitten miksi, ja oltiin vietetty muiden kanssa hevosjahdin täyteistä aamua. Siksi en alunperinkään ollut pystynyt lähtemään Inkan kanssa hevosen haku -reissulle, vaan jäänyt kotiin leikkimään hippaa neljän mua sata kertaa kovempaa juoksevan tamman kanssa. Anna, Lexi ja Routa olivat kaikki ottaneet ilon irti, mutta Riina sentään oli tajunnut oman parhaansa kun vähän ravisutteli kauraämpäriä.

"No mitä me odotetaan, puretaas tää nyt jo", Miika hoputti. Kurkkasin kopin etuovesta ja näin suloisen, pikkuisen turvan. Miika ja Inka alkoivat laskea takaseinää sillaksi. Kun Inka avasi takapuomin, peruutin hennon hevosen ulos trailerista. Ja siinä se seisoi, suomenhevosten tuore koululupaus.

Oona pörisi, olihan se vasta puoli vuotias varsa. Kauan palloteltuani olin Melinalle Runoratsuihin pistänyt tarjouksen, en voinut antaa tämän mennä ohi! Ja siinä se nyt kökötti, läsipäinen, tummanrautias kaunis Runon Ou-nou. Hengitys muuttui höyryksi kylmässä ilmassa ja talvikarva oli pitkää että pehmeää. Oona näytti ihmettelevältä, kuin ei oikein olisi tiennyt mitä täällä teki.

"Ihana!" huudahti Helmi kurkatessaan Päätallin ovensuusta.

"No eikö?" sanoin ja hymyilin ylpeänä. Oona tuntui ensihetkestä lähtien paljon käsitellyltä ja hyvin koulutetulta tepastellessaan nätisti mun vierellä talliin. Se ei hämmentynyt oikein mistään ja oli karsinassa heti kuin kotonaan. Rapsuttelin sitä pitkän aikaa, kunnes lähdin kutsumaan kaikkia kaakaolle.


virtuaalihevonen | a sim-game horse


Runon Ou-nou