suomenhevostamma VH14-018-2010 03/01/-12 * tprt, sma, hieman sek otsalla, kj jvkot, 155cm
VaB 105cm CIC1 (koulu) kasvattaja Moondance omistaja Leijonalaakso VRL-08085
* täyttänyt 4v 03/07/2012

KTK-II, First Champion

kuvaa klikkaamalla kuvagalleriaan

Mari tietää paikkansa tässä maailmassa - ja se on olla prinsessa, ellei sitten kuningatar! Hän ei siedä turhaa käskyttämistä tai nipottamista tai vaikka kuraa ja perusilme vaihtelee hörökorvaisen mussukan ja nirppanokan välillä. Se on vahva tamma, joka mielellään on johtaja - mutta tietää myös paikkansa ihmisen kanssa. Kuningattarella täytyy olla myös hyvät käytöstavat ja sen Mari tietää.

Tamma on miellyttävä hoidettava, jonka kanssa täytyy jopa varoa ettei päädy liikaan paapomiseen. Marin mielestä se tietenkin ansaitsee kaiken huomion mitä maailmassa on antaa! Vaara on kuitenkin, että kuningatar alkaakin pompottaa sinua tahtonsa mukaan... Suomenhevoseksi varsin herkkähipiäinen, eikä nauti kovista harjoista ja ne kannattaakin jättää vain mutaisimpiin hetkiin. Muuten helppo tyyppi, jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Ikuinen queen bee, vaikka onkin luonteeltaan tasaantunut monen vuoden ja varsan jälkeen.

Taluttaessa on reipas, muttei muutoin mitenkään erityinen. Seuraa kiltisti taluttajaansa. (Mutta inhoaa vesilätäköitä. Hyi!)

Ratsuna Mari on pehmeä ja taipuisa, kuuliainen ja sulava. Sen kanssa on mukava työskennellä lähes aina eikä kukaan koskaan kieltäydy lenkistä Marin kanssa. Mari tietää mitä se tekee: ja se näkyy. Se on suomenhevoseksi äärimmäisen elastinen ja sen liikkuvuus on loistavaa, minkä vuoksi tamma pärjääkin vaativimmissakin kilpailuissa. Oma moottori siltä löytyy ja ratsastajan täytyy tietää mitä tekee. Ja jos nyt kerran poiketaan omistajan kehulätinästä, vahvassa laukassa on myös toinen puolensa: aina tuulisella tai pakkaskeleillä saattaa kuulla juoruja Marin maagisista pukeista... Mutta perimmiltään se on tosi mukava ratsu! Oikeesti!

Mari oli pitkän pätkän elämästään Kouluratsu eikä juurikaan hypännyt. Silloin kuin hypättiin, rämmittiin esteistä yli enemmän vauhdilla ja matkalla pukittaen, eikä kilpaillutkaan kovin korkealla tasolla. Kun tallin tavoitteeksi asetettiin vielä tarkemmin kenttäratsujen kasvatus, sai Marikin luvan alkaa hyppäämään - ja kun hyppääminen lisättiin kunnon treeniksi sen ohjelmaan, voi pojat! Tamman vahva laukka antaa sille hienosti ponnua eikä ollut epäilystäkään, mistä sen jälkeläiset ovat omat hyppykykynsä perineet. Mari on jokseenkin kuuma, mutta rohkea hyppääjä. Se hyppääkin hyvällä tekniikalla, kuhan myös ratsastaja niin tekee.

Maastossa Marin kanssa on kiva käydä, se on varma, mutta reipas kävelijä. Mari sopii loistavasti niin rauhallisiin kuin reippaisiinkin maastoihin, eikä kaihda käydä yksin. - mutta kurakelistä se ei kyllä tykkää... Eikä lätäköistä... Eikä uittamisesta... Vesi on niin märkää!

                 

Saavutukset

KTK-II 20/04/2016
17 + 18 + 17 + 19 = 71p

First Champion 24/10/2017
70,000 % 9+6+8+5+9+9+5½+7½+4

                   

Hoito-ohjeita

- Riimua ei tarhaan
- Aina pintelit etusiin
- Hikisenä fleece
- -15 asteessa toppaloimi
- Alle 5 asteessa sateeseen vuoreton sadeloimi
- Jos klipattu, loimi herkemmin

i. Hamekyttä HUI
prt sh, 155cm
KRJ-I, KTK-III, Ch-M, Klass I, SV-I
ii. VIR MVA Ch Lakean Heikka
prt sh, 158cm
KRL II, YLA1, KTK-II
iii. Fiktion Iivari
KTK-III, YLA2, SLA-II, VSHK-B
iie. Haavelaakson Harha
KTK-III, YLA2, SLA-I
ie. VIR MVA Ch Heinämäen Halla
vprt sh, 151cm
KTK-II, KRJ-I, YLA2, SLA-II
iei. VIR MVA Ch Kuisman Tatu
KTK-II, KRJ-I, YLA2
iee. Pikku ILO
sivut kadonneet
e. Moon Misteli
prn sh, 155cm
YLA1, KRJ-I, SLA-I
ei. VIR MVA Ch Raadelman Vesseli
vrt sh, 157cm
SLA-I, YLA2, KRJ-II
eii. VIR MVA Ch Raadelman Vekseli
KTK-I, SER-V, KRJ-I, ERJ-III, SLA-I, YLA2
eie. VIR MVA Ch Keinumäen Enne
KTK-III
ee. Fiktion Minta
KRJ-II
eei. VIR MVA Ch Vaapukan Miko
KTK-II
eee. VIR MVA Ch Sateen Siru
KTK-III, KRJ-II, YLA2, SLA-I

Marin suvun selvitystä voit seurata täällä!

sh-t. Leilein Routapiru, synt. 14.11.2014 (isä Vaapukan Pirunviulu)

sh-o. Leilein Kuurahurmos, synt. 23.01.2016 (isä Fiktion Tumma Hurmos)

Kisakalenteri

KRJ 59 sijoitusta

20.10.2017 Kultahuisku Vaativa B 2/30
19.10.2017 Kultahuisku Vaativa B 5/30
16.10.2017 Kultahuisku Vaativa B 4/30
15.10.2017 Kultahuisku Vaativa B 5/30
14.10.2017 Team J&K Vaativa B 5/36
13.10.2017 Kultahuisku Vaativa B 5/30
13.10.2017 Team J&K Vaativa B 5/36
12.10.2017 Kultahuisku Vaativa B 5/30
10.10.2017 Team J&K Vaativa B 6/36
24.02.2016 Fiktio Vaativa B 2/30
22.02.2016 Fiktio Vaativa B 1/30
12.02.2016 Fiktio Vaativa B 2/30
05.02.2016 Fiktio Vaativa B 5/30
04.02.2016 Fiktio Vaativa B 2/30
03.02.2016 Fiktio Vaativa B 4/30
01.02.2016 Fiktio Vaativa B 4/30
20.01.2016 Fiktio Vaativa B 3/30
18.01.2016 Erkinheimot Vaativa B 1/30
17.01.2016 Erkinheimot Vaativa B 3/30
17.01.2016 Erkinheimot Vaativa B 5/30
16.01.2016 Erkinheimot Vaativa B 1/30
16.01.2016 Erkinheimot Vaativa B 5/39
15.01.2016 Erkinheimot Vaativa B 4/30
14.01.2016 Erkinheimot Vaativa B 4/30
12.01.2016 Erkinheimot Vaativa B 5/30
20.11.2015 Tuikun Talli Vaativa B 3/50
20.11.2015 Eucarya Vaativa B 3/50
18.11.2015 Eucarya Vaativa B 7/50
17.11.2015 Vihkilä Vaativa B 4/30

17.11.2015 Tuikun Talli Vaativa B 6/50
16.11.2015 Eucarya Vaativa B 7/50
06.11.2015 Tuikun Talli Vaativa B 1/50
06.11.2015 Tuikun Talli Vaativa B 6/50
02.11.2015 Eucarya Vaativa B 5/50
25.09.2015 Kuuralehto Vaativa B 6/40
21.09.2015 Kuuralehto Vaativa B 5/40
21.09.2015 Kuuralehto Vaativa B 1/40
20.09.2015 Kuuralehto Vaativa B 6/40
14.09.2015 Mörkövaara Vaativa B 4/30
11.09.2015 Mörkövaara Vaativa B 1/30
18.07.2015 Aittohaara Vaativa B 2/50
16.07.2015 Aittohaara Vaativa B 7/50
16.04.2015 Twingges Vaativa B 4/50
11.04.2015 Twingges Vaativa B 7/50
08.04.2015 Twingges Vaativa B 6/50
17.02.2015 Casino Showjumpers Vaativa B 1/40
10.02.2015 Casino Showjumpers Vaativa B 6/40
08.02.2015 Casino Showjumpers Vaativa B 3/40
07.02.2015 Casino Showjumpers Vaativa B 2/40
07.02.2015 Casino Showjumpers Vaativa B 6/40
03.02.2015 Casino Showjumpers Vaativa B 6/40
22.10.2014 Claridge Stud Vaativa B 4/50
04.08.2014 Kelokorven Suomenhevoset Vaativa B 7/50
25.06.2014 Vennamo Vaativa B 6/50
21.06.2014 Vennamo Vaativa B 4/50
06.02.2014 Koivumäki Vaativa B 4/50
04.02.2014 Koivumäki Vaativa B 4/50
30.01.2014 Cresendo Vaativa B 3/50
27.01.2014 Cresendo Vaativa B 5/50

ERJ

18.07.-15 Runoratsut (kutsu), 70cm - 5/30
15.07.-15 Runoratsut (kutsu), 70cm - 2/30

VSR

21.01.-15 VSR (kutsu), Helppo A - 4/21
15.01.-15 VSR (kutsu), Helppo A - 3/21
15.01.-15 VSR (kutsu), Helppo A - 3/21

29.01.-15 VSR (kutsu), 70cm - 1/6
28.01.-15 VSR (kutsu), 70cm - 1/6
27.01.-15 VSR (kutsu), 70cm - 1/6
22.01.-15 VSR (kutsu), 70cm - 1/7
20.01.-15 VSR (kutsu), 70cm - 1/7
19.01.-15 VSR (kutsu), 70cm - 2/7
16.01.-15 VSR (kutsu), 70cm - 2/5
13.01.-15 VSR (kutsu), 70cm - 2/5
12.01.-15 VSR (kutsu), 70cm - 2/5


Marin oma vihko

Päiväkirjamerkintä 27.12.2017 Koti

Mari katsoi Jonnaa karsinastaan lempein silmin. Se oli muuttunut paljon niiden vuosien aikana, kun se oli asunut Leijonalaaksossa. Joskus Jonna olisi käyttänyt siitä sanaa kipakka, muttei enää. Nykyään Mari oli yksi kaikkien lemppareista, säyseä, mutta eloisa tamma, jonka kanssa oli ihana tehdä asioita, oli se mitä tahansa.

Jonna silitti tamman kaulaa, antaen kätensä liukua sen kyljelle. Jossain siellä alla oli kasvanut peräti kaksi hienoa varsaa, joista toisen Jonna oli itse saanut kouluttaa. Routa ja Kaamos, niillä oli kummallakin paljon edessä. Mari taas – se oli tehnyt jo paljon. Jonnaa hymyilytti, kun ajatukset palasivat moniin muistoihin tamman kanssa. Kuinka Maria oltiin opetettu hyppäämään, kuinka se oli ensimmäistä kertaa päässyt maastoesteradalle, kuinka sen kanssa oltiin kiidetty sänkipellolla. Ja kuinka Mari olikaan opettanut Jonnaa!

Mari otti kuolaimet vastaan kiltisti, kun Jonna varusti sen. Tamma mutusteli niitä kilistäen hetken, kunnes kääntyi taas katsomaan ratsastajaansa. Jonna hymyili pienesti vetäessään ohjat tamman kaulan yli, lähtiessään maneesiin. Ulkona oli tuuli ja tuiske, mutta se ei haitannut. Oli joululoma eikä tallia voinut väkisinkään kutsua hiljaiseksi, vaikka ratsastuskoulu olikin kiinni. Mari luimisti hetkeksi korviaan säälle, se ei pitänyt sateesta saatika lumisateesta.

Mekaaninen maneesin ovi kolahti kiinni ratsukon takana ja Jonna veti jalustimet tottunein elein alas. Pian hän oli jo selässä: se kaikki tuli selkärangasta, rutiinista. Hän taputti tammaa kaulalle sen lähtiessä liikkeelle, tuulen humistessa vasten maneesin puuseiniä. Maria ei sellaiset haitanneet, se ei ollut lainkaan säikky. Ja Jonna hymyili lisää, näpersi punaruskeaa harjaa sormissaan. Kulunut koulusatula istui täydellisesti kummallekin ja Jonnasta tuntui, että tässä hän oli kotona.

Päiväkirjamerkintä 12.07.2016 Vesi

Ei ollut uutinen, ettei Mari pitänyt vedestä.

Jonna että Mari tuijottivat vesiestettä edessään kuin se voisi hyökätä kimppuun. Marin mielestä varmasti olisi voinutkin, niin epäilevästi se sitä katsoi. Jewell käski pyytää tammaa veteen ja Jonna ajatteli, että tässä sitä nyt sitten mentiin. Hemmetin hevosenomistajat, jotka tahtoivat kouluttaa kouluratsuistaan kenttähevosia! Mari tamppasi etujaloillaan maata, kun Jonna yritti ratsastaa sitä eteenpäin veteen. Minä en varpaitani kastele!, kiljui Mari mielessään.

Mutta sen oli pakko, Jonna huokaisi ja käski lisää. Lopulta Marin sai tottunut kenttähevonen ja tallikaveri Kia auttaa veteen. Rohkean tamman perässä uskalsi vähän arempikin. Mari oli ollut aivan super koko valmennuksen – mikä ei ollut ihme, eihän se ollut millään tapaa epäileväinen hevonen. Mutta vesi! Se oli niin märkää! Hienohelmainen kuningatar ei olisi tahtonut varpaitaan kastaa. Jonna taputti ja kehui vuolaasti, kun Mari viimein kahlasi vesiesteen seassa. Se pörisi huolestuneesti, mutta rentoutui hetki hetkeltä. Vielä muutaman kerran he kävelivät veteen ja sieltä pois, mutta pysyivät käynnissä. Ravi ja laukka saisivat vielä odottaa.

Silti Jonnan sydämeen syttyi toivon kipinä. Ehkä Marista vielä kenttähevonen tehtäisiin.

Päiväkirjamerkintä 05.05.2015 Tunne

Mari tuntui toimivan ajatuksella sinä päivänä. Jonnalle riitti pienet istunnan muutokset, jotta hevonen kuunteli. Se oli mahtavaa ja vähän jännittävää. Tilanne ei antanut tilaa Jonnan virheille, mutta kun onnistui, se tuntui mielettömältä. Tamma ravasi ylös niin hienosti, että nainen selässä meinasi unohtaa ratsastaa hämmennykseltään. Kädet pitelivät kaksia ohjia, kankea ja niveltä, kevyesti, kuin niiden päässä oli ohutta lasiaa, joka menisi pienestäkin liikkeestä rikki. Ja niinhän siellä tavallaan olikin. Jonna ei halunnut hajottaa sitä harmoniaa.

Samaan aikaan piti kuitenkin uskaltaa ratsastaa. Harjoitusravi tuntui helpolta eikä lainkaan kiikkerältä, toisin kuin joskus alkeistunneilla. Ne ajat tuntuivat Jonnasta kaukaisilta – mutta olihan niistä reippaasti yli kymmenen vuotta. Mari taas, se oli parhaimmassa terässä. Tamma lähti keskiraviin pontevasti, ryhdikkäästi ja hyvässä tahdissa. Jonnan päähän alkoi kehkeytyä ajatus. Tältä sen piti aina tuntua. Vauhdin hidastamiseen riitti istunnan tiivistys ja Mari oli taas siinä. Vitsit.

Mari mutusteli kuolainta, kun Jonna päästi ohjat valumaan pitkiksi ja antoi hevosen venyttää itseään. Hevosen suupielissä oli vaaleaa vaahtoa ja se pärskähti tyytyväisenä. Jonna taputti sen kaulaa onnellisena sen kanssa saamastaan ajasta. Vaikka se oli kerran jos toisenkin pukittanut Jonnan suoraan tantereeseen, ei sitä sen päiväistä fiilistä voittanut mikään.

Päiväkirjamerkintä 14.11.2014 Routa syntyy

Ei tullut kuuloonkaan, että Routa syntyisi normaalisti. Kahdelta yöllä tuli soitto varsavahdissa olevalta Inkalta, että Mari varsoo ja ettei kaikki ollut okei. Muistan, kuinka yöpaidassani ja ensimmäisissä käteen tarttuvissa housuissa vetäisin punaiset Hai-kumpparit jalkaan ja pingoin talliin helmat lepattaen. Tallissa sesoi eläinlääkärille soittava Inka sekä karsinassa makasi raskaasti hengittävä Mari. Ensimmäinen varsa oli aina vaikein, niinhän ne kaikki sanoi.

Eläinlääkäri antoi täsmälliset ohjeet, koska ei itse pääsisi paikalle vielä puoleen tuntiin. Se vika täällä perähikiällä asumisessa oli, tänne kesti joka puolelta ajaminen liian kauan. Noh, olinhan aikoinaan heppakoulussa (kuten Inkakin) ohjeet kuullut, joten se oli sitten tuumasta toimeen. Niin vaikeaa varsomista ei ollut aiheuttanut edes Miro, vaikka olikin ollut pitkäjalkainen hujoppi. Onneksi oltiin varauduttu ja pidettiin toimistossa desinfiointiainetta, jota levitimme käsiin. Karsinan ovi hieman vinkui avatessa, Mari koetti nostaa päätään sekä alkoi keräämään jalkoja alleen. Me puheltiin rauhoittavasti, annettiin tamman vähän haistella, siliteltiin, kunnes uskallettiin lähestyä syntyvää varsaa.

Joten niin, ei tullut kuuloonkaan, että Routa olisi syntynyt normaalisti. Se päätti, ettei välttämättä tarvitsisi toista etujalkaansa, ja jätti sen koukkuun mahan alle, kun sen piti olla suorana toisen vieressä. Koko juttu oli kuin suoraan teho-osastolta. Tai ainakin siltä se tuntui! Yksi jalka sojotti jo ulkona sikiökalvossaan. Inka näytti siltä, että pyörtyisi. (Enkä olisi ihmetellyt, se ei kestänyt olla tallissa edes silloin, kun joku piikitti hevosia.) Mutta uskokaa tai älkää, kun eläinlääkäri saapui ennätysajassa kahdenkymmenen minuutin kuluttua, oli pirteä tammavarsa jo maannut oljilla vartin verran. Mari oli noussut ylös itseään ravistellen ja tajunnut, että sen karsinassa makasi jokin pikkuhevonen. Tammasta tuli heti maailman paras äiti.

Uutukaiselle neidolle tehtiin nopea terveystarkastus, kuten äidillekkin. Kaikki oli kunnossa, mutta Roudalla oli periaatteensa heti alusta asti: näyttävä sisääntulo tai ei mitään!

Kouluvalmennus, valmentajana SV

Hörpin kahviani seinää vasten nojaillen, kun Jewell ratsasti maneesin avonaisesta ovesta sisään.
”Moikka! Voit alkaa lämmittelemään ravissa sekä laukassa. Valmennuksen aiheena ovat tänään lisätyt askellajit, joten tee verryttely teemaa mukaillen. Voisit esimerkiksi ratsastaa puolipitkin ohjin, jotta Mari alkaisi venyttämään kaulaansa vähän alaspäin, jonka lisäksi temponlisäykset olisivat hyvä verryttelytehtävä”, sanoin ja ryystin höyryävän juomani loppuun, nostaen ruskean toppaliivini kaulusta Suomen talvessa kohmettuneen kaulani suojaksi.
Jewell verrytteli ohjeideni mukaan, hakien välistä kylmän ilman vuoksi turhan energistä Maria kuulolle pohkeenväistön avulla. Tamma korskui jännittyneenä, eikä antanut niskastaan myöden, vaikka Jewell kuinka antoi ohjaa ja liikutteli kuolainta.
”Yritä vaan, kyllä se ennemmin tai myöhemmin periksi antaa”, kannustin kulmikkaasti ravaavan Marin ratsastajatarta, joka teki selvästi paljon töitä raudikon satulassa. ”Kyllä se alkaa sujumaan, jatka vaan. Voit hakea Maria pohkeidesi väliin väistöjen lisäksi sulkutaivutuksilla tai avotaivutuksilla.”
Loppujen lopuksi tamma ei jaksanut enää laittaa vastaan, joten se alkoi myötäämään niskastaan ja asettui todella nättiin peräänantoon Jewellin pohkeiden väliin.
”Sitten voimmekin aloittaa sen todellisen tehtävän”, naurahdin. ”Saat tulla diagonaalilla lisättyä käyntiä vapain ohjin, jonka jälkeen otat ohjakset käsiin ja nostat laukan. Laukkaat pitkän sivun harjoituslaukkaa, mutta käännätkin kulman jälkeen toiselle lävistäjälle, jonka aikana lisäät laukkaa. Sitten siirryt taas käyntiin ja niin edelleen, eli harjoituksesta tulee vähän kuin kahdeksikko.”
Jewell aloitti tehtävän. Mari lisäsi askellajejaan hiukan vastahakoisesti, mutta loppua kohden se alkoi kuuntelemaan ratsastajansa apuja paljon paremmin, kuin alkuvalmennuksesta.
”Oikein hyvää ratsastusta, Jewell. Voit ottaa käyntiin ja antaa sen kävellä pitkin ohjin, hyvää työtä teiltä molemmilta.”

Kouluvalmennus, valmentajana Roo

Aloitin valmennuksen pyytämällä ratsukkoa kävelemään pitkin ohjin maneesissa. Tämän jälkeen ratsukko sai ravailla vapaasti kevyttä ravia. Huomasin, että Mari oli hyvin kuulolla ja ravasi reippaasti eteenpäin. Päätinkin ottaa valmennuksen aiheeksi laukanvaihdot, sillä niiden kanssa oli kuulemma ollut haasteita.
Aluksi pidettiin kuitenkin pieni jumppa tuokio. Aluksi käynnissä tehtävänä oli taivuttaa pienellä ympyrällä ensin sisälle ja sen jälkeen ulospäin hevosta. Mari taipui hyvin, mutta ulospäin taivutettaessa takapää karkasi herkästi ympyrän sisäpuolelle. Kun harjoitusta oli tehty molempiin suuntiin sama toistettiin ravissa. Mari työskenteli hyvin ja sai nopeasti kiinni jutun ideasta. Kun tehtävä onnistui molempiin suuntiin sai ratsukko ravata muutaman kierroksen kevyessä ravissa. Tämän jälkeen otettiin laukkaa. Aluksi ratsastajan tuli saada Marin laukka pyöriväksi ja reippaaksi. Tämän jälkeen aloitettiin laukanvaihdot. Mari unohti takapäänsä herkästi, mutta toistojen jälkeen se alkoi pysyä paremmin mukana ja vaihdot sujuivatkin sen jälkeen hyvin.
Lopuksi ratsukko sai onnistuneen suorituksen jälkeen ravailla vapaasti kevyessä ravissa.


virtuaalihevonen / a sim-game horse


Moon Hallamari