suomalainen puoliveritamma VH13-031-0191 05/12/03, ikä mustanruunikko, 162cm
HeA, 110cm (yleis) ex-om. Melina Ekholm, Elyse omistaja Leijonalaakso VRL-08085 tunnit Helppo C-Helppo A

05/12/2003 - † 08/01/2018

Inka katseli nieleskellen Juulia, joka katsoi takaisin tummilla silmillään. Kolmen varsan
myötä niihin oli tullut jo lempeyttä. Inka muisti yhä, kun kipakka tamma oli saapunut Elysestä.
Hän oli itse koeratsastanut tamman ja Juuli oli ollut ensimmäinen Leijonalaakson hevonen, jolla
hän oli ratsastanut. Niin - silloin oli ollut vain tuntihevosia. Nainen puri huulta, kun asteli
pistämään riimua tamman päähän. Tänään oli se päivä. Sen jälkeen Leijonalaakso ei olisi enää itsensä.
Juuli oli suuri osa Leijonalaaksoa ja kohta sitä ei enää olisi. Mutta sen oli nyt aika lähteä,
sen liikkeet olivat hidastuneet ja lyhentyneet eikä se jaksaisi enää kauaa kivuitta. Leijonalaaksoon
jäisi suuri lohkeama, tumma tamma jättäisi suuren aukon karsinaansa pitkäksi aikaa. Sen Inka tiesi.

kuvaa klikkaamalla kuvagalleriaan

"Harjapakin löydettyäni palasin Juulin karsinalle. Nostin tummansinisestä pakista pölyharjan
ja astuin karsinaan. Tamma pyöritteli silmiään ja veti korvat luimuun huomatessaan uuden
ihmisen, ja vielä jonkin esineen hänen kädessään. Ojensin harjan Juulia kohti, muutaman nuuhkaisun
jälkeen se pyörähti ympäri peppu minua kohti. Huokaisin syvään hiukan ärsyyntyneen oloisesti, mutta
toisaalta tämähän nyt oli arvattavissa."

- Essi, Juulin hoitaja

Juuli on tammojen tamma. Herkkähipiäinen diiva on mielestään maailman kaunein ja ansaitsee vain parasta. Siksi se onkin varsin valikoiva ja vaatii hoitajalta suuria hermoja. Kun turha primadonnailu loppuu, Juuli on mahtava paras ystävä kelle vain - se pistää kaikkensa peliin ja rakastaa pitkiä hetkiä rapsutellen ja pusutellen. Neitien neiti ei kumminkaan muutu, varsinkin "niinä päivinä"...

"Siis toi on ihan väärä harja!" tuntuu olevan Juulin yleisin ajatus harjatessa. Tamma ei ensimmäiseksi haluaisi uutta ihmistä karsinaansa vaan luimii ja nostelee takajalkojaan uhkaillen, mutta se kannattaa vain ohittaa. Komentamiseen Juuli suhtautuu huonosti. Kaunista, eleganttia naistahan ei käsketä. Ainakaan Juulin mielestä. Kaikki harjat kannattaa tutustuttaa ensin, jotta turhat itkupotkuraivarit vältetään. Jos kyseessä ei ole täysin kuralla kuorrutettu hevonen, kannattaa tyytyä heti pehmeään harjaan. Selästä, kainaloista ja korvista Juuli on erityisen herkkä. Jalkojaan Juuli ei helposti anna nostaa, joten vaikeuksien tullessa kannattaa pyytää apua.

Varustaessa tamma on varautunut, heittelee päätään ja vähän uhkailee. Juuli kyllästyy siihenkin kumminkin helposti. Ei kannata siis säikähtää, vaan rohkeasti mennä karsinaan! Satulavyötä kiristäessä Juuli joskus irvistelee pahemmin.

Talutuksessa tamma käyttäytyy aivan mahtavasti, vaikkei pidäkkään kuralätäköistä enää tarhan ulkopuolella. Ruunikko varoo kumminkin taluttajaansa tarkasti eikä ikinä ota raviaskeltakaan taluttajan vieressä. Juulin voikin antaa kelle tahansa talutukseen.

Juulin selässä ei saa olla epävarma. Kivoina päivinään tamma on kuin GP-tason kisaratsu. Juuli liikkuu omalla moottorillaan ja kuuntelee apuja kuin ajatuksesta. Mutta jos ratsastajan käsi on kova, Juuli hermostuu helposti. Näin alkaa pään viskominen, kiemurteleminen, pyöriminen, pomppiminen ja suunnan vaihtelu oman päänsä mukaan. Juuli ei siis oikeastaan ole ensiratsuna hyvä, mutta oiva opettamaan nuoria.

Esteillä Juuli on ihan kymppi! Joskus vauhtia on vähän liikaa, mutta imua esteille on juuri sopivasti. Ponnistusta löytyy ja isoksi hevoseksi Juuli on todella ketterä ja nopea. Suurta kisatähteä ei Juulista ole kumminkaan tullut oikean ratsastajan puuttumisen ja luonteensa vuoksi.

Maastossa Juuli on vähän ennalta-arvaamaton, muttei säiky mitään! Sen sijaan saattaa vähän innostua liikaa, jonka vuoksi Juulia ei saa pistää kärkeen. Pysyy kumminkin jonossa hyvin hanskassa.

                   

Hoito-ohjeita

- Harjatessa kiinni
- Riimua ei tarhaan
- Aina karvaromaani
- Esteille ja maastoon suojat
- Talvisin hikisenä fleece
- Alle 0 astetta, sadetta jne vuorellinen sadeloimi
- -10 asteessa toppaloimi

                 

Varusteet

Perushoito: T.sininen riimu, t.sininen fleeceloimi, t.sininen sadeloimi, t.sininen toppaloimi, t.sininen harjapakki ja t.siniset harjat.

Ratsastus: T.sininen satulahuopa, musta satula, mustat suitset + alaturpis, mustat suojat ja valkoinen karvaromaani

i. Havenly Bandit
m fwb, 171cm
ii. Yoyo Baldemar
trt fwb, 172cm
iii. Fast 'N' Yoyo xx
iie. Wilma Perfect
ie. Tess Lady Bug
m fwb, 169cm
iei. Ladystealer
iee. Tessa
e. Zippin' Old Stile
trn fwb, 155cm
ei. Nautical Adventure
tprn xx, 164cm
eii. Bravebillionaire xx
eie. Sailor's Girls xx
ee. Temptress Joan
m fwb, 155cm
eei. Temperament
eee. Blond Joanie Rock

fwb-o. Tempting Venus Lei, synt. 02.01.-13 (isä Fifty Days In Jupiter)

fwb-o. Joe's J Lei, synt. 02.06.-13 (isä C'est Commage)

fwb-t. Get Over It Juliet! Lei, synt. 11.11.-17 (isä Shut Up Nightmare!)

Kisakalenteri

ERJ

23.04.-15 Taikakuun Kartano (kutsu), 110cm - 1/60
22.04.-15 Taikakuun Kartano (kutsu), 110cm - 5/60
02.05.-13 Hovin Suomenhevoset (kutsu), 100cm - 4/40

KERJ

17.07.-15 Mörkövaara (kutsu), CIC2 - 2/30
15.07.-15 Mörkövaara (kutsu), CIC2 - 4/30
13.07.-15 Mörkövaara (kutsu), CIC2 - 5/30


Juulin oma vihko

Päiväkirjamerkintä 20.12.2013 Mibulan klaanin joulurieha

Lumeton maa ei näyttänyt kovin jouluiselta, eikä myöskään varsin tumma Juuli, vaikka olinkin koettanut saada siihen ilmettä. Punainen tonttulakki sekä kulkuskoriste turpahihnassa lähinnä hermostuttivat sitä, joten en oikein tiennyt mitä tehdä - no ainakin meillä oli punaiset pintelit, joiden alta annoin teddy-karvaisten pintelipatjojen pursuta sekä punainen satulahuopa... Irvistellessäni ja miettiessäni vaihtoehtoa, alkoi joku jo huudella lähtöä. Meitä ei ollut kuin vain kolme vierasta plus itse mibula. Iiris Mustikan kanssa oli varsin suloinen ilmestys, tytön ollessa jo selässä - pieni parivaljakko oli ominut kaikki omistamani joulurekvisiitat, joten ponilla oli poronsarvea ja tonttulakkia, kulkusia ja kelloja. Tytön letit laskeutuivat kypärän alta punaisin rusetein. Lisäksi jokaisella ratsastajalla oli yllään kirkkaana loistava heijastinliivi, vaikka tarkoitus oli toki saapua perille takaisin ennen pimeää.
Lopulta päädyin ottamaan ainakin kulkuskoristeen pois, jonka ääni sai Juulin heittelemään päätään vieläkin enemmän. Sen jälkeen kiipesin korkean puoliveriseni selkään ja sain sen heti liikkumaan levottomana.
"Valmiina ollaan!" kiekaisin ja pian olimmekkin jo menosssa.

Vaellus oli aivan ihana, vaikka jouduimmekin välillä odottelemaan kaikkein pienintä pariamme. Iiriksen posket helottivat kirkkaanpunaisina jo puolen tunnin jälkeen patistaessaan Mustikkaa pysymään muiden mukana.
Juuli sen sijaan oli edelleen aivan ihana maastoratsu. Se ei hoppuillut tai säikkynyt turhia, ja vaikka edellä menevä vieras suomenhevonen Västerbyn Monarkki välillä innostuikin, oli Juuli koko ajan kuulolla. Ainakin siihen saakka, kun otimme kunnon laukkapätkän pellolla! Jono ei pitänyt yhtäkkiä enää ollenkaan paikkansa ja joka puolella olikin täyttä laukkaavia hevosia - mutta kuten arvattu, Mustikka jäi taas ikäväksi muista jälkeen. Poni ei oikein tykännyt aiheesta ja jopa pukitellessaan tiputti Iiriksen.

Takaisin tallille päästyämme kaikki olivat hymy suin, eikä lumettomuus haitannut enää ketään. Nyyttäreinä nautittiin vielä hieman pipareita, joulutorttuja ja glögiä, kunnes hevoset pakattiin trailereihin ja lähdettiin kotiin päin!

Kouluvalmennus, valmentaja Ricky

Katselin hetken Inkaa ja ruunikkoa tammaa. Tamma vaikutti energiseltä ja ratsastaja sai pidätellä sitä aika paljon. Valmennus aloitettiin pohkeenväistöllä, joka vaikutti sujuvan teiltä hyvin. Inka asetti tamman mukavasti oikealle ja Juuli tuli kuolaimelle. Ratsastajan ohjasote oli pehmeä ja ratsu vastasi apuihin halukkaasti. Ratsukko nosti kevyen ravin pienistä avuista ja vaihtoi suuntaa ravaamalla maneesin poikki. Annoin heidän ravata hetken, ennen kuin pyysin Inkaa nostamaan laukan. Juulin laukka oli matkaa vievää ja lennokasta. Pyysin heitä siirtymään ympyrälle raviin. Tehtävänä oli nostaa laukka minun kohdaltani ja laukata korkeintaan puolet ympyrästä, jonka jälkeen takaisin raviin. Ensimmäisellä kerralla laukka nousi hiukan myöhässä, mutta seuraavalla kierroksella tehtävä sujui jo hyvin. Muutaman kierroksen jälkeen Juuli yritti ennakoida, joten pyysin Inkaa jättämään kierroksen laukan väliin, mikäli tamma ennakoisi. He jatkoivat vielä pari kierrosta, ennen kuin vaihtoivat suuntaa ja tekivät tehtävän uudelleen. Seuraavaksi he saivat tehdä muutamia avotaivutuksia ravissa ja käynnissä. Taivutukset sujuivat hyvin, ilman ongelmia. Lopuksi vielä pari sulkutaivutusta käynnissä, jotka sujuivat myös hyvin pienen haparoinnin jälkeen.


virtuaalihevonen | a sim-game horse


Tempting Jolene