Esittely

Asukkaat

Hoitajat

Muu toiminta

Paikka, jossa voi ottaa rennosti

Suruisenkuuluisat serpentiinitiet, kumpuilevat pellot, punaiset kesämökit ja sinisenä kimmeltävä järvi. Siitä koostuu Räpäkkö, pieni maalaiskunta nimikkojärven ympärillä. Meillä on rauhallista ja ainoista tuhannesta asukkaasta useimmat ovat eläköityneitä. Räpäkkö ei ole suuressa kasvussa eikä sinne muuta trendikkäitä nuoria pariskuntia kaupungeista perhettä rakentamaan. Mutta jostain hiton syystä minä muutin.

Äänensävystä huolimatta en ole katkera. Leijonalaakso on tarkoitettu Räpäkköjärven rannalle, jossa sen niminen tila oli jo ennestäänkin. Luojalle kiitos, ettei yhdenkään sukulaisen tarvinnut kuolla paikan periäkseni, vaan ostin sen eräältä pienempään asuntoon muuttavalta vanhalta herralta. Naapurikaupungit takaisivat myös kävijöitä, näin minä ajattelin. Niinhän siinä kävi, että homma lähti sujumaan paremminkin kuin olin odottanut ja tässä sitä ollaan, taas hiukan laajempana. Leijonalaakson ulkonäkökin
Laaksolanväylä 513
33160 Räpäkkö

Myös Laaksolanväylän päässä lukee tien nimen alapuolella kyltti "Leijonalaakso", joten oikeaan suuntaan on helppo päästä!

on kuin suomalainen unelma – punaiset rakennukset valkoisilla kulmalaudoilla, taustalla järvi, pihaan johtava koivukuja ja sen varrella myös suomenhevosia laiduntamassa parin ponikaverin kanssa. Pihassa on pieni rantasauna, johon saa ahtamalla kahdeksan ihmistä ja sen vieressä pieni kasvimaa, jossa henkilökunnan Inka kasvattaa porkkanoita ja perunoita.

Päärakennus eli allekirjoittaneen talo sijaitsee aivan parkkipaikan vieressä. Se on iso, punainen rakennus, josta löytyy tilaa useille huoneille. Sieltä löytyy useampi vierashuone sekä suuri keittiö, johon jokainen tallilainen on kutsuttu ruoka-aikaan. Päärakennuksen ullakolta löytyy monia kiinnostavia esineitä menneisyydestä, valokuvia sekä kaikkea mitä voi uskoa vanhalta maatilalta löytyvän. Päärakennus on rakennettu 1880 -luvulla ja on vanhin tilan rakennuksista.

Päärakennuksen vieressä kasvaa pieni omenatarha, jonka puista on kesäisin hyvä ottaa vähän välipalaa. Seasta löytyy myös riippukeinu, jossa voi ottaa nokoset halutessaan. Puiden kupeessa sijaitseva parviaitta on päärakennuksen ajoilta oleva täysin käyttökelpoinen rakennus, joka on ollut tyhjillään vuoteen 2015 asti, kunnes se otettiin käyttöön tallitupana. Nykyään rakennus onkin ahkerassa käytössä. Sieltä löytyvät kaikkien hoitajien kaapit, pieni keittiönurkkaus, sohva sekä vanha televisio. Yläkerran huoneesta löytyy kaksi sänkyä sekä komero.

Talleja on pihassa kolme, mutta kauempana, erossa ratsastuskoulun vilinästä ja pienistä lapsista on neljäs eli oritalli. Talleista pikkutalli (5 karsinaa) on vanhin eikä alun perin ole tarkoitettu eläinsuojaksi. Nyt se on kumminkin remontoitu täysin ja sopii käyttöön hyvin. Avokarsinoiden lisäksi pikkutallista löytyy ainoastaan satulahuone.

Keskitalli on rakennettu vuonna 1997 ja on toisista talleista erottuen rakennettu punaisesta tiilestä. Sinne on varattu 15 paikkaa täyskokoiselle hevoselle ja se on kaikin puolin tilava sekä valoisa. Pinnat ovat valkoisia, pesukarsinan punaisia seiniä ja lattiaa lukuun ottamatta. Satulahuone on tilava ja siellä on selvästi nimikoidut paikat jokaiselle hevoselle. Suitset ovat rivissä yhdellä seinällä ja satulat toisella, varustepakit hyllyssään seinustalla. Loimihuoneessa on myös kuivatusmahdollisuus sekä puhallin, jonka avulla kuivattaminen onnistuu vielä nopeammin. Loimihuoneessa on myös pesukone. Satulahuoneesta löydät myös keski- ja pikkutalleissa asustavien yksityisten kaapit. Yhdessä kulmassa on pahvilaatikko, joka toimittaa löydettyjen tavaroiden säilytyspaikkaa. Oven vieressä on vanha kumisaapas täynnä raippoja. Seinältä löytyy myös yleinen ilmoitustaulu, jota kaikkien tallilaisten kannattaa vilkuilla. Rehuhuone on samoin tilava, siellä säilytetään heinän lisäksi laatikoissa rehuja. Liitutaululla ovat jokaisen yksilölliset ruokintaohjeet.

Päätallissa on talleista suurin ja toiseksi uusin. Se on ulkonäöltään perinteinen, mutta sisältä moderni ja vaalea. 45 karsinan talli on tilava, käytävillä mahtuu kulkemaan, vaikka siellä olisikin hevonen. Tallia valaisee mahdollisimman isojen, kalteroitujen ikkunoiden lisäksi loisteputkilamput ja ne on koetettu sijoittaa antamaan hyvä näkyvyys myös karsinoissa. Satulahuone on suuri, vaikkakin täyteen ahdettu, ja sieltä löytää tavarat helposti. Kaikki varusteet ja pakit ovat nimikoitu (myös yksityisten). Seinällä on myös raippateline, josta voi lainata raippaa tunniksi. Satulahuoneesta löytyy tallissa asuvien yksityisten kaapit. Loimihuoneessa on, kuten keskitallissakin, kuivatusmahdollisuus sekä puhallin. Rehuhuone on suuri ja sieltä on helppo löytää oikeat rehut nimikoitujen laatikoiden vuoksi. Myös ohjeet löytyvät vihkosesta, joka on kiinnitetty seinään. Rehuhuoneen kautta pääsee vessaan.

Näissä kahdessa tallissa on myös loimihuoneet. Niistä löytää kuivatustelineet loimille, sekä hyllyt, joihin kuivat loimet voi asettaa. Karsinoiden eteen pistettävien loimien raja on kaksi! Hyllyt ovat nimikoituja, jotta oikea loimi löytyy nopeasti. Molemmissa loimihuoneissa on myös puhallin, joka nopeuttaa kuivumista.

Pää- ja keskitallin karsinat ovat kalteroidut.

Oritalli on rakennettu vuonna 2013 ja puhkuu uutuuttaan. Oritallin alue sijaitsee noin 1,5 kilometrin päässä Leijonalaakson varsinaisista tiloista, koska en uskonut pikkulapsien ja orien tuottavan samassa pihassa mitään hyvää. Muutenkin ne saavat olla enempi rauhassa vähän kauempana, vaikka ovatkin yhä lähellä. Oritalli nähdään Leijiksessä vähän omana maailmanaan. Oritalli on punavalkoinen, maaliltaan vielä hilseilemätön rakennus. Sisältä se on muiden tavoin vaaleahko. Harmaavalkoiset ja punatiiliset seinät ovat kalteroidut suurilta osin, mutta keskellä liukuovea on pieni kurkistusaukko käytävälle, jonka saa suljettua vaadittaessa. Satulahuone on varsin pieni, vaikkakin järjestelmällinen. Hevosten rehut sijaitsevat tallin ulkopuolella erillisessä varastossa, mutta yhä aivan tallin seunustalla. Lisäksi tallissa on loimihuone, WC ja lantalaan pääsee kippaamaan suoraan sisältä tallista.

Kaikissa karsinoissa on turvekuivitus ja liukuovet, joissa on koukut riimuille ja teline kahdelle loimelle.

Tallit pähkinänkuoressa

Pikkutalli
5 karsinaa
satulahuone
Keskitalli
15 karsinaa
satulahuone
rehuhuone
pesukarsina
loimihuone
toimisto
WC
Päätalli
45 karsinaa
satulahuone
rehuhuone
loimihuone
2 pesukarsinaa
kuivaushuone
WC
lantala
Oritalli
15 karsinaa
satulahuone
rehuhuone
loimihuone
WC
lantala

Tarhoja Leijonalaaksossa on vaihteleva määrä, riippuen tarhausryhmistä ja hevosten määrästä. Vanhoja harvoin puretaan, mutta uusia kyllä rakennetaan. Useimmat ovat perinteisesti savipohjaisia, mutta pihassa on myös 10 hiekkapohjaista, lankkuaitaista tarhaa. Muutoin aidat tehdään sähköpaimenilla. Tarhauksen toivotaan tehtävän ryhmissä hevosen itsensä vuoksi. Myös oritallissa koetetaan tarhata hevoset edes pareittain, vaikka joidenkin kanssa se ei onnistu. Laitumet ovat sähkölankaa, mutta niissä on käytetty osittain tolppina myös puuseipäitä.

Ratsastuskoulun pihassa kenttiä on kaksi. Molemmat ovat pohjaltaan tarkoin suunniteltuja ja tutkittuja, jotta saataisiin mahdollisimman käytännöllinen ja taloudellinen ratkaisu. Päädyimme lopulta hiekkaan ja kuituun, jotka
Korjaa aina jälkesi kentiltä ja maneeseilta käytön jälkeen! Lanta sekoittuu pohjaan ja lopulta pilaa sen, ja estekalusto voi häiritä tuntia tai varautumattoman treeniä. Jos jostain syystä et pysty hoitamaan työtä, ilmoita siitä omistajalle tai seuraavalle käyttäjälle.
joustavat juuri sopivasti. Suurempi kenttä on kooltaan nimensä mukaisesti kookkaampi, joten sen pystyy tarpeessa jakamaan kahdeksi pienemmäksi tuntien ajaksi. Sen vieressä sijaitsee välinevarasto, kuten puomit ja estetolpat. Siksi koetammekin pitää suuremman kentän estekäytössä, toisin kuin pienemmän kentän. Suuremman kentän vieressä on myös pieni katsomo, johon on hyvä istua katsomaan menevää tuntia tai valmennusta. Tällä kentällä on tapana järjestää ulkokisat, kun taas pienestä kentästä saa hyvän verryttelyalueen.

Pienempi kenttä koetetaan pitää sileällä käytöllä ja sen puuaitoihin on naulattu kiinni puiset koulukirjaimet. Kenttä koetetaan pitää kesäisin vapaana tunneilta vain yksityisiä varten, jolloin kaikki ovat tyytyväisiä.

Kolmas kenttä sijatsee oritallilla. Se on samoin pohjustettu kuin muutkin, mutta lisäksi myös katettu, koska oritallilla ei ole maneesia. Näin on hieman parempi ratsastaa huonolla kelillä, vaikkei se kylmää ilmaa ajakkaan pois. Betoniset pilarit ja kolisematon katto eivät kumminkaan rajaa koko kenttää, joten muuten se on aidattu valkoisella puulla. Jos olosuhteet eivät kumminkaan salli kentällä oloa, näkee orejamme myös maneeseissa (ja silloin onkin aika paljon hoitajia katsomassa).

Iso maneesi on vähän samantyyppinen kuin suurempi kenttäkin. Pohjassa on käytetty enemmän kuitua kuin kentillä. Kooltaan se on taas kahtia jaettavissa ja suuret ikkunat tekevät siitä valoisan päiväsaikaan. Toisella pitkällä sivulla on katsomo ja lyhyellä pieni ikkunallinen kahvio sekä huone, josta pystyy kuuluttamaan maneesiin. Isossa maneesissa pidetään talvisinkin estetunteja ja -valmennuksia, joihin kalusto sijaitsee katsomon alla sekä pienessä varastossa sen takana. Myös tallin kouluaidat sekä -kirjaimet löytää täältä,jos niitä etsii.

Pienemmässä maneesissa ei ole ikkunoita, mutta sitäkin parempi valaistus. Se on tarkoitettu lähinnä treenaamiseen, jonka vuoksi siellä ei ole katsomoa, ainoastaan päätyyn rajattu pieni alue vieraille. Pohja on sama kuin toisessakin maneesissa. Esteet koetetaan pitää poissa täältä, kuten pieneltä kentältäkin. Isot peilit helpottavat harjoittelua ilman opettajaakin. Rakennus koetetaan pitää tyhjänä talvisin tuntien aikaan.

Leijonalaakson maastot ovat enemmän kun komeat. Koska Räpäkkö on tyypillistä maalaisseutua, se sisältää paljon hiekkateitä, metsäpolkuja ja siellä voi mennä mihin vain hevosen kanssa - keskustaankin jäätelölle. On siis erinomainen idea hyödyntää mahdollisuuksia ja vaellella hevosen kanssa tai vain tehdä loppukäynnit kesäisessä metsässä. Leijonalaakson tilallekkin kuuluu useita peltoja, joiden käytöstä voi keskustella mielellään. Osa on viljelykäytössä naapuriemme toimesta.

Maastoilua vuodenaikojen mukaan

Kesäisin maastojemme paras anti on totta kai uittaminen! Koska Räpäkköjärvi on suojeltu yhtenä Suomen puhtaimpina järvinä, ei siellä saa uittaa kuin pieneläimiä, mutta noin kolme kilometrin matkan päässä Leijonalaaksolta löytyy jo hieno pieni lampi, jossa kelpaa polskia hevosen kanssa. Matka on juuri sopiva taitettavaksi edes takaisin ratsain ja alue sijaitsee rauhallisella paikalla, joten ilman satulaa sinne suuntaaminen ei ole ollenkaan paha ajatus. Joskus teemme myös reissuja osan hevosista kanssa suurelle järvelle lähikaupunkiin, jossa virtaus on niin suuri, että siellä saa myös uittaa hevosia. Laukat rannalla veden kohinassa, ei paha idea eihän?

Syksyisin kannattaa nauttia metsistä ja niiden väriloistosta. Upeat maisemat ja vaihtelevat korkeudet kukkuloineen tarjoavat kaikille maastoilusta intoilijoille nähtävyydet, joita ei välttämättä ilman hevosta kokisi. Siksi pidämme varsinkin syksyisin isompia vaelluksia muun muuassa kuuden kilometrin päässä olevalle matalalle
Matkalla kannattaa nauttia myös jäätelöt Jukan Kiskalta, joka sijaitsee Jylhäkalliolle kulkevan pienen polun alla. Jukka on myös mahtavaa seuraa, joka antaa aina vähän herkkuja hevosille!

Jylhäkalliolle, jossa on erinomainen leiriytymispaikka. Sopii myös yksityisille retkille tallilta! Makkaranpaistoa ja hevosten hörinää, muuta siinä ei tarvita. Hevosille olemme rakentaneet kunnan luvalla pienen aitauksen läheisyyteen sekä puomin kiinnitystä varten.

Talven lempipuuhaa ei tarvitse kahdesti kysyä. Tiukkojenkin tuupparitätien rakastamat hankitreenit ovat täällä! Kun peltoja on enemmän kuin uskoisi yhteen kuntaan mahtuvan ja hangen tuoma vastus hevosen liikkeisiin pistetään samaan kasaan niin tiedossa rentoa meininkiä kunnon lihastreenillä. Lähde siis ulos maneesista kun pakkanen kipristelee poskia ja aurinko pistää lumen kimmeltämään. Eikä hangessa tarvitse treenata aivan hikihatussa - pienet rallitkin voivat olla paikallaan... Kokeilun arvoista on myös käynti järven jäällä hevosen kanssa, kunhan on varmistanut että se kantaa.

Keväällä voi märkä kenttä ja tulvivat vedet hankaloittaa hevosten kanssa touhuamista. Kannattaa siis pukea kuravaatteet niskaan ja lähteä vaikka maasta käsin lenkille, jossa te molemmat kohotatte kuntoanne. Näin pääsee lisäksi vielä kesäkuntoon helposti ja hauskasti. Nauttikaa takaisin palaavasta auringon valosta, paras aika maastoilulle on juuri auringon laskiessa.

Kaiken © Jewell

Jossei toisin mainita

Virtuaalitalli

A Sim-game stable

Yhteystiedot

VRL-08085 ♣ leijonalaakso[at]gmail.com

Sivun alkuun

Tallin otsikko on linkki etusivulle.

Piditkö?

Äänestä VRL'n tallilistalla!

Sivuinfo

Tällä sivulla kerrotaan Leijonalaakson puitteista. Tarjoamme mahdollisimmaan laadukkaat tilat harrastamiseen ja täällä voit lukea niistä lisää. Olen yrittänyt kirjoittaa tekstin mahdollisimman tarkasti ja kuvaavasti myös auttaakseni sinua, hoitaja ja yksityisen omistaja, kirjoittamaan tarinasi realistisesti.

Jos jokin asia mietittyttää sinua erityisesti, otathan yhteyttä leijonalaakso[at]gmail.com!


Hostista kiitos Laura K.!