Sähköposti      Äänestä meitä VRL:n tallilistalla!
Ulkoasu © M Layouts
Ulkoasun muokkaus © Milma
Ulkoasun kuvat © Cherie, (2), (CC BY-NC 2.0)
Tämä on virtuaalitalli, mikään ei tapahdu oikeasti! - This is a sim game stable!

Iku-Turilas

Tämä on virtuaalihevonen - This is a sim game horse

kuvat © VV

Nimi Iku-Turilas "Turre" Rotu, sukupuoli suomenpienhevosori
Syntymäaika 12.4.2018, 5 v 4v. 12.8.2018 oma ikääntyminen Säkäkorkeus 143cm
Väri rautias Painotus kenttäpainotus
Rekisterinumero VH18-018-2155 Omistaja Milma (VRL-14149), Lupsakan Suomenhevoset
Koulutustaso He A, 100cm, Helppo Kasvattaja Tauno Peltonen evm

Saavutukset
Kantakirjattu (P)-suunnalle 20.3.2019 palkinnolla KTK-II
18 + 18 + 18 + 18 = 72p.

Luonnekuvaus

Ihan pikkuisen ehkä naurahdin, kun näin hevosen nimen ja sitten itse hevosen. Iku-Turilashan oli suomalaisten muinaisuskossa jokin kauhea hirviö ja pelottava otus. Siellä kilparadalla ei ollut sellainen. Siellä oli ihan mielettömän söpö suomenpienhevosori, joka katsoi suoraan sieluuni otsatukkansa alta. Hyvin pian kilpailusuorituksen jälkeen päädyin ahdistelemaan omistajaa, joka lopulta lupasi antaa minun kokeilla hevosta ja oli myötämielinen myös kodin vaihtumiseen. Turre ei ollut mikään helpoin ratsu. Minulla sellaisia kuitenkin tuntui olevan, ja orin ulkonäkö ja suku vei minut ihan täysin mukanaan. Siispä Turre vaihtoi omistajaa.

Turre on hieman sellainen vekkuli tapaus. Sillä tuntuu olevan aina pilkettä silmäkulmassa ja jotain omituista tekeillä. Tämä ori myös sotkee eikä välitä omasta ulkonäöstään tippaakaan. Turre on se hevonen, joka etsii aina sen mutaisimman kohdan ja piehtaroi siellä. Ja Turre on se hevonen, joka sotkee harjansa ja häntänsä oksiin ja onnistuu silti näyttämään suloisimmalta otukselta maan päällä. Sellainen se onkin. Tämä pikkuori on erityisen vauhdikas ja vallaton tapaus, mikä takaa sen, ettei sen kanssa tule tylsää. Ori on jatkuvasti puuhaamassa jotakin ja yleensä se jokin on luvatonta. Sillä tuntuu myös olevan aina kiire, mikä näkyy erityisesti siinä, että usein Turre taluttaa ihmistä eikä toisin päin. Pitänee myöntää tässä vaiheessa, että jonkinlainen tapakoulutus olisi paikallaan orin kanssa. Sillä kun on tapana myös hoitaessa tökkiä hoitajaansa ja tutkia kaikkea mitä se vain huuliensa väliin saa. Välillä se on nypännyt hupusta, kun ihminen on ollut kumartuneena puhdistamaan etukavioita. Aina yhtä hauskaa. Satulointi sujuu ihan ok, suitsiminen ei niinkään. Turre ei millään malttaisi odottaa vaan heti kuolaimet saatuaan suuhun alkaa jo viskellä päätänsä muualle, mikä tietysti tuottaa tietynlaisia hankaluuksia suitsia pitelevälle ihmisparalle. Joskus löin pääni seinään. Turre ei tee kuitenkaan mitään ilkeyttään, sillä vain olisi jo kova kiire päästä juoksemaan.

Juostessakin sillä on kova kiire. Muutaman kerran olen miettinyt, onko Turre edes oikealla alalla näin ratsuna, kun se tuntuu pinkovan niin valtavan lujaa. Eikä siihen pinkomiseen tunnu auttavan oikein mikään. Orin kanssa saa olla todella kärsivällinen, jotta sen saa kulkemaan suurin piirtein oikeinpäin ja normaalia vauhtia. Turre ei nimittäin ole sellainen hevonen, joka kulkee oikeinpäin ajatuksen voimalla ja tottelee kaikista pienimpiäkin apuja. Sen kanssa saa toden teolla tehdä töitä, jotta sen mielen saa orientoitumaan työntekoon. Jos niin käy, saa todella taputella itseään selkään ja ottaa kaikki irti siitä mahdollisuudesta. Silloin ori on nimittäin oikeasti aika kiva ratsastettava. Vauhdikas silti, mutta ainakin se tottelee apuja ja tekee juuri niin kuin ihminen käskee. Välillä tosin Turre saattaa kuvitella suuren osan avuista eteenpäin vieviksi ja käyttäytyy niiden pyytämällä tavalla, mikä ei välttämättä ollenkaan vastaa ratsastajan mielikuvaa. Orin selässä pitää siis olla kokenut ja tarkka ratsastaja, joka antaa selkeitä ja yhdenmukaisia apuja kerta toisensa jälkeen. Jos avut ovat vähän sinne suuntaan, viaton takaosakäännös saattaa muuttua ”laukkapiruetiksi” alta aikayksikön. Tarkka ratsastaja saa orista kuitenkin kuorittua sellaisen koulukenttien kirmaajan, jota voi jopa kadehtia. Samaa tarkkaa ratsastajaa vaaditaan myös esteillä, jossa Turre on ihan mahdoton ilman kunnon työstämistä. Turre voi olla se hevonen, joka kaahaa rataa läpi levittäen kaikki puomit pitkin piennarta, mutta Turre voi olla myös se hevonen, joka menee hieman liian lujaa selviytyen silti kaikista esteistä kunnialla. Pienikokoiseksi hevoseksi Turre hyppää korkealta ja hyvin, erityisesti jos se on ensin saatu keskittymään. Orilla on nimittäin paha tapa kiihdyttää ennen estettä, eikä se todellakaan osaa katsoa hyvää ponnistuspaikkaa. Edelleen avainsana on kärsivällinen ja päättäväinen ratsastaja, kuten myös maastossa. Jännä juttu on tosin se, että maastossa Turrella ei tunnu olevan ihan niin kiire. Ehkä metsässä on niin paljon kaikkea katseltavaa, että ori unohtaa vallan kiihdytellä. Siellä Turre tarvitseekin maan pinnalle herättelyä, erityisesti maastoesteradoilla, jossa on äärimmäisen tärkeää saada ori kuulolle. Maastoesteillä se tuntuu kuitenkin olevan hivenen helpompaa, ehkä Turre tietää, että ne esteet eivät hajoa, vaikka niitä päin juoksisikin. Tietääkseni se on joskus ottanut hieman osumaa maastoesteillä ja siksi kuuntelee ratsastajan apuja paremmin. Se tekee orista hyvin pärjäävän myös maastoesteillä.

Jos jotain (muuta) pahaa sanottavaa orista on, niin se että se on ärsyttävä kuljettaa. Siis ihan todella ärsyttävä. Turre hirnuu äänekkäästi puolet matkasta ja kolistelee niin kovasti, että matkalla pitää pysähtyä useaan kertaan tarkistamaan onko kaikki kunnossa. Turre ei kuitenkaan pelkää matkustamista, sitä vain ärsyttää seisoskella paikallaan kauan. Orin kanssa siis olisi paras olla matkustustoveri, joka hieman läsnäolollaan rauhoittaisi oria. Määränpäässä ori suorastaan syöksyy pihalle trailerista ja uudessa paikassa aloittaa epämääräisen tanssahtelun, jota kutsun aina tervehdystanssiksi. Kukaan muu kuin ori itse ei ole kovin vaikuttunut tästä tanssista. Olen jo huomannut, että sitä ei yksinkertaisesti voi estää, joten nykyään vain astun kauemmaksi ja annan orin esitellä itseään. On se tavallaan aika söpöä, pieni rautias ori jolla on suloiset koiranpentusilmät ja ihastuttava otsatukka, esittämässä jotakin machotanssia.

Sukutaulu

i: Metsän Tapio
rt, 145cm evm

ii: Toivon Ruhtinas
m, 146cm evm
iii: Rosvo-Roope
m, 150cm evm
iie: Tuutikki
vrt, 142cm evm
ie: Mielikkinen
prt, 141cm evm
iei: Pikkumatara
vprt, 140cm evm
iee: Mielimansikka
prt, 145cm evm
e: Ilmatar
vrt, 140cm evm
ei: Ilmarinen
rt, 147cm evm
eii: Väinämöinen
trt, 154cm evm
eie: Ikilempi
vrt, 145cm evm
ee: Hupiherttuatar
prt, 140cm evm
eei: Vitsiveikko
tprt, 145cm evm
eee: Helmiprinsessa
rtkm, 138cm, evm

Jälkeläiset

ei vielä jälkeläisiä

Kilpailutulokset

KERJ 25 sij.
15.2.2019 - Nekkulan Suomenhevoset - Helppo - 3/50
17.2.2019 - Nekkulan Suomenhevoset - Helppo - 5/50
24.2.2019 - Lähtölaukaus - Helppo - 5/30
26.3.2019 - Routaruusu - Helppo - 3/40
30.3.2019 - Routaruusu - Helppo - 4/40
1.4.2019 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 3/40
3.4.2019 - Routaruusu - Helppo - 1/40
7.4.2019 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 1/40
8.4.2019 - Routaruusu - Helppo - 6/40
8.4.2019 - Riimuvaara - Helppo - 3/30
9.4.2019 - Routaruusu - Helppo - 6/40
10.4.2019 - Routaruusu - Helppo - 6/40
12.4.2019 - Turmeltaja - Helppo - 3/40
13.4.2019 - Turmeltaja - Helppo - 4/40
21.4.2019 - Riimuvaara - Helppo - 2/30
22.4.2019 - Riimuvaara - Helppo - 3/30
24.4.2019 - Riimuvaara - Helppo - 5/30
25.4.2019 - Riimuvaara - Helppo - 4/30
26.4.2019 - Riimuvaara - Helppo - 3/30
3.5.2019 - Riimuvaara - Helppo - 2/30
6.5.2019 - Riimuvaara - Helppo - 4/30
10.5.2019 - Riimuvaara - Helppo - 4/30
13.5.2019 - Riimuvaara - Helppo - 4/30
18.5.2019 - Riimuvaara - Helppo - 3/30
28.5.2019 - Riimuvaara - Helppo - 3/30

KRJ sij.

ERJ 3 sij.
3.3.2019 - Kuuran Suomenratsut - 100cm - 2/40
6.3.2019 - Kuuran Suomenratsut - 100cm - 5/40
20.4.2019 - Hiivurin Suomenhevoset - 100cm - 3/40

Näyttelytulokset

27.1.2019 - Kalman Suomenratsut - suomenhevosorit - 5/11 irtoSERT
18.2.2019 - Hornanhovi - suomenpienhevosorit - 5/12 irtoSERT

Varusteet ja päiväohjelma

varusteet tähän MAANANTAI ??
TIISTAI ??
KESKIVIIKKO ??
TORSTAI ??
PERJANTAI ??
LAUANTAI ??
SUNNUNTAI ??

Päiväkirja ja valmennukset

1.12.2018 – päiväkirja kirjoittaja: omistaja

Tänään olin menossa katsomaan sitä kilpailuissa näkemääni piensuokkioria. Yllättäen orin nimi oli puhutellut minua syvästi ja olin vinkunut päästä sitä katsomaan ja kokeilemaan. Omistaja tuntui suostuvan loppujen lopuksi aika helposti ja vaikutti myöntyväiseltä myös, kun ehdotin pientä kaupantekoa, jos koen orin mieluisaksi. Siinä vaiheessa olisin voinut ajatella kahteen kertaan miksi.

Paikan päällä minua olikin tarhassa vastassa mutainen otus, joka katsoi minua korvat tötteröllä ja tikku törröttäen otsatukasta. Omistaja pahoitteli ja kertoi, että olisi ottanut orin jo sisään ja siivonnut sen, mutta ostajan olisi hyvä tietää kaikista orin persoonallisuuspiirteistä. Siispä sain itse taluttaa sen talliin. Oikeastaan Turre (kyllä, sen lempinimi on Turre) talutti minut lähimmän tammatarhan luokse ja aloitteli eräänlaista kosiotanssia. Tästä terästäytyneenä sain orin raahattua talliin, jossa laitoimme sen käytävälle kiinni. Turre ei selkeästi pitänyt yksinolosta, vaan alkoi hirnua korviasärkevästi laumakavereiden perään. Jonkin ajan kuluttua tallille jolkotteli suuri ja pörröinen berninpaimenkoira, joka istahti orin eteen ja nuolaisi sen turpaa. Turre tuntui rauhoittuvan heti, ja loppuaika sujuikin varsin mallikkaasti. Mitä nyt Turre päätti kokeilla takkini kestävyyttä ja selvittää olisiko taskuissani mahdollisesti joitain herkkupaloja.

Koeratsastus itsessään oli hieman mielenkiintoinen kokemus. Minusta tuntui siltä, että olisin istunut ruutitynnyrin päällä, joka ei kuitenkaan ikinä räjähtänyt. Turre oli äärimmäisen energinen ja kulki jatkuvasti korvat höröllä ja pää pystyssä. Mistään peräänannosta minun oli turha haaveillakaan, mutta omistaja lohdutti minua sanomalla, ettei sellaista niin vain tapahdu orin kanssa. Tykkään kuitenkin elää hieman haastavasti, joten koin orissa olevan juuri sopivasti haastetta ja maustetta arkipäiviin. Kaiken kaikkiaanhan Turre oli luonteeltaan todella kultainen. Se vain oli hieman liian kiinnostunut kaikesta ja energiaa siinä riitti kuin pienessä kylässä. Olin siis varma, että tahdoin ostaa orin ja omistaja luopuikin siitä yllättävän helposti. Ilmeisesti hänellä oli itsellään niin paljon koulutettavia, ettei orille riittänyt niin paljon aikaa kuin se olisi vaatinut. Siispä lupasin palata myöhemmin vielä eläinlääkärin kanssa ja kuljettaa orin sillä reissulla kotiin, mikäli kaikki olisi hyvin. Ja niinhän kaikki oli hyvin.