Ruhjerinta

Nimi Ruhjerinta "Riina" Rotu, sukupuoli suomenhevostamma
Syntymäaika 10.4.2015, 16v 4v. 10.7.2015 oma ikääntyminen Säkäkorkeus 150cm
Väri vaaleanpunarautias, ee AA Painotus yleispainotus
Rekisterinumero VH15-018-2224 Omistaja Milma (VRL-14149), Lupsakan Suomenhevoset
Koulutustaso He A, 110cm, Helppo Kasvattaja Maija Virtanen, evm

Saavutukset
Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 25.7.2019 KERJ-II
7,5 + 40 + 14 + 20 + 15 = 96,5


kuvat © ransu-kuvat.fi

Luonnekuvaus

Rakasta rintani ruhjeille, rakasta vielä kun voit. Rakasta rintani ruhjeille, rakkaus sydämen teloi. Kiljuin Lauri Tähkää autossa sydämeni kyllyydestä, kun ajoin hakemaan tallin ensimmäistä puhtaasti esteputtea. Ja sillä sekunnilla tajusin, että tamman nimihän on kuin suoraa keksitty tuosta biisistä. Ja myöhemmin huomasin, että luonnettakin tuo kuvastaa varsin oivasti. Riina kun antaisi koko ajan pusuja ja haleja ja rakastaisi kyllä jokaisen hoitajan rinnan ruhjeille. Valitettavasti hevosen kanssa ne ruhjeet myös ovat ihan oikea vaihtoehto.

Riina on kerta kaikkiaan ihastuttava käsitellä. Se tulee aina laitumella ja tarhassa suoraan ihmisen luokse, vaikka se kyseinen ihminen ei olisikaan Riinaa sillä hetkellä hakemassa. Riina ei myöskään harrasta minkään sortin karkailua. Sitä voi hoitaa täysin vapaana karsinassa ovi auki, käytävällä tai ulkona. Kaunis vaalea tamma vain seurailee hoitajansa touhuja uteliaana ja jos hoitaja poistuu johonkin suuntaan, alkaa se venyttää kaulaansa poistumissuuntaa kohden ja yrittää nähdä mihin se rakas ihminen hävisi. Kaviot eivät kuitenkaan tasan tarkkaan liiku paikoiltaan ennen kuin on ihminen narun varressa tai jos pitää kavioita puhdistella. Riina olisi kaikille ihmisille ihanteellinen hoidokki, mutta se ei valitettavasti myös osaa kunnioittaa ihmisen tilaa. Tamma räpeltää huulillaan hoitajansa vaatteita, kenkiä, hiuksia, you name it ja saattaa myös turvallaan tökkiä kavioita puhdistavaa ihmistä. Eikä se tökkäise mitenkään hiljaa, allekirjoittanut on useamman kerran lentänyt turvalleen, kun Riina on ”vähän halannut”. Tätä lukuun ottamatta kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat kerrassaan mallikkaasti, eläinlääkärikin on yksi Riinan lemppari-ihmisistä.

Eikä tämä blondi hevonen ratsastaessakaan ole yhtään kurjempi. Riina on toki reipas ratsastaa, eikä siksi sovi ehkä kaikkein arimmille ratsastajille. Sen lisäksi Riina osaa lukea ihmisen kehonkieltä älyttömän hyvin ja luottaa ihmiseen sataprosenttisesti. Jos siis ihminen pelkää ja epäilee, niin tekee myös Riina. Riinalle siis sopii rohkea ja reipas ratsastaja, joka osaa pyytää tammaa oikein. Riinahan toimii myös käskemällä, mutta miksi käskeä hevosta joka kulkee nätisti myös pyytämällä? Eikä sitä oikein parane käskeä tai komennella, saattaa herkkä sielu vaurioitua.

Riina on perushyvä myös kouluratsastuksessa omalla tasollaan. Tamma on aina ollut estepainotteinen, joten sille ei ole suurimpia koulukiemuroita edes opetettu. Riina tekee sen mitä osaa kuitenkin kauniisti ja kiltisti. Pohkeenväistöt sujuvat hienosti ja ilmavasti, ja avo- sekä sulkutaivutuksetkin lutviutuvat. Parhaimmillaan Riina on kuitenkin esteillä. Sopivasti kannustavan ja rohkean ratsastajan kanssa tämä tamma menisi yli vaikka mistä. Se ei juurikaan järkyty erikoisesteistä, ja vaikka järkyttyisikin, menee niistä yli kun ratsastaja pyytää. Tämän tamman kanssa et siis voi syyttää epäonnistumisesta yhtään ketään muuta kuin itseäsi. Riina jatkaa samaa varmaa, ihmiseen luottavaa linjaa myös maastossa. Riina ei kaipaa edes toista hevosta maastokaveriksi, riittää että ihmistä ei jännitä metsään meno. Ja vaikka tamma säikähtäisikin jotain ylläriä tai suurta, kovaäänistä autoa, se ei lähde alta pois. Säikähtäessään tamma säpsähtää ja saattaa ottaa sivuaskeleen, mutta heti kun se huomaa, että ihminen ei pelkää, se rauhoittuu.

Kuljetuskoppiin Riina menee nätisti, mutta matkalla se saattaa ruveta hieman levottomaksi. Riinan kannalta parasta siis olisi, jos matkalla pysähdytään usein tai Riinan seuraksi menee ihminen koppiin. Kilpailupaikalla suurimmaksi ongelmaksi muodostuu Riinan sosiaalisuus, sillä se olisi tasan tarkkaan tökkimässä jokaista ohi kulkevaa ihmistä. Kilpailusuoritukset sujuvat useimmiten hyvin. Kuitenkin jos ratahenkilökuntaa seisoskelee liian lähellä esteitä tai kulkureittejä muuten, Riina saattaa edetä radalla pää kierossa kun se tuijottaa toiveikkaana ja korvat hörössä tuota seisoskelevaa ihmistä.

Sukutaulu

i: Rohkea Viikari
sph, vrt, 145cm evm

ii: Rohkeutta Vain
sph, rt, 143cm, evm
iii: Roihu
sh, prt, 154cm, evm
iie: Rakkautta Vain
sph, rt, 140cm, evm
ie: Viiskaus
sh, rn, 150cm, evm
iei: Viiste
sh, m, 157cm, evm
iee: Huiputus
sh, rt, 150cm, evm
e: Punarinta
sh, prt, 157cm, evm
ei: Vauhti-Ville
sh, prt, 159cm, evm
eii: Vitsikäs
sh, vprt, 164cm, evm
eie: Ainoain
sh, rt, 153cm, evm
ee: Punahehku
sh, tprt, 152cm, evm
eei: Punan Pekko
sh, tprn, 150cm, evm
eee: Hehkeä Helinä
sh, rt, 144cm, evm

Riinan isä Rohkea Viikari oli pieni, mutta pippurinen esteratsu. Vaaleanrautias ori hyppäsi ihan mielettömän hyvin, erityisesti kun vertasi orin muuten pieneen kokoon. Olisi siitä voinut koulukentillekin olla, mutta sillä oli niin paljon energiaa, ettei se tahtonut pysyä kouluaitojen sisällä lainkaan. Siispä se niitti mainetta ja mammonaa lähestulkoon vain esteradoilla. Luonteeltaan ori oli ystävällinen, mutta hieman turhan energinen muutenkin käsiteltäessä. Tällä energiapakkauksella kilpailtiinkin hyvin pitkälle vanhoille päiville asti. Riinan isänisä Rohkeutta Vain oli niin ikään myös esteratsu. Ja nimensä mukaan kovin rohkea sellainen. Jo varsana orista paistoi suunnaton itseluottamus, mikä kostautui myös pihalla vapaana juoksentelevana rautiaana varsana. Tämäkin pienkokoinen ori kilpaili aluksi esteratsastuksessa, mutta myöhemmin siirtyi valloittamaan myös kenttäratoja. Kouluratsuna ori ei ollut mikään mainioin, mutta eipä siitä ikinä sellaista tehtykään. Riinan isänisänisä Roihu oli sen sijaan menestynyt kenttäratsu. Punarautiaalla hevoskokoisella orilla riitti taitoa moneen lajiin. Ori kilpaili lähestulkoon vain kenttäkilpailuissa, joskus se kävi kääntymässä myös satunnaisissa este- ja koulukilpailuissa. Roihu oli kovin orimainen ja hieman hankalakin tapaus, joten se päätettiin ruunata vielä ennen kuin kisaura lähti kunnolla käyntiin. Siispä orilta jäikin vain yksi jälkeläinen. Riinan isänisänemä Rakkautta Vain oli pieni, hirmuisen lempeä rautias tamma. Piensuokki kilpaili lähinnä kouluratsastuksessa tavoitteellisesti ja myöhemmin elämässään näyttäytyi myös esteratsastuskilpailuissa ratsastuskoulun oppilaiden kanssa. Kisauransa suoritettuaan tamma nimittäin päätyi ratsastuskouluun, jossa se sai toimia vielä monen oppilaan luottohevosena.

Riinan isänemä Viiskaus oli ravuriprojekti, joka ei ottanut tuulta allensa. Ruunikko tamma ei ollenkaan pitänyt juoksemisesta, joten se myytiin ratsukäyttöön. Uusi omistaja huomasi, että tammalla oli nätit liikkeet, joita oli helppo työstää. Sitä myötä Viiskauksesta alettiinkin tehdä kouluratsua, jopa ihan hyvällä menestyksellä. Hieman tammamainen Viiskaus näytti oikein puhkeavan kukkaan, kun se viimein pääsi kouluradoille esittämään todellista osaamistaan. Riinan isänemänisä Viiste oli myös hurjan hyvä kouluratsu. Orilla itsellään on hieman samankaltainen tarina, sillä se ensimmäiset vuotensa käytti ravurina menestyen välillä ihan kohtalaisesti. Ikävä rataonnettomuus aiheutti orille kuitenkin pelon kärryjä kohtaan, eikä sitä voinut enää ajaa. Muuten ehjä ja toimiva hevonen kun oli, uljaasta mustasta tehtiin ratsu. Ja poikkeuksellisen hyvä ratsu tehtiinkin. Toki ori ei yltänyt ihan samalla tasolle, kun koulusukuinen hevonen, joka on koko elämänsä ollut ratsu, mutta eipä se paljoa jäänyt jälkeenkään. Menestys takasi Viisteelle kuitenkin vilinää tammarintamalla. Riinan isänemänemä Huiputus oli juoksijatamma, joka nuorena onnistui loukkaamaan itsensä ja jäi mammalomalle saadakseen Viiskauksen. Silloin Viiste oli myös ravurina, joten Viiskauksesta kaavailtiin ravuria. Huiputus kuitenkin teki lopulta täyden uran ravurina, mutta ei ollut mikään erityisen menestynyt. Tämäkin hevonen toki ratsukoulutettiin uransa jälkeen ja vanhoilla päivillään se toimi vielä vaellusratsuna eräällä hevostilalla.

Riinan emä Punarinta oli kaunis, punarautias suomenhevostamma. Yleispainotteinen tamma suoritti tasaisen vahvasti niin koulussa, esteillä kuin myös kentässä. Punarinta ei välttämättä ollut se ihan kaikkein menestynein hevonen, mutta tamman kerrassaan valloittava luonne takasi sille myös jälkikasvua parin varsan verran. Riinan emänisä Vauhti-Ville oli kaikkien kenttäratsastajien kauhu. Punarautias ori viiletti kenttäradoilla sellaista vauhtia ja niin varmasti, että kovin moni ei sitä kenttäkokeessa voittanut. Toki kouluradalla Vauhti-Ville oli hieman kärsimätön, samoin esteradalla, mitkä rokottivat hieman aina suorituksesta. Ori oli kuitenkin osaava ja hyvän ratsastajan kanssa se oli mahdollista saada suorittamaan rauhassa. Siispä se myös onnistui keräämään itselleen (kyseenalaista) mainetta suomenhevos- ja kenttäratsastuspiireissä. Riinan emänisänisä Vitsikäs oli suuri, vaaleanpunarautias suomenhevosori. Ori oli enemmänkin kuin valtamerilaiva ratsastaessa, eikä sen vuoksi pärjännyt esteradoilla kovin hyvin. Kapasiteettia sillä kyllä riitti, mutta se oli kovin hidas käänteissään, eikä taipunut tiukimpiin mutkiin. Kouluratsuna Vitsikäs pärjäsi sen sijaan paremmin. Siellä orin laivamaisuus ei enää haitannut samalla tavalla, vaan se pääsi esittämään komeita liikkeitään oikein antaumuksella. Myös muutamia kenttäkilpailuja ori kiersi, ja se menestyikin kenttäkokeessa aina kovin hyvin. Vitsikkäällä oli suuret, matkaa voittavat askeleet, joilla se eteni maastoesteeltä toiselle tasaisen varmasti. Ori oli myös luonteeltaan tasaisen varma ja senkin vuoksi ihanteellinen hurjille maastoesteille. Riinan emänisänemä Ainoain oli sellainen pihassa kasvatettu rautias tamma. Sillä ei ole hurjan menestynyt kilpasuku, eikä se itsekään ollut kovin korkealle koulutettu. Yleisneito Jantusena sillä kuitenkin käytiin niin koulu-, este-, kuin myös kenttäkilpailuissa. Kaikissa näissä kilpailtiin helpoissa luokissa, mutta tammalla olisi voinut olla kapasiteettia vaativampiinkin. Tammalla ei kilpailtu ihan hirmuisesti, mutta hyvin suuressa osassa kilpailuitaan se sijoittui tai jopa voitti. Varsinainen ruusukehai siis.

Riinan emänemä Punahehku oli tummanpunarautias kenttäratsu. Se kilpaili ahkerasti nuorempana, kunnes eräissä maastokilpailuissa otti osumaa esteeseen. Tamma otti sen verran pahasti sitä osumaa, ettei siitä ollut enää kilparadoille. Jalkansa se hajotti niin, että se kesti kyllä kevyttä käyttöä, mutta ei enää treeniä ja kilpailuja. Suku tammalla oli kuitenkin kohdallaan, joten siitä tuli kevyttä liikuntaa nauttiva jalostustamma. Riinan emänemänisä Punan Pekko oli melkoinen oritapaus. Se oli valtavan itsevarma ja menevä tapaus, mutta silti vain se pidettiin orina elämänsä loppuun asti. Tummanpunaruunikko ori ei ollut mitenkään mahdoton tai vaarallinen, se oli vain jokseenkin ärsyttävä. Luonteestaan huolimatta (tai ehkä sen ansiosta) ori kuitenkin menestyi kenttäradoilla vallan mainiosti. Riinan emänemänisä Hehkeä Helinä oli kovin monipuolinen yleisratsu. Tyypillisten koulu-, este- ja kenttäkilpailujen lisäksi se ajo-opetettiin ja se kiersi muutamat valjakkokilpailut. Ne eivät kuitenkaan olleet ihan tamman omin juttu, mutta eläkepäivillä ajo-opetuksesta oli hyötyä, kun tamman kanssa oli mukava vain kärrytellä. Rautias piensuokki menestyi kilpaurallaan muuten oikein mallikkaasti, ehkä parhaiten koulukilpailuissa. Toki se esteitä ylitti myös hienosti, mutta pienen kokonsa vuoksi ei ihan yltänyt samalle vaikeustasolle kuin kouluratsastuksessa.

Jälkeläiset

Tarjolla jalostukseen evm-sukuisille suomen(pien)hevosoreille.
t. Peikkolan Rastaslaulu - s. 11.12.2015
i. Pätkäjätkä
t. Lupsakan Ristiina - s. 1.6.2018 - SV-II
i. Pätkäjätkä
o. Lupsakan Radiaani - s. 7.8.2018 - SV-III, KTK-II
i. Aksiooma

Kilpailutulokset

KERJ 41 sij.
13.11.2018 - Winterbourne Court - Helppo - 2/30
21.12.2018 - Kadotetut Suomenhevoset - Helppo - 2/27
25.12.2018 - Prime Sporthhorses - Helppo - 2/27
15.2.2019 - Nekkulan Suomenhevoset - Helppo - 7/50
16.2.2019 - Nekkulan Suomenhevoset - Helppo - 1/50
21.2.2019 - Ristikallio - Helppo - 1/30
22.2.2019 - Lähtölaukaus - Helppo - 5/30
23.2.2019 - Lähtölaukaus - Helppo - 2/30
23.2.2019 - Ristikallio - Helppo - 5/30
26.2.2019 - Ristikallio - Helppo - 4/30
27.2.2019 - Lupsakan Suomenhevoset - Helppo - 2/30
28.2.2019 - Ristikallio - Helppo - 1/30
30.3.2019 - Routaruusu - Helppo - 3/40
1.4.2019 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 1/40
2.4.2019 - Turmeltaja - Helppo - 6/40
4.4.2019 - Riimuvaara - Helppo - 3/30
5.4.2019 - Routaruusu - Helppo - 4/40
6.4.2019 - Riimuvaara - Helppo - 5/30
11.4.2019 - Riimuvaara - Helppo - 1/30
15.4.2019 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 2/40
16.4.2019 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 3/40
17.4.2019 - Riimuvaara - Helppo - 2/30
20.4.2019 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 4/40
20.4.2019 - Turmeltaja - Helppo - 1/40
29.4.2019 - Riimuvaara - Helppo - 2/30
7.5.2019 - Riimuvaara - Helppo - 1/30
9.5.2019 - Riimuvaara - Helppo - 3/30
11.5.2019 - Susiraja - Helppo - 5/30
16.5.2019 - Susiraja - Helppo - 5/30
16.5.2019 - Riimuvaara - Helppo - 1/30
19.5.2019 - Riimuvaara - Helppo - 3/30
22.5.2019 - Nekkulan Suomenhevoset - Helppo - 2/30
26.5.2019 - Riimuvaara - Helppo - 1/30
30.5.2019 - Riimuvaara - Helppo - 2/30
21.6.2019 - Syrjän Ratsutalli - Helppo - 4/30
3.7.2019 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 3/49
8.7.2019 - Elohiljan Suomenhevoset - Helppo - 1/30
13.7.2019 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 5/49
14.7.2019 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 5/49
16.7.2019 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 1/49
19.7.2019 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 6/49

KRJ 49 sij.
13.12.2018 - Ruskavaara - He A - 2/30
14.12.2018 - Ruskavaara - He A - 3/30
14.12.2018 - Ruskavaara - He A - 1/30
15.12.2018 - Ruskavaara - He A - 3/30
16.12.2018 - Ruskavaara - He A - 1/30
17.12.2018 - Stall Frenweh - He A - 4/30
17.12.2018 - Moana part breds - He A - 5/40
18.12.2018 - Ruskavaara - He A - 5/30
18.12.2018 - Ruskavaara - 4/30
20.12.2018 - Ruskavaara - 1/30
20.12.2018 - Stall Frenweh - He A - 3/30
20.12.2018 - Moana part breds - He A - 2/40
21.12.2018 - Stall Frenweh - He A - 3/30
22.12.2018 - Stall Frenweh - He A - 4/30
22.12.2018 - Lupsakan Suomenhevoset - He A - 3/40
23.12.2018 - Stall Frenweh - He A - 3/40
12.1.2019 - Stall Frenweh - He A - 2/40
13.1.2019 - Stall Frenweh - He A - 1/40
14.1.2019 - Stall Frenweh - He A - 2/40
15.1.2019 - Stall Frenweh - He A - 4/40
1.2.2019 - Kalman Suomenratsut - He A - 5/40
2.2.2019 - Kalman Suomenratsut - He A - 1/40
2.2.2019 - Silverlode - He A - 1/40
4.2.2019 - Silverlode - He A - 3/40
5.2.2019 - Hiprakka - He A - 1/30
6.2.2019 - Hiprakka - He A - 3/30
6.2.2019 - Silverlode - He A - 5/40
6.2.2019 - Silverlode - He A - 6/40
7.2.2019 - Kalman Suomenratsut - He A - 6/40
9.2.2019 - Hiprakka - He A - 4/30
9.2.2019 - Hiprakka - He A - 4/30
10.2.2019 - Hiprakka - He A - 5/30
10.2.2019 - Kalman Suomenratsut - He A - 6/40
10.2.2019 - Silverlode - He A - 6/40
11.2.2019 - Hiprakka - He A - 4/30
13.2.2019 - Silverlode - He A - 4/40
14.2.2019 - Silverlode - He A - 5/40
14.2.2019 - SIlverlode - He A - 1/40
16.2.2019 - Silverlode - He A - 3/40
16.2.2019 - Hiprakka - He A - 3/30
17.2.2019 - Hiprakka - He A - 3/30
17.2.2019 - Silverlode - He A - 1/40
17.2.2019 - Hiprakka - He A - 1/30
18.2.2019 - Hiprakka - He A - 5/30
24.2.2019 - Kalman Suomenratsut - He A - 5/40
27.2.2019 - Kalman Suomenratsut - He A - 1/40
27.2.2019 - Silverlode - He A - 1/40
29.2.2019 - Kalman Suomenratsut - He A - 6/40
29.2.2019 - Silverlode - He A - 6/40

ERJ 40 sij.
29.11.2015 - Edelsten - 110cm - 2/30
30.11.2015 - Edelsten - 110cm - 5/30
3.12.2015 - KK Holmberg - 110cm - 1/30
4.12.2015 - KK Holmberg - 110cm - 4/30
4.12.2015 - Edelsten - 110cm - 4/30
5.12.2015 - KK Holmberg - 110cm - 5/30
8.12.2015 - KK Holmberg - 110cm - 1/30
19.12.2015 - Edelsten - 110cm - 2/30
22.12.2015 - Edelsten - 110cm - 1/30
24.12.2015 - Edelsten - 110cm - 1/30
27.12.2015 - Edelsten - 110cm - 1/30
28.12.2015 - Turmeltaja - 110cm - 1/30
2.1.2016 - Mörkövaara - 110cm - 1/30
2.1.2016 - Edelsten - 110cm - 4/30
3.1.2016 - Edelsten - 110cm - 3/30
4.1.2016 - Mörkövaara - 110cm - 4/30
4.1.2016 - Mörkövaara - 110cm - 2/30
5.1.2016 - Edelsten - 110cm - 4/30
6.1.2016 - Mörkövaara - 110cm - 5/30
9.1.2016 - Mörkövaara - 110cm - 5/30
10.1.2016 - Mörkövaara - 110cm - 2/30
16.12.2015 - Whispering Heaven - 110cm - 4/23
17.12.2015 - Whispering Heaven - 110cm - 4/23
23.12.2015 - Peikkola - 110cm - 4/30
18.1.2016 - Yemene - 110cm - 5/40
19.1.2016 - Yemene - 110cm - 3/40
20.1.2016 - Yemene - 110cm - 1/40
21.6.2018 - Kärmeniemi - 110cm - 3/50
22.6.2018 - Kärmeniemi - 110cm - 2/50
24.6.2018 - Karhumetsä - 110cm - 2/100
25.6.2018 - Karhumetsä - 110cm - 5/100
28.6.2018 - Kärmeniemi - 110cm - 3/50
7.7.2018 - Karhumetsä - 110cm - 5/100
9.7.2018 - Karhumetsä - 110cm - 9/100
15.7.2018 - Karhumetsä - 110cm - 5/100
22.7.2018 - Lupsakan Suomenhevoset - 110cm - 7/50
23.7.2018 - Lupsakan Suomenhevoset - 110cm - 4/50
24.7.2018 - Lupsakan Suomenhevoset - 110cm - 4/50
25.7.2018 - Lupsakan Suomenhevoset - 110cm - 3/50
25.7.2018 - Lupsakan Suomenhevoset - 110cm - 4/50
31.12.2018 - ERJ-Cup - 100cm - 1/159

VSR 2 sij.

30.11.2015 - VSR-Cup - 100cm - 3/133
31.12.2015 - VSR-Cup - 110cm - 6/88

Varusteet ja päiväohjelma

Riinalla on musta este- ja koulusatula, joissa molemmissa on oma satulavyönsä, jalustimet ja jalustinhihnat. Estesatulassa tammalla on vatsapanssari, johon on saatavilla myös pehmuste. Omina suitsina Riinalla on normaalit suitset englantilaisella turpahihnalla ja nivelkuolaimilla. Tammalla on lisäksi kumitutit kuolaimissaan.

Riinalla löytyy omana yksi kouluhuopa ja yksi estehuopa, jotka ovat molemmat tummansinisiä. Koulukilpailuissa ja omien huopien ollessa likaisia tamma lainaa yhteisessä käytössä olevia huopia. Myös tamman karvariimu ja riimunnaru ovat väriltään tummansinisiä, kuten myös harjapakki ja suuri osa harjoista. Riinalla on mustat jännesuojat, putsit ja mustat hivutussuojat, jotka on kaikki aina hyvä laittaa jalkoihin. Koulua treenatessa putsit voi jättää pois.

Tammalla on tummansininen toppaloimi, sadeloimi ja fleeceloimi, joita käytetään harkinnan mukaan. Näiden lisäksi herkkäsieluiselta tammalta löytyy jos jonkin näköistä pehmustetta suurin piirtein jokaiseen päälle puettavaan varusteeseen.
Riinan tehokkaimmat treenipäivät ovat jo takanapäin, mutta tamma kilpailee edelleen hiljokseen.

MAANANTAI koulutreeni
TIISTAI estetreeni
KESKIVIIKKO vapaa
TORSTAI ylläpitoliikutus
PERJANTAI maastoreissu / maastoestetreeni
LAUANTAI vapaa
SUNNUNTAI puomeja / pieniä esteitä

Päiväkirja ja valmennukset

15.10.2018 – päiväkirja kirjoittaja: omistaja

Tällaisena tunteellisena hölmönä olin jotenkin kauhean suruissani siitä, että Riina oli ollut valtavan hyvä kilparatsu ja paukauttanut jo sijoituksensa täyteen. Ikänsä puolesta tamma oli vielä äärimmäisen hyvässä käyttökunnossa, eikä muutenkaan hullumpi. Meillä hevoskanta oli muuttunut paljon yleispainotteiseksi ja rehellisesti sanoen täysin estepainotteinen polle ei ehkä soveltunut siihen. Minulla ei silti ollut mitään intressejä luopua tästä estepainotteisesta tammasta vaan sen sijaan leipoa sille myös muutama koulu- ja kenttäsija. Riina oli oikein miellyttävä ratsastaa, joten ounastelin myös kouluratsun uran sujuvan. Kaiken tämän lisäksi se on myös vallan mainio maastotoveri. Minulla oli siis suuret suunnitelmat tamman suhteen. Olin Riinan kanssa aina välillä hyppinytkin maastoesteitä, joiden kanssa se tosin oli hieman varovaisempi.

Viime päivinä olin tosiaan treenaillut tamman kanssa koulukiemuroita ja pikku hiljaa vakauttanut tamman tasoksi jopa helpon A:n. Tänään oli aika sovitella hieman koulusatuloita. Sitä varten meille tuli käymään tuttu varustekauppias satulavarastojensa kanssa, jotta pääsisimme itse asiaan. Samaan syssyyn olin ottanut myös muutaman nuorikon kokeilemaan satuloita ja annoin kauppiaalle myös muutaman vanhan, sopimattomaksi käyneen satulan myyntiin. Riina on melko kapea ja siro hevonen, mutta kuitenkin selästään pyöreä. Muutamaa satulaa koittelimmekin ennen kuin löytyi sellainen, joka tuntui istuvan hyvin. Pehmoisen romaanin kanssa satula istui vallan mainiosti, joten päätin testata sitä myös omalle pyllylleni. Kävelin, ravasin ja laukkasin pienet pätkät pihassa ja tunnustelin satulaa. Siinä oli oikein mukava istua ja se tuntui sopivan myös Riinalle hyvin, joten päätin ostaa sen hieman liian suolaisesta hinnasta huolimatta. Toivoin, että tälle satulalle löytyisikin myös uusiokäyttöä. Muuten Riinalla olikin tänään vapaapäivä, joten toimitin sen takaisin tarhailemaan kilpauraansa aloittevan Helmin kanssa.

2.7.2018 – päiväkirja kirjoittaja: omistaja

Olin todella ihastunut tähän vaaleanrautiaaseen tammaan, joka niin kovin tuntui rakastavan minua ja kaikkia muitakin. Siksi vähän harmitti, että tamma oli jo hyvässä mallissa kisauraansa, mikä tietenkin tarkoitti vähän vähemmän aktiviteetteja meidän kahden kesken. Nyt Riina oli myös saanut muutaman vapaapäivän kisaputken keskellä, joten tänään ajattelin mennä tamman kanssa hieman metsään revittelemään. Tarkoitus oli saada Riina liikkumaan mahdollisimman rennosti, jotta huomenna olisi taas mukavan letkeä ratsu alla. Suunnitelmissa oli siis paljon laukkailua ja ravailua kevyessä istunnassa.

Varustin tamman nopeasti karsinassa ja olin tuota pikaa valmis siirtymään metsän viilentävään varjoon. En ajatellut tehdä kovin pitkää lenkkiä, joten siirryin suoraa metsätielle, joka johti järven rantaan. Tovin käveltyämme nostin kevyen ravin ja pidin ohjatkin normaalia löyhemmällä. Riina ravaili rennosti eteenpäin ja saavuimme tuota pikaa järvelle. Järven läheisyydessä oli myös meidän maastoesteratamme, joten päätin kokeilla ylittää Riinan kanssa muutamaa matalaa verryttelyestettä. Tamma innostui touhusta silmin nähden ja muutaman hypyn jälkeen oikein pursusi energiaa. Siispä ohjasin Riinan metsätielle, joka oli aivan loistava laukkalenkki. Annoin tamman päästellä oikein kunnolla ja se venyttikin askeleitaan vaikka millä mitalla. Kuumuus vei kuitenkin voimat nopeasti, ja Riinan vauhti alkoi hidastua jo hieman ennen kuin varsinainen laukkalenkki loppui. Tamma kuitenkin laukkasi reippaasti ja rennosti loppuun asti ja hidasti raviin vasta kun pyysin. Siitä ohjasin tamman rantaan, jossa oli myös oikein mukavaa hiekkapätkää. Ravasimme Riinan kanssa muutaman kerran pätkän päästä päähän rantaviivalla, ennen kuin ohjasin tamman syvemmälle veteen. Riina meni oikein mielellään syvemmälle viileään veteen ja alkoi oitis polskuttaa vettä etujaloillaan. Kovin pitkälle emme menneet, sillä en halunnut tamman satulan kastuvan pahemmin. Päätin myös hieman laukata tammalla rantavedessä. Riina oli vielä enemmän innoissaan siitä ja teki myös muutamia varsin omituisia köyrypukkeja. Laukkapätkien jälkeen lähdin ravailemaan hiljalleen kotia kohti.

2.6.2018 – päiväkirja kirjoittaja: omistaja

Vietyäni muut hevoset pihalle, oli aikani tutustua tähän tammaan. Vaalea suomenhevostamma katseli minua korvat tötteröllä ja kaula pitkällä käytävän puolella. Kuten kaikki juuri pihalle kuskaamani tai siellä jo valmiiksi olleet hevoset, myös tämä oli entisen omistajan peruja. Tiesin, että Riina oli hänellekin melko uusi tuttavuus, mutta kilparatoja oli silti päästy kiertelemään. Valitettavasti myös tämän tamman kunto oli rapistunut yhtä lailla kuten muidenkin, joten treeni olisi paikallaan. Kannoin tamman vaaleansiniset harjakorin ja varusteet karsinan luo. Avasin oven ja Riina tunki heti päänsä syliini. Käytin reippaasti aikaani silitellen ja paijaten tammaa ja tehden tuttavuutta sen kanssa. Samalla harjasin Riinan päästä kavioihin perusteellisesti, selvittelin oikein harjan ja hännänkin. Etukaviota puhdistaessa tamma pökkäsi minua takapuoleen ja horjahdin eteenpäin. Sain kuitenkin pidettyä tasapainoni, enkä sukeltanut naamani edessä olevaan lantakasaan. Varustin tamman yhtä huolella kuin harjasinkin. Puin Riinalle estesatulan, vaikka emme esteitä olleetkaan menossa harjoittelemaan. Tammalla kun ei ollut muita satuloita. Päähänsä se sai ihan perussuitset nivelkuolaimilla.

Kiipesin kentällä penkkiä käyttäen satulaan. Riina seisoi ohjat pitkänä nätisti paikoillaan, tosin se tunki turpaansa väliin kun yritin säätää jalustinhihnojen pituutta. Kävelin pitkin ohjin tehden suurempia ja pienempiä ympyröitä viitisen minuuttia. Alkukäyntien jälkeen keräilin kevyesti ohjia, mutta pidin vielä todella kevyen tuntuman. Jatkoin verryttelyä kevyellä ravilla molempiin suuntiin. Tein isoa kahdeksikkoa, jossa molempiin päihin tuli vielä extraympyrät. Tällä tavoin sain tammaa hyvin taivutettua molempiin suuntiin, mutta ympyrät olivat sen verran isoja, että se ei vielä hirveän vaativaa ollut. Olin kuitenkin tarkkana kuin porkkana sen kanssa, että tamma oikeasti taipui koko rungostaan. Jonkin aikaa tätä tehtyäni kevyessä ravissa otin ohjia hieman enemmän käteen ja istuin alas harjoitusraviin. Siinä missä kevyttä ravia olin mennyt löysähköin ohjin ja reippaasti, nyt hidastin tamman tempoa ja houkuttelin sitä muotoon. Muutaman kahdeksikon jälkeen aloimme löytää yhteistä ravia ja Riina ravasi hitaasti, pehmeästi mutta kuitenkin energisesti. Lisäsin nyt harjoituksiimme pysähdyksen aina kahdeksikon keskikohdassa. Tässä olin tarkka, että pysähdyimme suoraan ravista ja lähdimme paikaltamme suoraan raviin. Tämä vaati useampia harjoituskertoja, sillä väliin tuppasi aina tulla käyntiaskelia. Kun olin tyytyväinen suoritukseemme, hidastin käyntiin ja annoin Riinalle pitkät ohjat.

Tiesin, että tammalla on huono kunto pitkän loman jäljiltä, joten en enempää tällä kertaa jumpannut Riinaa. Vaalea karvapeite oli nyt jo aivan tumma hiestä ja itsekin olin jo alkukäyntien aikana heittänyt paidan pois kuumissani. Kun olimme kävelleet tarpeeksi, taluttelin tamman takaisin talliin. Tallissa riisuin vain varusteet ja tarkistin kaviot, jotka kaipailivat kipeästi kenkiä. Ilman kenkiä en voisi treenata niin paljon kun tahtoisin. Talutin tamman pihalle, ja heitin riimunnarun kaulalle. Hain puutarhaletkun parin metrin päästä ja laitoin veden päälle. Suihkuttelin vedellä tamman ryntäitä, kaulan alapuolta, jalkoja ja vatsaa. Huuhtelin satulankohtaa ja vähän hieroin kädellä, jotta kaikki hiki irtoaisi. Pyyhin nyt tummahkoksi muuttuneelta karvapeitteeltä ylimääräiset vedet kädelläni ja lähdin kuskaamaan Riinaa kohti laidunta.

Ulkoasu © Lupsakan Suomenhevoset 2019, Ulkoasun kuva © Vapaasti by AK, Tämä on virtuaalitalli - This is a sim game stable