Peikkolan Remuaja

Tämä on virtuaalihevonen - This is a sim game horse

kuvat © EmmiN.

Nimi Peikkolan Remuaja "Remu" Rotu, sukupuoli suomenhevosori
Syntymäaika 17.11.2015, 8 v 4v. 17.1.2016 oma ikääntyminen Säkäkorkeus 154 cm
Väri punarautias, ee Aa Painotus estepainotteinen
Rekisterinumero VH15-018-2574 Omistaja Milma (VRL-14149), Lupsakan Suomenhevoset
Koulutustaso re 110cm (He B, me 100cm) Kasvattaja Milma, Peikkola, nyk. Lupsakan Suomenhevoset

Saavutukset
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.12.2015 SV-I
rakenne 7,2, suku 10, käytöskoe 15 = 32,2
Kantakirjattu (R)-suunnalle 30.4.2019 palkinnolla KTK-III
17 + 17 + 17 + 17 = 68p.
Suomenhevosten laatuarvostelu 20.7.2019 SLA-I
12 + 19 + 25 + 20 + 20 = 96

Luonnekuvaus

Estevahvistusta kaivattiin ja sitä myös saatiin. Kyllähän se tosiaan hyppää ja hyppelisi mielellään vaikka paikallaan. Remulla tuntuu olevan jatkuvasti liikaa energiaa, jota se käyttää milloin milläkin tavalla. Orin kasvaessa tuli mietittyä, että olisiko kannattanut jotain muuta oria käyttää emätammalle, säikyhkön ja vauhdikkaan hevosen yhdistelmä ei voi olla turhan hyvä. Jokainen hevonen on kuitenkin luonteeltaan jossain määrin rakastettava, ja niin on myös Remu.

Hoidettaessakin orilla tuntuu olevan koko ajan kiire johonkin, ja se onkin parasta sitoa kiinni suurempien haavereiden välttämiseksi. Remu tykkää nyppiä kaikkea mihin yltää ja erityisesti harjakorin sisältöä on mukava tutkia. Jos siis hoitajaa ei haittaa keräillä harjoja karsinan lattialta, voi olla jopa viisasta asettaa kori orin tutkimisetäisyydelle. Niin kauan kun korissa ja harjoissa riittää tutkittavaa, Remu pysyy suhteellisen hyvin paikallaan ja antaa hoitaa rauhassa. Ripeä pitää todella olla, sillä ori ei pidä odottelusta ja hermostuu oitis jos joutuu seisomaan toimettomana. Satuloiminen ja suitsiminen pitää suorittaa erityisvauhtia, sillä ori ei liioin pidä satulavyön kiristämisestä ja pullistaa vastaan minkä vain kykenee. Suitsiminenkaan ei ole sen helpompaa, sillä ori heiluttelee kovaa päätänsä ihan miten sattuu, sitä kun ärsyttää jos ihminen roikkuu turvassa kiinni muutamaa sekuntia kauemmin. Jos Remun saa kuitenkin varustettua ajoissa, se on paras kuljettaa kentälle saman tien ja kiivetä selkään.

Selkäännousussa ori ei malttaisi sitten millään odottaa ja lähtee usein valumaan eteenpäin. Jalustimet on parasta katsoa valmiiksi, samoin kiristää vyö, sillä Remua voi olla hankala saada seisomaan paikallaan tarpeeksi kauan näitä toimenpiteitä varten. Kun se liikkeelle lähtee, se ei aio pysähtyä ennen kuin päivän työ on tehty. Onneksi ori ei olekaan kouluratsu, vaikka niitäkin kisoja on kierrellyt. Sen kanssa kyllä harjoitellaan pysähtymisiä usein, jotta oriin saisi jotain kontaktia, mutta mitään mallikelpoisia seisahduksia ne eivät todellakaan ole. Remu hiipii eteenpäin vielä monta metriä sen jälkeen, kun ratsastaja on antanut ensimmäiset merkit pysähtymisestä. Esteratsunahan ori ei myöskään siis harrasta kieltäytymistä. Remu joko hyppää hyvin tai huonosti, mutta esteen eteen se ei jarruttele. Kun on kerran vauhtiin päästy niin antaa mennä vaan, tuntuu olevan orin motto. Rauhaa ja hidasta köpöttelyä rakastavalle ori ei ole siis mikään nautinto. Sillä on myös tapana kerätä sitä kuuluisaa pöllöenergiaa, joka näyttäytyy omituisina spurtteina ja säpsymisinä. Maastoratsunakaan Remu ei ole varsinainen luottopolle, mutta metsään on päästävä kerran viikossa kuluttamaan energiaa. Remun kanssa vain yksinkertaisesti pitää mennä päästelemään laukkasuorilla lujaa, jotta sen kanssa voi taas harkita oikeaa työntekoa. Lujaa mennessään ori ei kuitenkaan keskity mihinkään muuhun kuin etenemiseen, eikä siis tarvitse pelätä, että se yhtäkkiä hyppäisi pöpelikköön. Pukitella se kyllä saattaa, ja ratsastajalta kysytäänkin hyvää tasapainoa joka tilanteessa.

Kopissa ori on varsinainen painajainen. Se ei vain millään jaksaisi seisoa niin kauan paikallaan tekemättä mitään. Orille onkin hankittu traileriin lukuisia viihdykkeitä matkojen ajaksi, jotta se viihtyisi eikä alkaisi hajottaa itse traileria. Kisapaikalla Remu tuntuu aikuistuvan silmissä. Toki se on edelleen reipas ja menee liian lujaa, mutta se ei harrasta mitään typeryyksiä. Kisapaikalla kaikki pöllöilyt on karsittu minimiin ja radoilla näkyykin fiksu, filmaattinen, mutta lujaa pinkova hevonen.

Sukutaulu

i: Villahaan Reemus
sh, prt, 154 cm
KRJ-I, ERJ-II, SLA-II, YLA2, KTK-III

ii: Runo-Reino
sh, prn, 154 cm
KRJ-I
iii: Villahaan Reetu
sh, trt, 152 cm
KRJ-I, SLA-I, jälkeläisluokka C
iie: Villahaan Halina
sh, rn, 159 cm
SV-III, KRJ-I, SLA-II, YLA2, KRJ-I, jälkeläisluokka AB
ie: Villahaan Marikki
sh, rt, 154 cm
KTK-III, ERJ-I, KRJ-I, SLA-I, jäleläisluokka C
iei: Ch Nuuttipukki ILO
sh, vprt, 154 cm
KTK-II, KRJ-I, SLA-II, ERJ-II, YLA2, SV-I
iee: Mörkövaaran Martta
sh, rt, 154 cm
KRJ-I, ERJ-I
e: Runon Vilma
sh, vrt, 156cm
SV-II, ERJ-I
ei: Huvitutin Hulivili
sh, rt, 156 cm
EV-II, SV-III, KTK-III
eii: Huvitutin Viljami
sh, rt, 155 cm
KTK-III, ERJ-I, SLA-II
eie: Tutin Salaperäinen
sh, rt, 157 cm
ee: Joogin Roihusydän
sh, prt, 156 cm
ERJ-I, SLA-I, YLA2, KTK-III, SV-II, EV-I
eei: Joogin Savusydän
sh, prt, 158 cm
KTK-II
eee: Fiktion Rosiitta
sph, trt, 145 cm
SLA-I, ERJ-I, SV-I, KTK-III

Muut sukulaiset
iiii. Ch-r Ruuti-Poika rt, 152cm, KRJ-III, jälkeläisluokka C
iiiii. Viluari prt, 160cm
iiiie. Parma tprt, 161cm
iiie. Villahaan Talviira vprt, 157cm, KRJ-I, jälkeläisluokka C
iiiei. Karmava rtkm, 150cm, KTK-III
iiiee. Tampuriini vrt, 158cm
iiei. Mäkisuon Niilo rt, 153cm, KRJ-I, jälkeläisluokka C
iieii. Neron Nuotti prn, 154cm, YLA2, KRJ-II, jälkeläisluokka C
iieie. Tinttarella rt, 150cm
iiee. Villahaan Hilla rt, 156cm, KRJ-I
iieei. Murskavoitto rt, 161cm, KRJ-I, YLA1, SLA-I, jälkeläisluokka C
iieee. Ikihelmi trt, 150cm, YLA2, KRJ-II, SLA-II, KERJ-II
ieii. Milkan Nuuti tprt, 153cm
ieiii. Keulakuva prt, 159cm, YLA2, KTK-II, ERJ-II
ieiie. Tikatar rt, 147cm, YLA2
ieie. ILO Orvokki rt, 154cm
ieiei. Siniverhon Unelias 163cm
ieiee. Ch Susamuru rt, 149cm, KTK-II, YLA2
ieei. Mörkövaaran Jalomieli vrt, 154cm, YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I*, SV-I
ieeii. Aatu-Elmeri prt, 165cm, YLA2, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I
ieeie. Hovililja prt, 157cm, YLA1, KRJ-II, ERJ-II, KERJ-II, SLA-I*
ieee. Taikakuun Meriina rt, 155cm, YLA2, KRJ-II, ERJ-III, KERJ-I, SLA-I*, SV-I
ieeei. Ryhdikäs Ryökäle prt, 157cm, SLA-I, KERJ-I
ieeee. Melko Harmaja prn, 152cm, SLA-II, KERJ-II
eiii. VIR MVA Ch Kajon Mustasurma m, 156cm, SLA-I, KTK-II, KRJ-I
eiiii. VIR MVA Ch Vinkare m, 159cm, KTK-I, KRJ-I, YLA2
eiiie. Kalliomaan Vilja rt, 154cm
eiie. W.B. Vivianna trt, 154cm
eiiei. Iltaruskon Rontti rt, 153cm
eiiee. Savimajan Lilian rt, 154cm
eiei. Kukkiksen Mikitin rn, 154cm
eieii. SAS' LeAm Mantan Mikki rt, 162cm, YLA3
eieiie. Amanta rt, 156cm
eieie. Tauon Paikka m, 156cm, YLA3, jälkeläisluokka C
eiee. Kesälehdon Maija-Liisa m, 154cm
eieei. Leonardo rt, 154cm
eieee. Umpikujan Maija-Liisa , 152cm
eeii. VIR MVA Ch Koistilan Kaihomieli prt, 146cm, KTK-I, YLA2, ERJ-II, KRJ-I
eeiii. VIR MVA Ch Karkuri rt, 144cm, KTK-III, KRL-III
eeiie. Ch Kirsen Hento prn, 156cm, KTK-II, YLA2
eeie. Joogin Savunsini rt, 153cm, SV-I
eeiei. VIR MVA Ch Kahlitun Savumerkki prt, 144cm, SLA-I*, ERJ-I, KERJ-I, YLA3, KTK-II
eeiee. Wilma&Wilhelmiina vrt, 161cm, SLA-I, ERJ-II
eeei. Elias Luned vrt, 153cm, ERJ-I
eeeii. Sananlasku prt, 159cm
eeeie. Vinkas vprt, 161cm
eeee. Fiktion Rosiina SV-I, ERL-III, ERJ-I, KTK-III, SLA-I, YLA2
eeeei. VIR MVA Ch Riimanni prt, 141cm, KTK-II, ERL-II
eeeee. Himputtiina m, 149cm, ERL-III, YLA2, SLA-II, ERJ-I

Jälkeläiset

ei vielä jälkeläisiä

Kilpailutulokset

ERJ 40 sijoitusta
18.08.2016 - Stall Silverlycka - 100cm - 6/39
21.08.2016 - Hengenvaara - 110cm - 4/30
22.08.2016 - Ketunpolku - 100cm - 2/30
22.08.2016 - Eelinniemi - 100cm - 4/30
23.08.2016 - Whispering Heaven - 100cm - 2/30
26.08.2016 - Hengenvaara - 110cm - 4/30
30.08.2016 - Hengenvaara - 110cm - 2/30
07.09.2016 - Breawa - 110cm - 1/30
11.09.2016 - Hortensia - 110cm - 2/40
11.09.2016 - Hengenvaara - 110cm - 2/50
13.09.2016 - Hengenvaara - 110cm - 1/50
14.09.2016 - Hortensia - 110cm - 5/40
14.09.2016 - Wyrda Horses - 100cm - 1/30
14.09.2016 - Wyrda Horses - 100cm - 4/30
15.09.2016 - Wyrda Horses - 100cm - 5/30
15.09.2016 - Breawa - 110cm - 3/30
16.09.2016 - Hortensia - 110cm - 5/40
17.09.2016 - Breawa - 110cm - 3/30
17.09.2016 - Hengenvaara - 110cm - 1/50
18.09.2016 - Wyrda Horses - 100cm - 1/30
19.09.2016 - Hengenvaara - 110cm - 5/50
19.09.2016 - Varismäen tila - 110cm - 3/30
20.09.2016 - Ros Cirein - 110cm - 2/30
22.09.2016 - Hengenvaara - 110cm - 7/50
22.09.2016 - Breawa - 100cm - 5/30
22.09.2016 - Hortensia - 110cm - 5/40
23.09.2016 - Hortensia - 110cm - 4/40
23.09.2016 - Hortensia - 100cm - 3/40
24.09.2016 - Hortensia - 110cm - 4/40
24.09.2016 - Hortensia - 110cm - 4/40
24.09.2016 - Ros Cirein - 110cm - 2/30
24.09.2016 - Hengenvaara - 110cm - 6/50
26.09.2016 - Hortensia - 100cm - 3/40
27.09.2016 - Hortensia - 110cm - 5/40
28.09.2016 - Hortensia - 110cm - 4/40
28.09.2016 - Hortensia - 110cm - 2/40
28.09.2016 - Ros Cirein - 110cm - 2/30
28.09.2016 - Ros Cirein - 110cm - 3/30
30.09.2016 - Ros Cirein - 110cm - 5/30
30.09.2016 - Hortensia - 110cm - 4/40

KRJ 40 sijoitusta
23.08.2016 - Wyat Shetlands - Helppo C - 4/50
24.08.2016 - Wyat Shetlands - Helppo C - 7/50
26.08.2016 - Wyat Shetlands - Helppo C - 6/50
10.09.2016 - Fiktio - Helppo B - 1/40
12.09.2016 - Fiktio - Helppo B - 6/40
12.09.2016 - Runoratsut - Helppo B - 2/30
12.09.2016 - Wyat Shetlands - Helppo C - 4/50
13.09.2016 - Fiktio - Helppo B - 4/40
14.09.2016 - Koistila - Helppo C - 6/50
15.09.2016 - Wyat Shetlands - Helppo C - 6/50
16.09.2016 - Runoratsut - Helppo B - 5/30
17.09.2016 - Runoratsut - Helppo C - 4/30
18.09.2016 - Koistila - Helppo C - 4/50
18.09.2016 - Fiktio - Helppo B- 4/40
18.09.2016 - Wyat Shetlands - Helppo C - 5/50
19.09.2016 - Wyat Shetlands - Helppo C - 2/50
19.09.2016 - Runoratsut - Helppo C - 5/30
19.09.2016 - Runoratsut - Helppo B - 4/30
19.09.2016 - Koistila - Helppo C - 2/50
20.09.2016 - Runoratsut - Helppo B - 1/30
20.09.2016 - Wyat Shetlands - Helppo C - 5/50
03.10.2016 - Fiktio - Helppo B - 3/40
05.10.2016 - Fiktio - Helppo B - 3/40
07.10.2016 - Ros Cirein - Helppo B - 1/40
10.10.2016 - Runoratsut - Helppo B - 2/40
13.10.2016 - Mörkövaara - Helppo B - 2/40
15.10.2016 - Mörkövaara - Helppo B - 3/40
16.10.2016 - Mörkövaara - Helppo B - 2/40
01.11.2016 - Fiktio - Helppo B - 2/40
04.11.2016 - Fiktio - Helppo B - 3/40
05.11.2016 - Fiktio - Helppo B - 5/40
06.11.2016 - Fiktio - Helppo B - 3/40
06.11.2016 - Fiktio - Helppo B - 2/40
07.11.2016 - Yentel ponies - Helppo B - 2/30
08.11.2016 - Fiktio - Helppo C - 4/40
08.11.2016 - Fiktio - Helppo B - 4/40
09.11.2016 - Metsovaara - Helppo B - 1/40
10.11.2016 - Metsovaara - Helppo B - 4/40
11.11.2016 - Yentel ponies - Helppo B - 1/30
12.11.2016 - Yentel ponies - Helppo B - 2/30

KERJ sij.

Varusteet ja päiväohjelma

Remulla on mustat suitset remonttiturpahihnalla ja nivelkuolaimilla. Orilla on myös olympiat, joita käytetään jos täytyy. Orilla oli alkujaan pelkkä estesatula, mutta yleispainotteiseksi siirryttyään sille hankittiin myös musta koulusatula. Molemmissa on oranssi huopa.

Oranssista harjapakista löytyvät orin harjat sekä suojat. Remulla on mustat jännesuojat, takajalkojen suojat sekä kumiputsit. Riimuna orilla on perinteinen oranssi nylonriimu.

Remulla on oranssi toppaloimi ja vedenpitävä ulkoloimi fleecevuorella. Orilla on myös tallikäytössä oranssi villaloimi.
Remulla on vielä tarkoitus kilpailla kenttäratsastuksessa, joten orilla treenataan edelleen kaikkia lajeja.

MAANANTAI puomeja tai pieniä esteitä
TIISTAI estetreeni
KESKIVIIKKO vapaa
TORSTAI kevyt koulutreeni
PERJANTAI koulutreeni
LAUANTAI maastoestetreeni
SUNNUNTAI vapaa

Päiväkirja ja valmennukset

20.6.2019 – päiväkirja kirjoittaja: omistaja

Orin leipominen kenttäratsuksi ei ollut oikein edelleenkään sujunut, ja olin tullut siihen tulokseen, ettei orilla taida olla edes rahkeita kenttäratsuksi. Se oli myös alkanut hankalaksi ja suunnittelin jo ruunaamistakin. Remu ei ollut rauhoittunut vanhemmiten, siitä oli tullut vain entistä vahvempi ja kovapäisempi käsitellä. Toistaiseksi en ollut kuitenkaan tehnyt vielä mitään asian eteen vaan jatkanut treenaamista viikko-ohjelman mukaisesti. Tänään vuorossa oli kevyttä koulutreeniä eli perusliikutus.

Remu on snadisti ärsyttävä jo alusta asti, eikä olisi millään tohtinut rauhoittua ja liikkua niin kuin pyysin. Liikuin orin kanssa puoli tuntia kolmikaarisella kiemurauralla ravissa, jossa oli tutut pysähdykset, peruutukset ja voltit kaarteissa. Työstin oria pienen ikuisuuden, ennen kuin se alkoi viimein rauhoittua ja liikkua suhteellisen nätisti. Pari kertaa jouduin komentamaan sitä hieman rumasti, sillä se ei olisi kerta kaikkiaan millään totellut pidättäviä apuja. Tämän vuoksi heitin haaveet laukkatreenistä ja päätin keskittyä ihan pelkkään ravitreeniin. Kolmikaarisella tapahtuneiden taistojen jälkeen siirryin orin kanssa uralle, jossa tein paljon siirtymisiä. Lisättyä ravia pitkillä sivuilla ja taas harjoitusravia lyhyillä sivuille tehden samalla pysähdyksen ja peruutukset sivun keskellä. Peruutukset toivat mukavasti orin takapäätä alle ja kerta kerralta Remu tuntui vähemmän etupainoiselta. Lukuisten toistojen jälkeen sainkin aika makeeta lisättyä ravia orista irti ilman, että se alkoi kaahata eteenpäin kädelle painaen.

Siirtymisten lisäksi harjoittelimme ihan normaaleja pohkeenväistöjä, jotka tuntuivatkin vaativan hiomista. Vaikka ori olikin jo rauhoittunut, ristiaskeleet eivät ottaneet sujuakseen kovin hyvin. Remu tuntui edelleen liian kiireiseltä ja sain työskennellä sen kanssa melko kauan, kunnes sain mieleiseni poikitusasteen. Pohkeenväistöjen jälkeen siirryin takaisin siirtymiin, jotka saivat toimia osana loppuverryttelyä. Tällä kertaa jätin pysähdyksen ja peruutukset pois, mutta tein sen sijaan voltit lyhyillä sivuilla. Muutama kierros molempiin suuntiin, jonka jälkeen vapaammin kevyttä ravia. Ori oli ihan mukavasti rauhoittunut ja hionnut pelleilynsä vuoksi, joten sitä oli ihan mukava ratsastaa. Toki se oli edelleen reipas ja melko vahva kädelle, mutta ainakaan se ei rynninyt etupainoisena eteenpäin vaan liikkui hyvässä tasapainossa ja rentona. Kesäfiiliksen saavuttamiseksi menin treenin jälkeen käymään orin kanssa viereisessä purossa, jossa kahluutan usein hevosiani. Remun mielestä viilentyminen teki hyvää ja ori pärski tyytyväisenä polkiessaan vettä. Viileät vesipisarat tuntuivat käsivarsillani asti ja tekivät ne minullekin hyvää.

15.2.2019 – päiväkirja kirjoittaja: omistaja

Suuret suunnitelmani Remun muuttamisesta kenttäratsuksi eivät varsinaisesti olleet edenneet. Olin tehnyt orin kanssa hurjasti töitä, mutta tuntui silti siltä, ettei sen keskittymiskyky tahtoisi riittää. Koulutreenit ovat sujuneet vaihtelevalla menestyksellä, tulos kuitenkin koko ajan parantuen. Estetreenit sujuvat tietenkin vanhalta ja innokkaalta tekijältä lennokkaasti, mutta maastoestetreenit ovat olleet hieman liiankin lennokkaita. Remu on toki peloton ja siinä mielessä hyvä kenttäratsu, mutta vauhtia sillä on hieman liikaa verrattuna siihen, kuinka hyvin orin jarrut toimivat. Olin pikkuhiljaa lisännyt vaativuustasoa orin treeneissä, sillä se todella tarvitsi väsytystä. Eilen tein kohtalaisen rankan estetreenin ja tänään olisi maastoreissun paikka. Maastoesteitä en päässyt treenaamaan, mutta tarkoitus oli päästellä kohtuullisen lujaa ja kohtuullisen rennosti.

Remu oli yllättävän rauhallinen hoitaa, ehkä eilinen treeni oli todella saanut puristettua ylimääräisen energian orista pihalle. Se sähläsi vain vähän, eikä minulla ollut mikään ruumiinosa missään vaiheessa vaarassa. Sain siis hyvällä menestyksellä ja nopeasti varustettua orin lähtökuntoon. Yksinään maastoilu on aina tylsää, joten olin taas saanut Elsan lahjottua mukaani, ratsunaan tällä kertaa Minttu. Lähdimme tallipihasta matkaan ja heti alusta asti oli selvää, että en tälläkään kertaa voinut kävellä alkukäyntejä rauhassa pitkin ohjin. Ori oli koko ajan menossa ja kaveriratsukollamme tuntui olevan jopa vaikeuksia pysytellä perässämme. Sainkin tehdä orin kanssa vähän väliä pysähdyksiä ja peruutuksia, joiden avulla toivoin saavani Remun rauhoittumaan.

Lyhyen käyntipätkän jälkeen aloimme jo ravata, eikä Remu ollut pysyä nahoissaan. Minttu sai esitellä parasta lisättyä raviaan pysytellessään Remun normaalitahdissa mukana. Saipahan tammammekin kunnolla liikuntaa. Remu ei missään vaiheessa ollut kuitenkaan lähdössä lapasesta, se vain oli tosi vauhdikas. Välillä jouduin hieman rajummin pidättämään, jotta Remu taas muistaisi sopivan tempon, mutta pääosin ori totteli pienempiäkin apuja ihan hyvin. Tutussa kohdassa Remu alkoi hieman kärsimättömästi ja lähti räjähtävään laukkaan heti kun vain annoin luvan. Itselleni tehtäväksi jäi vain pysyä hevosen selässä ja seurata matkamme etenemistä. Yllätyin kun jo lyhyen matkan jälkeen ori selvästi rauhoittui ja hidasti tempoa. Ori hidasti mielettömästä kaahottamisesta rauhalliseen peruslaukkaan, jolloin myös täysiä pinkova Minttu sai meidät kiinni. Mitä pidempään laukkasimme, sitä rennommaksi Remu muuttui. Laukkapätkän lopussa olin jo voinut päästää orille hieman ohjaa venyttämistä varten, sillä se laukkasi oikein rennosti ja mallikkaasti. Myös raviin ori siirtyi ilman vastalauseita ja jatkoi ravaamista rennolla tahdilla. Eilinen estetreeni siis oli kuin olikin tehnyt tehtävänsä.

Kotiin sainkin jo kävellä puolipitkin ohjin rauhallisen suomenhevosorin kanssa. En olisi millään reissulle lähtiessämme uskonut, että voisin niin tehdä, mutta niin vain kunnon laukkapätkä oli rauhoittanut. Remu oli jonkin verran myös hionnut reissun aikana, joten kuskasin sen suoraan talliin, jossa paketoin sen fleeceloimeen. Ori sai myös jäädä sisälle, sillä en aikonut sitä viskata pihalle märän karvan kanssa.

10.10.2018 – päiväkirja kirjoittaja: omistaja

Mullahan tunnetusti on aina liikaa visioita. Niin paljon, etten ikinä saa toteutettua niitä ensimmäisiä, kun jo mieleen putkahtaa uudet. Sen sijaan siis, että olisin keskittynyt treenaamaan uutta sukupolvea kilpakentille, päätin leipoa kaikista vanhoistakin polleista yleishevoset. Peikkolan vanha kasvatti Remu oli palautunut minulle pitkästä ylläpidosta ja saanut vietellä lomapäiviä oikeastaan koko kesän. Loistavan visioni seurauksena oli kuitenkin alettava treenata myös Remua, jotta pääsisin silläkin metsään rymyämään. Vakuutukset laitoin heti ensi töikseni kuntoon, niin itselleni kuin myös hevoselle. Remu ei tosiaan ollut tehnyt mitään viisasta pitkään aikaan, joten hieman jännittyneenä sitä kuskailin tarhasta talliin. Tai sitten Remu kuskasi minua, en ole ihan varma.

Harjasin orin ihan pikavauhtia, sillä pelkäsin varpaideni puolesta sen alkaessa stepata kärsimättömästi. Äärimmäisen nopeasti heitin sille juoksutusvyön selkään ja kapsonin päähän. En todellakaan aikonut kiivetä orin selkään ihan vielä, jotain itsesuojeluvaistoa minullakin on. Remu kuskasi taas minut kentälle, jossa yritin epätoivoisesti saada orin kulkemaan ympyrällä, jonka keskipiste olin minä. Yritys oli hyvä, toteutus ei aina niinkään. Remu syöksähteli sinne tänne, eikä aikonut asettua millään kävelemään nätisti. Aika nopeasti luovutin ja irrotin juoksutusliinan päästääkseni orin juoksemaan vapaana. Paljoa minun ei tarvinnutkaan Remua hätyyttää, kun se jo säntäsi häntä tötteröllä kentän toiseen nurkkaan. Siellä ori teki äkkipysäyksen, pomppi omituisesti paikallaan ja lähti kiitämään pukkilaukkaa takaisin kentän toiseen päätyyn. Itse pelastauduin kentän ulkopuolelle ja annoin orin liikuttaa itse itseään. Nopeasti hillitön pukkilaukka vaihtui kuitenkin rauhallisemmaksi laukaksi ja siitä vauhdikkaaksi raviksi. Ori ravaili edes takaisin lyhyttä sivua ja hirnui lähimpiin tarhoihin. Korvathan siinä metelissä meinasi mennä.

Jonkin ajan kuluttua Remu rauhoittui ja alkoi nuuskutella maata. Siinä vaiheessa menin takaisin kentälle ja nappasin orin juoksutusliinan päähän. Tällä kertaa Remu siirtyi kävelemään ympyrälle melko helposti ja käveli myös jokseenkin rauhallisesti. Ori oli hienosti jo lämmitellyt itsensä, joten käskin Remun ravata. Aluksi Remu ravasi hyvin vauhdikkaasti pää ylhäällä ja selkä notkolla, mutta alkoi pikkuhiljaa rauhoittua ja rentoutua. Kun ori ravasi rauhallisemmin, käskin sen hidastaa ja vaihdoimme suuntaa. Remu sai ravata tähänkin suuntaan useamman kierroksen, nyt jo oikein hyvätahtista ravia. Päätin vielä kokeilla onneani, ja pyysin oria nostamaan laukan. Siitäkös Remu jälleen riemastui ja siirtyi mielenkiintoiseen köyrypukkilaukkaan röhkien samalla. Ymmärrettyään kuitenkin, että pystyi laukkaamaan vain ympyrällä, rauhoittui ori melko pian ja alkoi laukata kuta kuinkin rauhallisesti. Toiseen suuntaan laukkaaminen sai tältä erää jäädä, sillä Remu puuskutti jo jonkin verran huonoa kuntoaan ja vaikutti väsyneeltä. Lopuksi tein orin kanssa joitain maasta käsin-harjoituksia, jotta voisin jatkossa välttää sen, että ori vie minua paikasta toiseen eikä toisin päin.

Ulkoasu © Lupsakan Suomenhevoset 2019, Ulkoasun kuva © Vapaasti by AK, Tämä on virtuaalitalli - This is a sim game stable