Harmintai

Nimi Harmintai "Minttu" Rotu, sukupuoli suomenhevostamma
Syntymäaika 24.1.2018, 18 v 4v. 24.5.2018 oma ikääntyminen Säkäkorkeus 162cm
Väri punarautias, ee Aa Painotus yleispainotus
Rekisterinumero VH18-018-1172 Omistaja Milma (VRL-14149), Lupsakan Suomenhevoset
Koulutustaso re 100cm, He B, me 95cm, Helppo Kasvattaja Pinja Taivasaho, evm

Saavutukset
Kantakirjattu (R)-suunnalle 20.12.2018 palkinnolla KTK-III
17 + 18 + 17 + 17 = 69p.
Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 25.3.2019 KERJ-II
6 + 40 + 16 + 20 + 15 = 97
Suomenhevosten laatuarvostelu 20.4.2019 SLA-I
10 + 20 + 22 + 20 + 20 = 92
Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 28.2.2019 ERJ-II
6,5 + 40 + 16 + 20 + 15 = 97,5p.
Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.4.2019 KRJ-I
7 + 40 + 20 + 20 + 15 = 102


kuvat © VRL-06066 yksinoikeudella

Luonnekuvaus

Minttu päätyi mulle ihan vahingossa, olin opiskelemassa eikä ollut mitään suunnitelmia hankkia hevosta hankaloittamaan elämää. Mulle kuitenkin kerrottiin, että jollekin maajustiinalle oli syntynyt varsa, mutta josta se halusi kipeästi eroon. Kuulemma se oli telonut itsensä jo moneen otteeseen eikä oikeastaan osoittanut lahjakkuuksia mihinkään. Kukaan ei ollut myöskään ollut halukas ostamaan varsaa, jonka jalasta ei tiennyt tulisiko siitä vielä käyttöhevosta, joten se uhkasi joutua Saarioisille. Siitähän se nimensäkin sai, syntyi maanantaina ja oli täynnä harmeja; Harmintai. Minähän sen sitten sieltä hain pois pilkkahintaan.

Minttu on aivan rakastettava tamma. Se todellakin on hieman tohelo, ja saa nenillensä milloin mistäkin. Luonteeltaan se on kuitenkin äärettömän ihmisrakas ja kiltti. Minttu on ollut aina helppo kouluttaa käytöstavoille, enkä ehkä olisi voinut parempaa ensimmäistä varsaa itselleni toivoa. Tamma on äärimmäisen miellyttämisenhaluinen ja läheisyydenkaipuinen. Sehän ei tietenkään aina ole hyvä asia, oviaukoissa saattaa tulla tukalat oltavat suurehkon tamman hönkiessä niskassa. Mitään pahaahan se ei tee, mutta ihan vahingossa saattaa myös ihmisparan varpaat talloutua samalla kun Minttu polkee omille kannoilleen. Neitokaisen kanssa touhutessa pitää muistaa huolehtia omasta tilastaan ja kaikista ruumiinosistaan, ettei tapaturma-altis Minttu telo niitäkin. Satuloida se antaa kuitenkin nätisti, samoin suitsia. Kukaan ei ole sille pahoja tapoja opettanut, päin vastoin. Minttu seisoo oikein nätisti paikallaan satuloinnin sekä suitsimisen aikana ja se myös laskee päätään, jotta tällaisten lyhyenläntien ihmisten on helpompi saada se niskahihna törröttävien korvien taakse.

Pakko on kyllä pikkaisen röyhistää rintaa, että olen tällaisen upean ratsun saanut koulutettua vailla kokemusta. Minttuhan on ollut helppo ja nopea oppimaan, eikä se ole ollenkaan hupsumpi ratsastettava. Tamma liikkuu eteenpäin ihan omalla moottorilla, mutta ei kuitenkaan rallittele turhia. Innostuessaan Mintulta saattaa hieman jarrut kadota, mutta pian ne jo sieltä taas löytyvät, eikä ratsastajan tarvitse pelätä henkensä edestä kovin kauaa. Minttu on hieman tapaturma-altis ja saattaa siten joko teloa jalkansa tai vaihtoehtoisesti kompastua ja lentää turvalleen ratsastajansa kanssa. Mintun kanssa pitää aina pitää huoli siitä, että se oikeasti liikkuu oikein eikä vain juoksentele eteenpäin kuin kameli. Tamman pitää oikeasti keskittyä liikkumiseen ja asetella jalkansa niin, etteivät ne olisi aivan solmussa. Tämän vuoksi Mintusta ei saa mitään huipputason kouluratsua, mutta helppo B-tasoisia kouluratsastusliikkeitä se suorittaa vaihtelevalla menestyksellä. Esteitä tammalla olisi hirveän kiva mennä, mutta silloin täytyy tehdä vielä enemmän työtä. Osaavan ratsastajan kanssa Minttu hyppää metrisiä ratoja, mutta se vaatii ratsastajalta todella paljon. Minttu menee täysin sen mukaan mitä ratsastaja pyytää, eikä virheisiin siis ole juuri varaa. Tammahan ei itse osaa oikein katsoa mistä hypätä ja saattaa loikata suoraan esteen sekaan, jos ratsastaja ei ole varuillaan. Ratsastajan pitää olla rauhassa ennen hyppyä, jottei Minttu lähde pompahtelemaan omia aikojaan. Maastoratsuna Minttu on mukava niin kauan kun maastopolku on tasapohjainen ja mahdollisimman suora. Tämän tamman kanssa ei kannata lähteä mihinkään umpimetsään vaellukselle, ellei halua puhdistella lukuisia naarmuja sekä itseltään että hevoselta. Kenttäratsuna Minttu ei siis ole maailman paras, mutta pakko kai sitäkin on kokeilla. Ainakaan se ei ole säikky, vaan menee eteenpäin rennosti ja rauhassa.

Kuljetuksen ajaksi Minttu on yksinkertaisesti pakko paketoida. Se aivan varmasti onnistuu saamaan itselleen haavan vaikka sitten sileästä seinästä jos jalat eivät ole valtavien kuljetussuojien sisällä. Itse matkustamisen ja lastaamisen Minttu ottaa suhteellisen rennosti, hieman se saattaa kolistella ja hirnua matkan aikana. Kisapaikalla Minttu on tavallista tohelompi. Joka puolella on jotain jännittävää tutkittavaa, joten tamma pyörii ympäriinsä kuin väkkärä. Kisasuoritukseenkin saattaa olla hankalaa keskittyä, mutta useimmiten Minttu rauhoittuu jo hetken jälkeen ja jaksaa taas keskittyä hieman töihinsäkin.

Sukutaulu

i: Viksaus
vprt, 166cm

ii: Vikeli
rt, 164cm
iii:Visiönääri
prt, 166cm
iie: Sekameteli
trt, 161cm
ie: Napsaisu
rt, 167cm
iei: Vauhti-Rauski
tprt, 169cm
iee: Nunnuka
vrt, 162cm
e: Hämäräsoitto
vrt, 156cm
ei: Soittokello
rt, 157cm
eii: Pilasoitto
prt, 159cm
eie: Kurjenkello
vrt, 153cm
ee: Himmee Heili
trt, 152cm
eei: Sumutsaari
rt, 158cm
eee: Heilintai
vprt, 146cm

Mintun isä Viksaus oli se naapurin Anteron suurehko vaaleanpunarautias suomenhevosori, joka oli yritellyt raviuraa heikoin tuloksin. Sittemmin Anteron pojantytär oli alkanut puuhastella orin kanssa enemmän ja enemmän ja saanut leivottua siitä oikein hyvän ratsun. Jonkin verran oria oli näytelty kilpakentilläkin, koulua helppo B – tasolla ja 90 senttimetrin esteitä. Viksaus pärjäsi yllättävän hyvin niin kauan, kunnes ikä alkoi jo painaa vanhaa oria. Mikään maan kuuluisuus ori ei missään vaiheessa ollut, ja siinä mielessä hieman tuntemattomampi nimi suomenhevosten sukutauluissa.

Mintun isänisä oli rautias juoksijantekele Vikeli. Hyväsukuisena otuksena siitä yritettiin ensin saada kova juoksija ja sitten arvokas siitosori. Juoksijana se oli vähän niin ja näin, sillä ei nimittäin riittänyt into eikä vauhti sellaiseen turhanpäiväiseen juoksenteluun. Ori oli luonteeltaan hyvin rauhallinen ja kylmähermoinen, mutta siirryttyään ratsastuskouluun se ruunattiin. Viksauksen lisäksi Vikeli sai yhden jälkeläisen. Ratsastuskoulussa jo ruunattu Vikeli pääsi kuitenkin esittelemään hyppylahjojaan, joita tuntui löytyvän enemmän kuin olisi voinut olettaa. Se olikin monen oppilaan suosikkikilpuri. Mintun isänisänisä Visionääri oli suhteellisen kuuluisa juoksija. Siihen aikaan suomenhevosista suurin osa ainakin yritti jotain ravikärryjen edessä. Visionääri pärjäsi hyvin ja oli hyväluonteinen. Se riittikin takaamaan punarautiaan orin suosion suomenhevoskasvattajien keskuudessa, ja tuloksena onkin useita jälkeläisiä. Mintun isänisänemä Sekameteli oli sen sijaan aivan ihastuttava tummanrautias suomenhevostamma. Sekameteli oli varsin hyväluonteinen, mutta todella energinen tapaus. Tamma kilpaili koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa hyvin pitkään. Sekametelillä tuntui energiaa ja jaksamista riittävän vielä vanhoilla päivilläänkin. Se pärjäsi kenttäkilpailuissa helpossa luokassa pitkään hyvin ja vielä senkin jälkeen kierteli pelkkiä kouluratsastuskilpailuja, kunnes jalat alkoivat hieman vaivata.

Mintun isänemä Napsaisu oli hyvin menestynyt kenttäratsu. Tamma oli tunnettu kiukkuisesta naamastaan ja hännässä kimaltelevasta punaisesta rusetista. Napsaisu ei yksinkertaisesti jaksanut muiden hevosten lähentelyä, eikä välttämättä tykännyt niin kovin kaikista ihmisistäkään. Kilparatsuna se oli silti vallan loistava. Tamma kilpaili CIC1-tasolla varsin menestyksekkäästi, mistä johtuen sillä viitsittiin teettää pari jälkeläistäkin. Ja jokainen kiitti onneaan, ettei tamman kiukkuinen luonne ollut periytyvää sorttia. Isänemänisä Vauhti-Rauski oli jälleen kerran yksi yritys tehdä juoksija. Se ei kuitenkaan ottanut tuulta allensa, sillä ori oli aivan liian laukkaherkkä. Ravurinurasta luovuttuaan sillä alettiin tehdä maastossa mukavia lenkkejä, jolloin tulivat esiin orin mainiot maastoratsun taipumukset. Huvikseen sillä alettiin myös hypätä pieniä maastoesteitä, jotka kasvoivat kokoa sitä mukaa kuin treeniin lisättiin myös koulutreeniä ja estetreeniä. Loppujen lopuksi orilla kilpailtiin helpossa luokassa tuottaen myös tulosta. Tummanpunarautias ori oli mukava kilpatoveri, sillä orimaisesta luonteesta huolimatta sillä oli älliä päässä ja loistava työmoraali. Mintun isänemänemä Nunnuka oli sitten vähän toista maata. Vaalea tamma oli kiukkuinen ja kovin tammamainen luonteeltaan. Nunnuka odotteli aina kaikkia korvat luimussa, mikä osaltaan edesautti tamman kilpauraa. Nunnuka syntyi ratsastuskoululle, mutta oli luonteensa vuoksi täysin sopimaton lasten opetusratsuksi. Siispä se päätyi koulutettavaksi eräälle kouluratsastajalle, joka sai siitä ihan mukiinmenevän kouluratsun. Tammalla oli kyllä nätit liikkeet ja kärsivällisen ratsastajan kanssa se pärjäsi helppo A-tasolla ihan hyvin.

Mintun emä Hämäräsoitto oli ihan tavallinen harrasteratsu, joka kiersi kilpailuissa aina välillä. Hämäräsoitolla kilpailtiin kaikissa lajeilla tasapuolisesti, vaikka se osoittikin hieman enemmän kykyjä estepuolelle. Parhaimmillaan tamma kiersi muutamat 120 senttimetrin radat, muuten metrin ja 110 senttimetrin ratoja. Kenttäratsastuksessa tamma kilpaili helpossa luokassa ja kouluratsastuksessa tasolla helppo B. Sillä riitti kyllä siis kapasiteettia, mutta mahdollisuudet toteuttaa sitä olivat melko heikot. Todella paljon Hämäräsoitto ei siis kilpailuja kiertänyt, mutta sijoitusprosentti puhui puolestaan ja sillä teetettiin viisi jälkeläistä, joista Minttu oli ensimmäinen.

Mintun emänisä Soittokello oli omistajansa ylpeys. Ori oli mainio esteratsu, jolla oli myös luonne kohdillaan. Soittokello oli rauhallinen ja rento ori, jonka kanssa oli mukava harrastaa ja kilpailla. Sillä tuntui myös riittävän kapasiteettia esteille, ja se kilpailikin muutaman vuoden tasolla 120 cm. Kilpauransa alussa ja lopussa ori kilpaili myös metrin esteiden ja 110 senttimetrin esteiden radoilla. Rautias ori oli kykyjensä ja luonteensa vuoksi suosittu jalostusori ja jättikin jälkeensä monta menestynyttä suomenhevosta. Mintun emänisänisä Pilasoitto oli taas hieman eri kaliiperia kuin jälkeläisensä. Ori oli toki kyvykäs niin este- kuin kouluradoilla ja kilpailikin molemmissa, mutta luonteensa puolesta Pilasoitto oli hieman mielenkiintoisempi tapaus. Ori ei kauaa ehtinyt olla ori, ennen kuin siihen meni hermot ja se päätettiin ruunata. Pilasoitosta jätettiin kuitenkin muutama pakaste, joista yhden tulos olikin Soittokello. Ruunana Pilasoitto kiersi este- ja kouluratoja tasoilla 110cm ja helppo A myös menestyen. Ruunaus oli selkeästi oikea vaihtoehto, sillä orina kilpailut menivät aina penkin alle Pilasoiton keksiessä omia temppujaan. Mintun emänisänemä Kurjenkello oli kaunis ja ystävällinen suomenhevostamma. Tamma kilpaili jonkin verran sekä esteillä että koulussa, mutta se oli tarkoitettu lähinnä näyttöön eikä käyttöön. Helppo B – tasoisena ja 80 senttimetrin esteitä ylittävänä Kurjenkello oli hyvää keskitasoa, rakenteen puolesta se oli parasta ykkösluokkaa. Tamma pärjäsi näyttelyissä vallan hyvin ja saikin useamman jälkeläisen, joista moni peri tamman hyviä puolia.

Mintun emänemä Himmee Heili oli mukava harrasteratsu, jolla kilpailtiin kenttäratsastuksessa suurimman osan urastaan. Tummanrautias tamma oli hyväluonteinen ja sillä oli työmoraali kohdillaan. Parhaina kilpavuosinaan tamma kiersi helpon luokan ratoja usein myös sijoittuen tai voittaen. Vanhenemisen myötä se siirtyi kilpailemaan kouluratsastuksessa, sillä yleisratsun käytöstään huolimatta sillä tuntui olevan erityistä lahjakkuutta kouluradoilla. Kouluratsastuskilpailuja Himmee Heili kiersi vielä vanhoilla päivilläänkin ennen kuin siirtyi kokonaan mammalomille ja oloneuvokseksi. Mintun emänemänisä Sumutsaari oli komea rautias suomenhevosori. Sumutsaari kilpaili kenttäratsastuksessa tasolla CIC1 ja kävi välillä kiertämässä myös satunnaisia koulu- ja esteratsastuskilpailuja. Kun rankat kenttäratsastuskilpailut alkoivat olla orille jo hieman liian raskaita, se kilpaili vielä useamman vuoden koulu – ja esteradoilla. Tämä läsipäinen ori oli myös varsin komea ilmestys ja hyväkäytöksinen herrasmies. Tokihan sillä oli omat esityksensä välillä, mutta yleisesti ottaen ori oli todella helppo ja kiva käsitellä. Hyvän rakenteen vuoksi sitä käytiin välillä myös näyttämässä, hyvin tuloksin. Sumutsaari onkin jo hieman näkyvämpi nimi suomenhevosten sukutauluissa. Mintun emänemänemä Heilintai oli ilmeisesti pieni vahinko. Emänä sillä oli perusputte ja isänä naapuritarhassa kekkuloinut nuori oripoika. Heilintai ei silti hevosena ollut mikään epäonnistunut yritelmä, sillä se osoitti taitoa ja kykyä kouluradoille jo nuorena. Myös esteradoilla sitä käytettiin aina välillä, eikä tamma sielläkään hullumpi ollut. Heilintai osasi hypätä korkealle, mutta ei todellakaan osannut huolehtia jaloistaan hypyn aikana. Mitään kovin korkeita luokkia tamman kanssa ei siten hypätty. Kouluratoja se kiersi parhaimmillaan vaativa B – tasoisena ennen kuin omistaja joutui siitä luopumaan. Sittemmin tamma muutti ratsastuskouluun ja toimi siellä tavoitteellisten oppilaiden kisaputtena pyöräyttäen samalla myös kaksi jälkeläistä.

Jälkeläiset

Minttu tapailee mielellään evm-sukuisia suomen(pien)hevosoreja.
o. Lupsakan Pilantekijä - s. 3.6.2018 - KV-II, RHLA Quality
i. Pätkäjätkä
t. Lupsakan Hittavainen - s. 25.5.2019
i. Iku-Turilas
o. Lupsakan Hurmanharmi - s. 3.7.2018 - SV-I, KTK-III
i. Hurmosveikko
o. Lupsakan Hypotenuusa - s. 24.1.2019
i. Aksiooma

Kilpailutulokset

KRJ 41 sijoitusta
20.6.2018 - Duán Stable - He B - 2/50
24.6.2018 - Duán Stable - He B - 2/50
25.6.2018 - Duán Stable - He B - 7/50
26.6.2018 - Duán Stable - He B - 1/50
30.6.2018 - Duán Stable - He B - 2/50
30.6.2018 - Duán Stable - He B - 7/50
2.7.2018 - Duán Stable - He B - 7/50
2.7.2018 - Wyat Shetlands - He B - 6/40
3.7.2018 - Wyat Shetlands - He B - 1/40
9.7.2018 - Ruuvalli - 100cm - 1/30
9.7.2018 - Ruuvalli - 100cm - 3/30
10.7.2018 - Kärmeniemi - He B - 3/40
13.7.2018 - Kärmeniemi - He B - 4/40
14.7.2018 - Kärmeniemi - He B - 5/40
14.7.2018 - Kärmeniemi - He B - 1/40
15.7.2018 - Ristikallio - He B - 5/50
17.7.2018 - Kärmeniemi - He B - 3/40
19.7.2018 - Ristikallio - He B - 3/50
21.7.2018 - Lupsakan Suomenhevoset - 100cm - 1/50
22.7.2018 - Lupsakan Suomenhevoset - 100cm - 4/50
22.7.2018 - Ristikallio - He B - 6/50
22.7.2018 - Ristikallio - He B - 3/50
23.7.2018 - Ristikallio - He B - 2/50
1.8.2018 - Ristikallio - He B - 3/40
3.8.2018 - Ristikallio - He B - 1/40
5.8.2018 - Ristikallio - He B - 5/40
7.8.2018 - Ristikallio - He B - 2/40
22.8.2018 - Wyat Shetlands - He B - 5/30
22.8.2018 - Wyat Shetlands - He B - 3/30
24.8.2018 - Wyat Shetlands - He B - 5/30
27.8.2018 - Wyat Shetlands - He B - 4/30
2.10.2018 - Riemunkirjava - He B - 3/50
4.11.2018 - Teilikorpi - He B - 3/30
6.11.2018 - Teilikorpi - He B - 1/30
9.11.2018 - Teilikorpi - He B - 1/30
17.12.2018 - Moana part breds - He B - 3/40
19.12.2018 - Stall Frenweh - He B - 5/30
24.12.2018 - Stall Frenweh - He B - 3/30
26.12.2018 - Stall Frenweh - He B - 3/30
24.1.2019 - Tiiron Ratsutalli - He B - 5/40
25.1.2019 - Tiiron Ratsutalli - He B - 1/40

ERJ 41 sij.
30.6.2018 - ERJ-Cup - 100cm - 11/163
3.7.2018 - Elohiljan Suomenhevoset - 100cm - 4/40
5.7.2018 - Elohiljan Suomenhevoset - 100cm - 3/30
5.7.2018 - Elohiljan Suomenhevoset - 100cm - 1/30
6.7.2018 - Elohiljan Suomenhevoset - 100cm - 1/30
13.7.2018 - Ristikallio - 100cm - 2/50
13.7.2018 - Rushock Bog - 100cm - 4/28
14.7.2018 - Ristikallio - 100cm - 3/50
14.7.2018 - Ristikallio - 100cm - 2/50
15.7.2018 - Liljalehdon tila - 100cm - 3/30
16.7.2018 - Liljalehdon tila - 100cm - 2/30
18.7.2018 - Ristikallio - 100cm - 7/50
19.7.2018 - Lupsakan Suomenhevoset - 100cm - 1/27
20.7.2018 - Ristikallio - 100cm - 3/50
3.8.2018 - Ristikallio - 100cm - 3/40
8.8.2018 - Ristikallio - 100cm - 5/40
11.8.2018 - KK Bailador - 100cm - 5/40
14.8.2018 - KK Bailador - 100cm - 6/40
15.8.2018 - KK Bailador - 100cm - 4/40
17.8.2018 - Lupsakan Suomenhevoset - 100cm - 1/30
18.8.2018 - Lupsakan Suomenhevoset - 100cm - 2/30
19.8.2018 - KK Bailador - 100cm - 5/40
20.8.2018 - KK Bailador - 100cm - 6/40
22.8.2018 - KK Bailador - 100cm - 2/40
22.8.2018 - KK Bailador - 100cm - 3/40
35.8.2018 - KK Bailador - 100cm - 2/40
12.9.2018 - Vaaranmaan Suomenhevoset - 100cm - 3/40
19.9.2018 - Brusque Ponies - 100cm - 4/40
21.9.2018 - Brusque Ponies - 100cm - 6/40
23.9.2018 - Riemunkirjava - 100cm - 3/50
25.9.2018 - Brusque Ponies - 100cm - 6/40
27.9.2018 - Brusque Ponies - 100cm - 1/40
2.10.2018 - Ristikallio - 100cm - 6/40
5.10.2018 - Ristikallio - 100cm - 1/40
10.10.2018 - Ristikallio - 100cm - 3/40
11.10.2018 - Teilikorpi - 100cm - 3/40
12.10.2018 - Teilikorpi - 100cm - 2/40
5.11.2018 - Rushog Bog - 100cm - 2/30
5.11.2018 - Rushog Bog - 100cm - 1/30
7.11.2018 - Rushog Bog - 100cm - 4/30
8.11.2018 - Rushog Bog - 100cm - 5/30

KERJ 40 sij.
10.7.2018 - Ristikallio - Helppo - 5/47
12.7.2018 - Ristikallio - Helppo - 1/47
15.7.2018 - Ristikallio - Helppo - 2/47
17.7.2018 - Ristikallio - Helppo - 1/47
20.7.2018 - Ristikallio - Helppo - 6/47
21.7.2018 - Ristikallio - Helppo - 5/47
21.7.2018 - Lupsakan Suomenhevoset - Helppo - 1/28
27.7.2018 - Liljelunds Rustholl - Helppo - 3/20
28.7.2018 - Ristikallio - Helppo - 4/25
29.7.2018 - Liljelunds Rustholl - Helppo - 4/20
31.7.2018 - Ristikallio - Helppo - 4/25
1.8.2018 - Liljalehto - Helppo - 4/30
4.8.2018 - Liljalehto - Helppo - 1/30
7.8.2018 - Ristikallio - Helppo - 1/25
11.8.2018 - Supernatural - Helppo - 4/23
12.8.2018 - Liljalehto - Helppo - 4/30
13.8.2018 - Supernatural - Helppo - 1/23
14.8.2018 - Supernatural - Helppo - 4/23
15.8.2018 - Liljalehto - Helppo - 1/30
18.8.2018 - Liljalehto - Helppo - 2/30
20.8.2018 - Supernatural - Helppo - 3/23
21.8.2018 - Supernatural - Helppo - 3/23
24.8.2018 - Supernatural - Helppo - 4/23
5.9.2018 - Navaja - Helppo - 2/20
7.9.2018 - Navaja - Helppo - 3/20
9.9.2018 - Winterhold - Helppo - 1/19
14.9.2018 - Sardonic Sporthorses - Helppo - 1/40
15.9.2018 - Winterhold - Helppo - 4/19
17.9.2018 - Liljelunds Rustholl - Helppo - 1/23
18.9.2018 - Liljelunds Rustholl - Helppo - 2/23
18.9.2018 - Delmenhorst - Helppo - 1/40
20.9.2018 - Delmenhorst - Helppo - 1/40
20.9.2018 - Liljelunds Rustholl - Helppo - 1/23
24.9.2018 - Sardonic Sporthorses - Helppo - 2/40
9.10.2018 - Navaja - Helppo - 7/65
18.10.2018 - Gealan - Helppo - 1/50
13.12.2018 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 4/30
19.12.2018 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 3/30
9.2.2019 - Domenica Estate - Helppo - 3/30
24.2.2019 - Lupsakan Suomenhevoset - Helppo - 1/30

Varusteet ja päiväohjelma

Mintulla on ruskeat suitset, joissa on englantilainen turpahihna ja nivelkuolaimet. Myös Mintun este- ja koulusatula ovat ruskeata nahkaa. Molemmissa on oma vyönsä ja turvajalustimet. Näihin tammalta löytyy myös vaaleanvihreä este- ja kouluhuopa.

Tamman harjapakki on myös väriltään vaaleanvihreä ja sisältää vaaleanvihreitä harjoja. Tammalla on vaaleanvihreä (hieman kimalteleva) karvariimu ja riimunnaru. Edustusriimuna Mintulla toimii ruskea nahkariimu.

Mintulla on vino pino erilaisia suojia. Tärkeimpinä mustat jännesuojat ja pitkät takajalan suojat sekä putsit. Näiden lisäksi Mintulla on myös vaaleanvihreät neopreenisuojat ja omassa käytössä olevat kuljetussuojat. Mintulta löytyy vaaleanvihreä kaulakappaleellinen toppaloimi, sadeloimi ja fleeceloimi.
Minttu on jo kilpauransa suorittanut, eikä ole enää kunnollisessa treenissä. Tamman viikko-ohjelma koostuukin rennoista ratsastushetkistä ja vapaapäivistä.

MAANANTAI vapaa
TIISTAI liikutus
KESKIVIIKKO liikutus (maasto)
TORSTAI vapaa
PERJANTAI vapaa
LAUANTAI liikutus
SUNNUNTAI liikutus (maasto)

Päiväkirja ja valmennukset

14.12.2018 – päiväkirja kirjoittaja: omistaja

Minttu on osoittautunut todella hyväksi kilparatsuksi. Se on kerännyt sijoituksiaan kasaan ennennäkemättömällä tahdilla ja on kohta valmis laatuarvosteluihin. Pari varsaa tamma on myös ehtinyt pyöräyttää, jotka ovat myös menestyneet omilla tahoillaan. Treenasimme tamman kanssa enää lähinnä kenttäratsastuskilpailuja varten, joten tänään oli vuorossa kevyt estetreeni. Tarkoituksenani oli harjoitella sarjoja, jotka eivät ole se Mintun vahvin puoli. Tamman kanssa saa toden teolla keskittyä, sillä se ei välillä yhtään osaa itse katsoa mistä kohdasta kannattaa hypätä ja kuinka korkealle. Enkä tietysti halua lenteleviä puomeja tai esteeseen kompastuvaa hevosta. Sekään ei nimittäin olisi ihan vallan tavatonta. Siispä varustin Mintun estesatulalla, perussuitsilla ja kunnon suojilla.

Olin rakentanut kentälle valmiiksi kahden esteen sarjan, joiden esteet olivat metrin ja 90 senttimetriä. Lisäksi olin laittanut kaksi yksittäistä estettä verryttelyksi, joista toinen oli korotettu ristikko, noin 50 senttimetriä lähestymispuomien kera ja toinen 70 senttimetrin pystyeste. Aloitin alkuverryttelyt ravaamalla rennosti kevyessä ravissa tehden samalla voltteja. Minttu liikkui kivasti eteenpäin, joten minun ei tarvinnut työstää tamman ravia oikeastaan yhtään. Tamma hakeutui itse kivaan rentoon muotoon, mutta minun piti saada Minttu hieman aktiivisemmaksi. Aktivoidakseni takajalkoja tein tutun pysähdys-peruutus-ravi – harjoituksen, joka toi tammaa myös hieman korkeampaan muotoon. Tarvitsin todellakin kaiken keskittymisen, mitä saatoin saada Mintusta irti. Siirryin kohti ristikkotehtävää. Aloitin lähestymisen ravissa, mutta Minttu nosti automaattisesti laukan hypyn jälkeen. Itse halusin kuitenkin saada tamman nostamaan kinttujaan hypyn sijaan, joten jatkoin harjoitusta. Muutaman kerran annoin tamman laukata esteen jälkeen ennen kuin keskityin pitämään Mintun ravissa. Se vaati useamman yrityksen ja tiukkoja vatsalihaksia, mutta lopulta Minttu ylitti ristikon komeasti ravissa. Tavoite siis saavutettu, sain tamman nostelemaan jalkojaan. Tein harjoituksen edelleen muutaman kerran molempiin suuntiin ennen kuin siirryin laukkaamaan. Puomit ennen ristikkoa olivat raviväleillä, joten en vielä ottanut yhtään estettä. Keskityin ainoastaan työstämään laukkaa aktiiviseksi ja hyvin pyöriväksi. Lyhyehkön laukkatuokion jälkeen hidastin Mintun ravin kautta käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Itse laskeuduin selästä ja ryhdyin siirtämään puomeja laukkaväleille.

Välikäyntien jälkeen tein nopean verryttelyn ravissa ennen kuin jatkoin laukkatehtävien parissa. Aloitin ristikosta, jossa puomit auttoivat minua ja Minttua asettelemaan tamman jalat mukavasti ja keskittymään lähestymiseen enemmän. Tämänkaltaiset harjoitukset ovat aina hyväksi Mintun kanssa puuhatessa, sillä se saattaa innostuessaan unohtaa ihan kokonaan oppimansa asiat. Pian liitin tehtävään myös yksittäisen pystyesteen, sillä yksittäisen esteen ylittämisestä ei ollut meille sen suurempaa hyötyä. Kiinnitin ihan erityisesti huomiota esteiden lähestymiseen ja omien apujeni selkeyteen. Minttu ei tosiaan ole paras arvioimaan itse ponnistusetäisyyttä, mutta se luottaa täydellisesti ratsastajaan. Minttua täytyy siis ihan oikeasti ratsastaa. Useat hevoseni osaavat mallikkaasti katsoa hyppypaikkoja itse, mutta Mintun kanssa en voi luottaa siihen. Mikä on tietysti myös hyvä, etten ala liikaa luottamaan allani olevaan hevoseen. Pieniä esteitä tamma toki hyppää melkein mistä vain, mutta isommilla esteillä saan jo olla paljon tarkempi. Aluksi ponnistuspaikkamme tai lähestymisemme ylipäätään eivät olleet ideaaleja, mutta eivät huonojakaan. Pari kertaa ratsastin itse Mintun liian lähelle sen jälkeen, kun se oli itse kokeillut hyppyonneaan hieman turhan kaukaa ja tuonut puomin mukanaan alas. Nopeasti pelisilmäni kuitenkin parani ja sain Mintun tuotua erinomaisessa tempossa esteelle ja hyppypaikankin mätsäämään juuri sopivasti. Kerran onnistumisen jälkeen se tietysti alkoi olla jo helppoa, joten otin enää muutaman toiston kummassakin laukassa. Sen jälkeen siirryin työstämään sarjaestettä. Olin ehkä tehnyt hieman hölmösti, kun olin heti valinnut tamman maksimikorkeudet esteisiin, sillä ensimmäisillä kerroilla vähintään yksi puomi tipahti alas, mikä puolestaan tarkoitti sitä, että minun piti rampata niitä nostamassa. Toisaalta, se lisäsi motivaatiota oikeasti keskittyä, minkä ansiosta saimme kokea onnistumisen tunteita hyvin pian. Sarjaesteet eivät tosiaan ole Mintun vahvin puoli, mutta sain tamman lopulta hyppäämään ne ihan mielettömän hyvin. Lopuksi yhdistin kaikki esteet radaksi, viimeisenä sarja. Minttu kuunteli apujani todella hyvin, eikä lähtenyt ennakoimaan ennen hyppyä. Itse maltoin pysyä rauhassa tarpeeksi pitkään, jolloin Minttukin pysyi rauhassa. Olin myös herätellyt sen hyvin, joten tamma itsekin katsoi estettä eikä kaukaisuuteen ja ymmärsi nostaa jalkansa tarpeeksi korkealle.

Loppuverryttelyiksi ravasin ensin kevyessä istunnassa, sitten kevyttä ravia ja lopuksi harjoitusravin kautta käyntiin. Annoin tamman venyttää ja ravata rentoa, sopivan reipasta tahtia. Vaikka kenttäratsastussijojen kerääminen oli kestänyt hieman kauemmin kuin koulu- ja tai estesijojen, olin kuitenkin varma, että sekin onnistuisi vielä. Minttu tarvitsisi kuitenkin vielä enemmän treeniä maastoesteillä, sillä se oli niiden kanssa hieman arempi. Maastoestetreenejä on kuitenkin ikävä pitää yksin, joten pitäisi saada myös seuraa. Siihen minulla olikin jo suuret suunnitelmat.

10.6.2018 – päiväkirja kirjoittaja: omistaja

Tuossa jokin aika takaperin aamulla mennessäni hevosia katsastamaan laitumelle, huomasin että siellä oli Minttu päässyt jotenkin Veikon luo. Langat olivat alhaalla yhdestä kohtaa, ja tämä sankari oli huomannut tilaisuutensa tulleen. Hieman hakkasin päätäni seinään, koska Minttu oli juuri alkanut oireilla kiimaansa, ja nyt se oli varsin viriilin orin kanssa samassa tilassa. Tänään sitten oli Mintulla eläinlääkärin tarkastus ja tuomio oli selvä: varsa mahassa. Tallin hevosmäärä oli jo muutenkin räjähtänyt käsiin, ja nyt vielä syntyisi vahinkovarsa. Sinänsä ei haitannut, koska varsat ovat aina ihania ja lisäksi meillä olisi kyllä tarvetta vähän uudelle verelle meidän sukulinjoihin. Sitä varten olin kyllä suunnitellut ostavani uusia hevosia, mutta menköön nyt tämän kerran. Saavat ostokset odotella.

29.5.2018 – päiväkirja kirjoittaja: omistaja

Saavuimme uuden tallimme pihalle, ja kiirehdin ottamaan Minttua ulos trailerista pitkän matkan jälkeen. Minttu tutkaili ympäristöään korvat hörössä ja katseli oritallin läheisyydessä olevien tarhojen asukkeja. Arvailin Mintun tulevan kiimaan sen siliän tien, se kun ei ollut hirmuisesti oriseuraan tottunut. Vein tamman vapaaseen tarhaan ja annoin sen seurustella viereisten tarhojen asukkaiden kanssa hetken. Nappasin kuljetussuojat mukaani ja siirryin kohti traileria.

Saatuani siivottua trailerin ja kannettua kaikki Mintun tavarat satulahuoneeseen, olin valmis lähtemään hieman liikuttamaan neitokaista. Sidoin Mintun kiinni ulkona olevaan hoitotolppaan ja pyyhkäisin tamman nopeasti pölyharjalla. Olin entisellä tallilla sen napannut suoraan karsinasta eikä se ollut ehtinyt itseään likaamaan. Sain siis lähinnä heittää satulan selkään, suitset päähän ja olimme valmiita lähtöön.

Kävelin kentällä ensin pitkin ohjin melko pitkän aikaa, ennen kuin keräsin ohjat kevyesti ja aloin tehdä muutamia voltteja käynnissä. Tärkeintä kuitenkin oli saada tamma hieman liikkumaan ja avaamaan lihaksiaan pitkän matkan jäljiltä. Melko pian siis siirryin ravaamaan kevyttä ravia melko reipasta tahtia. Minttu ravasi ihan mielellään ja rentona. Tein koko kentän kokoista kahdeksikkoa kevyessä ravissa, sillä siinä tuli myös hieman taivutusta ja ravia molempiin suuntiin reippaasti. Minttu tuntui todella hyvältä ratsastaa ja hakeutui jo itsekseen kevyeen muotoon, vaikka en erityisesti sitä pyytänytkään. Päätin myös tehdä muutaman pohkeenväistön molempiin suuntiin, ne kun olivat Mintun parasta osaamista. Tamma väisti oikein hienosti, kulki rungostaan suorana ja otti selkeitä ristiaskelia. Palkitsin Mintun runsailla taputuksilla ja pitkillä ohjilla välikäyntejä varten.

Käveltyäni hetken keräsin taas ohjat kevyesti käteen. Nostin laukan ja laukkasin Mintulla uralla tehden samalla pääty-ympyröitä. Minttu laukkasi reippaasti, mutta rytmikkäästi ja rennossa muodossa. Pitkillä sivuilla pyysin tammaa hieman lisäämään tempoa, jotta se vetreyttäisi lihaksiaan kunnolla. Melko hyvin Minttu lisäsikin tempoa muuttumatta hätäiseksi. Tein samaa tehtävää myös toiseen suuntaan, ennen kuin hidastin raviin. Ravasimme muutaman kerran kentän ympäri puolipitkin ohjin kevyessä ravissa ennen kuin oli loppukäyntien aika. Ihastuttava Minttu sai vielä palkinnoksi paljon rapsutuksia ja muutaman porkkanan venyttelyiden lomassa.

Ulkoasu © Lupsakan Suomenhevoset 2019, Ulkoasun kuva © Vapaasti by AK, Tämä on virtuaalitalli - This is a sim game stable