Jeilin Bofink

Tämä on virtuaalihevonen - This is a sim game horse

kuvat © kuvaajaa ei tarvitse mainita

Nimi Jeilin Bofink "Bono" Rotu, sukupuoli suomenhevosori
Syntymäaika 5.2.2018, 8 v 4v. 25.3.2018 oma ikääntyminen Säkäkorkeus 155cm
Väri tummanrautiaankimo Painotus yleispainotus
Rekisterinumero ?? Omistaja Milma (VRL-14149), Lupsakan Suomenhevoset
Koulutustaso Va B, 100cm, Helppo Kasvattaja Jeili

Saavutukset
Kantakirjattu 31.3.2018 palkinnolla KTK-II
18 + 18 + 18 + 18 = 72p. vanhoilla kuvilla
Suomenhevosten laatuarvostelu 20.7.2019 SLA-II
85 p.

Luonnekuvaus

Mulla on jo pitkään ollut tapana ostaa pelkästään varsoja tai nuoria hevosia. Tykkään siitä, että saan vaikutettua hevosen kasvuun ja koulutukseen heti alusta asti, jolloin niistä tulee (yleensä) minulle mieluisia. Nyt tein kuitenkin aikamoisen poikkeuksen. Luin myynti-ilmoituksen, johon oli listattu lopetusuhan alla olevia hevosia. Silmiini osui vielä nuori, vasta 8-vuotias kimo ori, joka oli myös kantakirjattu ja käynyt pyörähtämässä suomenhevosten laatuarvostelussakin. Koulua kilpaillut ori näytti kuitenkin sukunsa puolesta sopivan myös este- ja kenttäradoille, joten päätin tehdä ostotarjouksen orista. Uskoin, että siitä tulisi vielä mainio yleispolle, jolla olisi kilpauraakin vielä jäljellä.

luonne

Sukutaulu

i: Kärmeniemen Kamtinamo
trtkm, 158cm
KTK-II

ii: Asfalttiviidakkovekara
vkk, 148cm
KERJ-I, KRJ-I, ERJ-I
iii: Vekara-Juuso
prt, 155cm evm
iie: Asfalttiprinsessa
vkk evm
ie: Siniketun Pilfink
trtkm, 160cm
SV-II, KERJ-I, SLA-I, YLA1
iei: Rokki-Pena
trn, 159cm evm
iee: Siniketun Pärluggla
rtkm, 151cm evm
e: Tiusan Rallitellen
rnkm, 150cm
SV-II, KTK-II, SLA-I
ei: Ralli-Rami
rnkm, 150cm
KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II, YLA2, SLA-II, KTK-III
eii: Rattea Renttuli
rtkm, 161cm evm
eie: Kylvön Henni
rn, 149cm evm
ee: Hipsutellen
rt, 152cm
KTK-II, SLA-I
eei: Horisontti
vkk, 159cm evm
eee: Heilutellen
vrt, 150cm evm

Jälkeläiset

t. Kaunon Pärlafink - s. 11.4.2018 - VIR MVA Ch, KTK-I
e. Kaunon Helmililja
o. Kaunon Rosenfink - s. 3.10.2018 - SV-I, KV-I, KTK-II
e. Moon Sorbetti
t. Taikapölyn Peiponpusu - s. 15.5.2019 - SV-III
e. Kuurtolan Kultakerä

Kilpailutulokset

KERJ 9 sij.
11.12.2019 - Hiivurin suomenhevoset - Helppo - 5/50
12.12.2019 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 3/50
23.12.2019 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 3/50
21.1.2020 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 4/33
25.1.2020 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 2/33
28.1.2020 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 1/33
7.2.2020 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 5/33
12.2.2020 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 1/33
13.2.2020 - Hiivurin Suomenhevoset - Helppo - 1/33

KRJ
Kilpaillut kouluratsastuksessa porrastetuissa. Taso 6/5
2670.4 op.
Tahti ja irtonaisuus 1495.64p
Kuuliaisuus ja luonne 1174.76p

ERJ sij.

Näyttelytulokset

Varusteet ja päiväohjelma

Bonolla oli alkujaan musta koulusatula sekä mustat kankisuitset, joiden lisäksi orille hankittiin vielä musta estesatula ja aachen-suitset pelhameilla. Molemissa satuloissa on oma punainen satulahuopansa.

Orin punaisessa harjapakissa ovat punaiset harjat sekä orin tarvitsemat suojat. Bonolla on mustat jännesuojat ja takajalkojen suojat sekä valkoiset pintelit. Riimuna orilla on punainen nylonriimu, sekä hienompia tilaisuuksia varten musta nahkariimu.

Tallikäytössä Bonolla on punainen fleeceloimi sekä ulkokäyttöä varten punainen toppaloimi. Bonolla on lisäksi fleecevuorattu vedenkestävä ulkoloimi syksyn pimeyteen.
Bono aloittelee uudelleen treeniä, tällä kertaa esteiden ja kenttäratsastuksen saralla. Orin viikko-ohjelma onkin hieman estepainotteisempi.

MAANANTAI estetreeni
TIISTAI kevyt koulutreeni
KESKIVIIKKO maastolenkki
TORSTAI vapaa
PERJANTAI puomeja tai pieniä esteitä
LAUANTAI maastoestetreeni
SUNNUNTAI kevyt koulutreeni

Päiväkirja ja valmennukset

10.8.2018 - maastoilua kirjoittaja: rukkanen

Bonoa ei mikään pysäyttänyt kun se kerran sai kovan vaihteen silmään! Maastossa laukkaaminen oli orin mielestä maailman paras asia ja tällaisena kesäiltana en minäkään tiennyt juuri sen parempaa. Painelimme orin kanssa pitkin metsätietä sellaista vauhtia, että joku muu olisi voinut kauhistua. Kivet sinkoilivat takanamme ja orin vaalea harja hulmusi edessäni. Annoin sen laukata kunnes lähestyimme risteystä. Oikealla olisi Matin pikkumökki ja vasemmalla jatkuisi vielä pienen pätkän verran sama metsätie. Hidastin Bonon ennen risteystä ja ori hidasti kuuliaisesti, se tiesi että tässä kohtaa saatettaisi joko mennä uimaan tai kääntyä takaisin kotiin. Se kuunteli korvat hörössä apuja, käänsin orin mökkiä kohti. Matin mökki oli jäänyt vähäiselle käytölle, mutta hevosten kanssa kävimme tässä rannassa aika monesti uimassa. Juuri sopiva pohja ja helppo paikka muutenkin. Eikä kukaan naapuri ollut valittamassa uivista hevosista. Tähän rantaan kun ei nähnyt muuten kuin todella kaukaa vastarannalta kiikareilla tai veneellä ohittaessa. Bono käveli reippaasti rantaan, en päästänyt sitä syvälle, koska en halunnut kastella satulaa. Ori seisoi järvessä ja puuskutteli turvallaan veden pintaan renkaita. Joi vähän ja polskutteli hetken etujaloillaan. Vesipisarat lentelivät ympäriinsä. Onneksi Bono tykkäsi vesileikeistä, mutta ei lähtenyt omin päin uimaan. Käänsin orin hetken kuluttua takaisin mökkitielle ja kotia kohti.

Kävelimme pitkän matkaa ihan rauhassa. Ötökät pörräsivät ympärillä, se olikin kesän huonoimpia puolia. Hiton paarmat pörräsivät jatkuvasti.. Kannustin orin pian raviin ja karistimme hetkellisesti ötökät kannoiltamme. Bonon askel oli rento. Treeniin palattuaan se oli taas löytänyt sisäisen kouluratsunsa ja kuunteli apuja todella herkästi. Onneksi. Vahvatahtoinen ori olisi muuten voinut kyykyttää meikäläistä ihan miten olisi halunnut. Kiltti ori kuitenkin oli luotettava ratsu vaikka maastossa vauhtia löytyikin aikamoisesti. Annoin Bonon laukata vielä pienen pätkän, se ei enää kiirehtinyt. Se tiesi, että kohta oltaisi takaisin kotona.

Kotipihassa laskeuduin satulasta. Annoin orin seisoa puomin luona irti ja se pysyi paikallaan kiltisti. Hain ämpärillisen vettä. Orin juodessa otin satulan sen selästä, vein takaisin talliin ja palattuani riisuin Bonolta suitsetkin. Riimun sujautin nopeasti päähän ja talutin orin suorilta laitumelle. Päästyään laitumen portista sisään se käveli pienen matkan ja laskeutui piehtaroimaan oikein sydämensä kyllyydestä. Palasin takaisin talliin, putsasin varusteet pikaisesti ja kirjoitin pienen merkinnän maastoreissusta tallivihkoon.

13.7.2018 - töihin paluu kirjoittaja: rukkanen

Keskellä helteisintä heinäkuuta teki mieli vain painua takaisin sisätiloihin ilmastoinnin syleilyyn. Silti painelin pitkin orilaidunta kalastamassa kimoa Bonoa, joka juoksi kavereiden kanssa koko ajan kauemmas. Nuoremmat orit pyörivät toki siinä kintereillä, koska odottivat innolla jos ihmiseltä sattuisi löytymään nameja. Bonoa ei kiinnostanut enää ihmisseura, se oli lomamielellä eikä halunnut palata talliin. Pysähdyin keskelle laidunta, hikisenä ja hengästyneenä. Nuoriso ympäröi minut nopeasti ja olin silkkiturpien piirittämänä. Nameja ei nyt irtoaisi. Huokaisin ja lähdin kävelemään takaisin portille. Keinot olivat nyt vähissä, miten hitossa sitä saisi yhden itsepäisen lomalaisen kiinni? Oliko perjantai kolmastoista kuitenkin oikeasti epäonnen päivä? Kannattiko tässä edes yrittää mitään? Sisäinen monologini päättyi äkkiarvaamatta kun joku tönäisi minua selkään. Selvisin kaatumiselta vain hädintuskin. Takanani Bono katseli suurin silmin, että mitäs sie siinä kumartelet? Nappasin orin otsatukasta kiinni ja sujautin riimun sen päähän niin nopeasti ettei ori ehtinyt reagoida mitään.

Mietin tallille kävellessäni, ori perässäni löntystäen että olikohan tähän nyt jonkin koira haudattuna.. Epäonnea en nyt kaipaisi. Olin muutenkin telonut kesän aikana itseäni niin ettei tallin omistajalla olisi ollut sellaiseen varaa. Onneksi suurinosa hevosista olivat lomilla, joten töitä ei ollut ihan niin paljoa. Bono sai olla heinäkuun alun kokonaan laitumella, mutta nyt oli tullut sen aika palata kunnolla töihin. Kolme kertaa viikossa otettaisi treeniä ja olin jo ilmoittanut oria muutamiin kisoihin mukaan loppukesälle. Elli oli luvannut ratsastaa ja kisata kun minulla ei nyt polvi kestänyt niin paljoa kuin mitä olisi tarvinnut.

Bono seisoi hämmentyneenä tallin käytävällä. Sisällä oli sopivan viileää ja nautin itse suunnattomasti tästä tunteesta sen jälkeen kun olin ravannut pitkin orilaidunta hiki noroina valuen. Bonoa ei juuri kiinnostanut oliko kuuma vai ei. Se oli enemmän närkästynyt kun joutui pois pellosta, joutuisi taas käyttäytymään ja töihinkin vielä.. Harjasin orin reippaasti ja pian harmaa ori oli niin puhdas kuin miten sen nyt sattui harjalla puhtaaksi saamaan. Satula selkään, suitset päähän ja menoksi! Tänään Elli ei ehtisi ratsastamaan, joten menisin selkään itse, vastoin lääkärin määräyksiä tietenkin. Kuka hevosihminen ehtisi muka olla monta viikkoa ratsastamatta?!

Talutin Bonon maneesiin. Siellä olisimme sentään suojassa porottavalta auringolta. Maneesin ovista sisään päästyämme Bonosta tuntui kaikki energia valuvan pois. Se roikotti päätään tympääntyneenä. Koko olemus oli laiska. Selkään päästyäni hoputin laiskimusta eteenpäin enkä antanut periksi vaikka ori pisti koko olmuksellaan vastaan. Luulisi laitumelta töihin palaavalla orilla olevan liikaakin energiaa, mutta tämä ei halunnut tehdä töitä ja laiskotteli minkä ehti. Raipalla sain vauhtia kimoon. Pienellä napautuksella käynti piteni ja piristyi. Ei tässä nyt joudeta laiskottelemaan!

Alkulämmittelyt hoidettuamme kannustin orin raviin. Bonon ravi oli mukava istua kun sen sai kunnolla toimimaan. Alkuun koko homma oli katastrofi. Ori yritti laistaa ja hidastaa takaisin käyntiin. Hikoilin selässä kuin pieni sika. Epätoivo meinasi iskeä. Minne oli kadonnut se lennokas ja ihanan kevyt ratsatettava ori? Ravityöskentelyn alkaessa pikkuhiljaa sujumaan edes tyydyttävästi pyysin laukkaa. Siinä vaiheessa Bono räjähti. Se lähti laukkaan hirveää vauhtia! Pysyin selässä kuin ihmeen kaupalla ja annoin orin laukata uraa pitkin, keräilin ohjia takaisin käsiini ja hillitsin menoa hieman. En kuitenkaan pysäyttänyt laukkaavaa hevosta vaan annoin sen painella edelleen reipasta laukkaa ympäri maneesia. Mentiin sentään uraa pitkin ja vauhti alkoi vähitellen olla järkevää. Rentous ja keveys löytyivät muutaman kierroksen päästä. Hidastin orin ravin kautta käyntiin, annoin sen hetken hengähtää ja vaihdoin samalla suuntaa. Laukka-avut suoraan käynnistä toimivat ja Bono laukkasi allani nyt huomattavan rennosti eikä kiirehtinyt mihinkään. Teimme ympyröitä ja kokeilin onneani laukanvaihtojen kanssa. Onnistuivat! Pariin onnistumiseen oli hyvä lopettaa ja annoin orin taas kävellä hetken ennen tallille palaamista.

Tallipihalla Elli tuli vastaan ja kerroin meidän pienestä treenistä. Eihän me Bonon kanssa oltu juuri mitään järkevää tehty, mutta totesin sieltä edelleen löytyvän kaikki tarvittavat askellajit ja avut menivät lopulta läpi kivasti. Huomenna Elli saisi kiivetä orin selkään ja jatkaa töitä.

Ulkoasu © Lupsakan Suomenhevoset 2019, Ulkoasun kuva © Vapaasti by AK, Tämä on virtuaalitalli - This is a sim game stable