Perustiedot

Virallinen nimi Zhemchuzhnitsy Rekisterinumero VH14-001-0097
Rotu ahaltekinhevonen Sukupuoli tamma
Syntymäaika 03.04.2013, 14 vuotias - ikääntyminen Tuoja Hazard
Säkäkorkeus 154cm Väri mustankimo
Painotus kouluratsastus Koulutustaso ko vaativa B, re 70cm
Omistaja Sani, VRL-10954 Kasvattaja Marine Kamen, Venäjä

Luonnekuvaus

Nita on usean aremman ratsastajan mielestä pelottava noita-akka. Sitä tamma osaakin olla, mutta ei se sentään pahimmasta päästä ole. Nitaa voisi kuvailla naiseksi, jolla on aina kuukautiset. Sen mieliala vaihtelee tämän tästä, mutta usein se on ihmisiä vihaava monsteri. Hyvinä päivinä Nita on kuitenkin oiva ratsu kouluradoille, ja huonoinakin päivinä siitä saa ihan hyvän, kunhan on kärsivällinen.

Talututus hoidetaan Nitan kanssa aina ketjunarulla, ketju visusti turvan ympärillä. Tammasta ei ikinä tiedä mitä se keksii. Nita rakastaa orien huomiota ja on varsinkin kiima-aikoina todella äänekäs. Tammaa saakin komentaa, Nita ei hyökkää siitä päälle, vaikka monet niin luulevatkin. Hoitaessa kannattaa pitää tamma aina kiinni. Se irvistelee tämän tästä ja yrittää näykkiä, harvemmin se kuitenkaan oikeasti osuu tai ainakaan se ei pure kovin. Nitan kiukuttelu kannattaakin jättää omaan arvoonsa, sillä tamma lopettaa hyvin äkkiä, kun huomaa ettei ketään kiinnosta. Hoitotoimenpiteet sujuvat muuten ihan hyvin. Mahan alta sekä päästä Nita on herkkä, joten vastalauseena sen huiskii hännällään ympäriinsä ja luimistelee. Varustamisessa ei harvemmin ole ongelmaa kiukuttelua lukuunottamatta. Lyhyesti sanottuna; tamman kanssa pärjää, kunhan on päättäväinen eikä osoita tammalle mitään alistumista tai pelkoa.

Ratsastaessa Nita on paljon mukavempi. Alkuun se aina testailee, onko pakko tehdä tuota ja tuota. Kunhan vain alusta alkaen antaa tammalle tekemistä ja keskittyy itse ratsastamiseen, eikä huomioi Nitan kiukuttelua, sujuu hommat yllättävän hyvin. Osaava ratsastaja saa Nitan kulkemaan vaativankin tason koulujuttuja. Liikettä tammalta ei puutu. Nita on todella herkkä avuille, eikä se loppujenlopuksi tarvitse suuria ja voimakkaita apuja. Virheitä tamma ei siedä kovinkaan kauaa, vaan kyllästyessään ratsastajan sekoiluun se aloittaa taas testailun ja pään viskomisen. Nitan ei sovi aivan aroille ratsastajille, sillä jos se huomaa ratsastajan olevan hiemankin peloissaan, se ottaa tilanteen hyödykseen ja menee aivan oman päänsä mukaan. Esteitäkin tammalla on nuorempana hypätty jonkun verran, mutta ne ovat jääneet suurimmaksi osaksi pois. Nita innostuu esteillä niin paljon, että osaavillakin ratsastajilla on vaikeaa pitää se käsissä. Hyvin se hyppää, mutta turvallisuuden vuoksi hypyt on jätetty muille hevosille. Maastoon ei Nitan kanssa kannata lähteä yksin, vaan mukaan on parasta ottaa joku todella luotettava turhasta hötkyilemätön hevonen. Yksin tamma on aivan hermostuksissa ja kulkee jännittyneenä pää ylhäällä. Kaverin kanssa Nitakin osaa rentoutua ja on todella mukava, vaikka sunnuntaikävelyille.

Kilpailuissa Nita käy aina hieman ylikierroksilla, joten sen kanssa ei turhia seisoskella. Kunhan verryttely hoidetaan hyvin ja perusteellisesti, on tamma radallakin mukava. Se rakastaa itsensä esittelemistä, joten liikettä tammalta löytyy vieläkin enemmän kuin kotona. Kunhan Nitan saa keskittymään itseensä, se ei välitä ympäristöstä mitään. Vieraista hevosista tamma ei juurikaan perusta, joten sille laitetaan aina punainen rusetti häntään ja pysytellään muutenkin vähän omissa oloissaan. Kopissa tamma kulkee nätisti kaikkien hevosten kanssa, kunhan mukana ei ole yhtä isoegoista tammaa.

Sukuselvitys

i. Boberezh'ye
155cm, km, evm
ii. Krem iii. Sneg
iie. Myagkiy
ie. Chayka iei. Shafran
iee. Siniy
e. Ustritsa
152cm, m, evm
ei. Beloye Zoloto eii. Bronza
eie. Yagoda
ee. Shelk eei. Prints
eee. Krasivyy

Isä Boberezh'ye oli tulinen ahaltekori. Kimo ori oli hyvä hyppääjä sekä loisti myös kouluradoilla, mutta osaavan ratsastajan puutteessa se ei montaa kertaa päässyt kilapkentille näyttämään taitojaan. Mutta niistä kaikista kisoista mihin ori elämänsä aikana pääsi, se tuli ruusuke mukanaan takaisin kotiin. Bobin omistaja kuitenkin tiesi oriin arvon, joten ori olikin siitoskäytössä pitkän aikaa. Varsoja se sai yhteensä kymmennen, joista suurin osa on pärjännyt joko esteillä tai koulussa kiitettävästi. Jostain syystä molemmissa lajeissa ei ole yksikään oriin jälkeläinen pärjännyt samaan aikaan. Nykyään ori viettelee eläkepäiviään samalla omistajalla, jolla se on ollut syntymästään saakka. Se tekee silloin tällöin tunteja osaavilla ratsastajilla, sillä iän tuoman viisauden mukana se on rauhoittunut paljon. Yhä ori kuitenkin tuntee oman arvonsa ja on tallin ehdoton kuningas.

Isänisä Krem oli rauhallinen omiin oloihinsa vetäytyvä 152cm korkea ori. Kremiä monet luulivatkin ensisilmäyksellä enemminkin ruunaksi kuin oriiksi. Ruunivoikko hevonen ei omannut mitään upeita liikkeitä tai rakennetta. Se kuitenkin halusi aina miellyttää ratsastajaansa, joten pärjäsi suhteellisen hyvin helpoissa luokissa sekä koulussa että esteillä. Ori osasi myös kouluratsastuksessa vaikeamman tason liikkejä, mutta jostain syystä lähes kaikki tuomarit karsastivat hevosta. Ori ei ikinä vetänyt puoleensa huomiota, eikä sitä kiinnostuttu käyttämään jalostuksessa. Se saikin vain kaksi varsaa, joista toinen kuoli hyvin nuorena auto-onnettomuudessa. Krem vietti koko elämänsä samalla omistajalla, sillä useista myyntiyrityksistä huolimatta, ei kukaan sitä huolinut. Ori oli terve ja kiltti, mutta suoraansanottuna melko ruma. Krem kuoli 24-vuotiaana vanhuuden tuomiin vaivohin.

Isänemä Chayka eli tutuille vain Carrie oli kiivas pieni 150cm ruunikkotamma. Se omasi vahvan kilpailuvietin ja halusi aina olla paras. Tamma ei ehtinyt koitenkaan kovin paljoa kisailla, sillä se sairasteli usein. Carrie kisasi kuitenkin todella monessa lajissa, se ehti startata laukoissa, esteillä, koulussa, matkaratsastuksessa ja jopa kenttäratsastuksessa. Parhaiten se menestyi laukoissa ja matkaratsastuksessa, sillä se oli aina hypätessä vähän huolimaton jaloistaan, eikä keskittyminen oikein riittänyt kouluradoille. Jo 11-vuotiaana tammalla kuitenkin oli paha jännevamma, eikä se enää soveltunut aktiiviseen ratsastuskäyttöön. Carrien lopettamista oltiinkin jo suunnittelemassa, kunnes eräs ahaltekkasvattaja halusi ostaa tamman jalostuskäyttöön. Se saikin yhteensä neljä tervettä varsaa, jotka ovat vaihtelevasti pärjänneet eri lajeissa. Carrie eli elämänsä loppuun asti kyseisellä kasvattajalla, ja sairasteluista huolimatta eli ennustettua vanhemmaksi. Lopulta tamma kuoli pahaan ähkyyn 18-vuotiaana.

Emä Ustritsa oli menestynyt kouluratsu, joka loisti vaikeillakin kouluradoilla. Se omasi myös mahtavan rakenteen ja voitti lähes aina oman luokkansa. Musta tamma ei kuitenkaan ollut aivan jokaisen ratsu, sillä se oli todella haastava ja omasi oman tahdon. Muutaman kerran jäi kisatkin väliin, kun tamma ei vain suostunut menemään traileriin. Ustritsa oli haluttu jalostukseen, mutta sen omistaja ei halunnut teettää tammalla montaa varsaa. Se saikin kolme varsaa. Ustritsa kuitenkin kuoli muutama päivä kaksosten synnyttämisen jälkeen. Molemmat varsat jäivät kuitenkin eloon, ja ne saatiin pelastettua todella huonosta kunnosta. Myöhemmin molemmat varsat ovat menestyneet hyvin kouluratsastuksessa ja toinen on nykyään ratsastuskoulussa yksi suosikkihevosista.

Emänisä Beloye Zoloto ei ollut loistava ratsu eikä se omannut hyvää rakennetta. 154cm korkea ori pelastettiin noin kaksi vuotiaana ränsistyneeltä tilalta, jossa se oli kuollut lähes nälkään. Zorroksi nimetty ori vietti muutaman vuoden paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksellä koulutuksessa, kunnes se ostettiin pieneen ja hyvään ratsastuskouluun. Siellä ori toimi ensin osaavien ratsuna, kunnes se vähitellen alkoi tehdä myös alkeistunteja. Vaikka ori ei ollut loistava lähes missään, sillä oli mitä mahtavin luonne. Se kuitenkin ruunattiin pitovaikeuksien takia. Oriilta otettiin kuitenkin muutama pakaste ja niiden avulla myöhemmin se saikin kaksi varsaa. Toinen jäi ratsastuskouluun tuntihevoseksi ja toinen eli Nitan emä myytiin kilpakäyttöön. Ruunana Zorro pääsi toimimaan myös terapiaratsuna ja olikin siinä todella hyvä. Ruunikko lopulta kuoli vanhuuden vaihoihin 21-vuotiaaana samaisella ratsastuskoululla.

Emänemä Shelk oli herttainen ratsastuskoulutamma. Nuorempana se kisasi hieman kouluratsastuksessa ja esteillä helpoissa luokissa juonioriratsastajan kanssa. Vaikka se menestyikin hyvin, ei ruunivoikolla tammalla riittänyt kapasiteettia isompiin luokkiin. Niimpä se myytiin ratsastuskouluun, jossa se elikin elämänsä loppuun asti. Shelk toimi lähinnä kokeneempien tunneilla, sillä vaikka se oli kiltti, se närkästyi ratsastuksessa helposti virheistä. Vanhempana tamma alkoi selvästi stressata vaihtuvista ratsastajista, joten se siirtyi ylläpitoon nuorelle aikuiselle. Tamma pääsi muutaman kerran vielä näyttämään taitojaan kisoissa, kunnes sillä päätettiin tehdä varsa. Se saikin saman tallin orin pakasteiden avulla kaksi varsaa. Niinkuin Zorrolla toinen jäi tuntihevoseksi ratsastuskouluun ja toinen kilpailukäyttöön. Shelk kaatui maastoreissulla pahasti 18-vuotiaana ja siltä murtui jalka. Tammaa ei haluttu enää lähteä kuntouttamaan, sillä parantuminen ja tuleva ratsastuskäyttö oli epävakaalla pohjalla. Niinpä Shelk nukutettiin pian kaatumisen jälkeen ikiuneen.

Jälkeläiset

Sukupuoli Syntynyt Nimi Isä Omistaja
tamma 04.03.2016 Zinaida von Dows Déshì Breezy Meadows
ori 12.07.2015 Demir Aslan von Dows Hanchik Misha Ginevra
tamma 24.05.2015 Zyanya von Dows Zinoviy Escapisme
ori 13.11.2014 Rafeeq von Dows Oleksander Breezy Meadows
ori 10.01.2014 Jady von Dows Jiraj II Branwen Farm

Kisakalenteri

Nita on kilpaillut porrastetuissa kouluratsastuksessa tasolle 6 sijoitusprosenttina 13%.

Ominaisuuspisteet:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus 0.00 p.
Nopeus ja kestävyys 0.00 p.
Kuuliaisuus ja luonne 1035.23 p.
Tahti ja irtonaisuus 1369.36 p.
Tarkkuus ja ketteryys 0.00 p.

Päiväkirja ja valmennukset

13.07.2016 - Kengityspäivä, kirjoittanut omistaja

Lähdin hakemaan Nitaa kengitystä varten. Tamma vaikutti tänään melko lauhkealta, joten se oli hyvä merkki. Viime kerralla kengitys oli kestänyt puolet kauemmin, kuin oli tarvetta, sillä Nita ei ollut ollut kovin hyvällä päällä. Kiepautin tamman turvan ympärille ketjunarun kuitenkin ihan varmuuden vuoksi, vaikka viime aikoina olin lintsannut siitä muutaman kerran, eikä meille ollut tapahtunut mitään. Meillä oli vielä hyvin aikaa, joten annoin Nitan syödä hieman ruohoa, ennen kuin vein sen talliin. Kengittäjä olikin jo saapunut ja valmisteli jo tavaroitaan. Iloisena tervehdin häntä ja talutin tamman hoitopaikalle. Kiristin hieman kiinnitysnaruja, sillä kerran Nita oli napannut kengittäjän kankusta kiinni, eikä hän tietenkään ollut kovin mielissään siitä. Nytkin tamma irvisteli hieman, mutta komensin sitä napakalla ääneellä ja ilkeällä mulkaisulla ja tamma hiljeni samantien. Jäin juttelemaan kengittäjän seuraksi, kun hän kengitti tammaa. Nita oli tänään yllättävän nätisti. Ehkä ikä oli tuonut viisautta. Tamman kaviot olivat pysyneet hyvän laatuisina ja kengätkin olivat hyvässä kunnossa, joten päädyimme pitämään sillä samat vanhat kengät. Vaikka Nita ei enää ollutkaan kunnon kisa- ja treenikäytössä, sen kaviot menivät nopeasti huonoon kuntoon ilman kengiä. Silloin kuin tamma odotti ensimmäistä varsaansa, sitäkin kokeiltiin, mutta korjailuprosessiin meni niin paljon aikaa ja rahaa, että se ei ollut sen arvoista. Pian kengitys alkoikin olla loppusuoralla, ja olin todella ylpeä Nitasta. Vähän se irvisteli silloin tällöin, mutta muuten se oli loistava. Vähän ennen kengityksen loppua lähdin hakemaan seuraavaa hevosta ja vaihdoin sen sitten Nitaa. Tarhan portilla palkitsin Nitan porkkanalla, vaikka yleensä emme sille herkkuja antaneet. Tänään se oli kuitenkin pistänyt parastaan, joten pienen herkun se ansaitsi.

11.06.2016 - Kouluvääntöä rankkasateessa, kirjoittanut omistaja

Taivaalle kohosi uhkaavan näköisiä pilviä taluttaessani Nitaa kentälle. Molemmissa maneeseissa oli menossa estevalmennus, joten niihin emme pääsisi, vaikka uutisissa olikin lupailtu kovaa ukkosmyrskyä. Nita oli kuitenkin ollut pienellä liikutuksella muutaman päivän ja kello oli jo paljon, joten nyt minun oli pakko liikuttaa se kunnolla. Nopeasti kiristin satulavyön ja mittasin jalustimet, jonka jälkeen hyppäsin selkään ja lähdin kävelemään alkukäyntejä uralle.

Veryttelyksi tein ensin muutaman kolmikaarisen kiemurauran käynnissä molempiin suuntiin, minkä jälkeen lähdin tekemään ravissa isoja ympyröitä. Tavoitteenani oli lähinnä saada Nita kulkemaan rennosti peräänannossa. Nita ja minä tunsimme toisemme hyvin, joten tamma ei nähnyt tänään tarpeelliseksi testailla minua niin kuin yleensä. Ehkä se tiesi, että joutuisi kumminkin töihin tai sitten sekin aavisteli lähestyvän ukkosen. Jatkoin vielä veryttelyä laukassa kahdeksikolla tehden samalla muutamia laukanvaihtoja. Ensimmäiset pisarat alkoivat jo silloin tipahdella päälle, mutta en huomannut niitä laukan vauhdissa.

Kävelessämme välikäyntejä taivas kirjaimellisesti sanottuna repesi. Hyistä vettä tuli aivan kaatamalla, ja Nita alkoi samantien steppailla. Se ei ollut mikään veden paras ystävä. Siinä sitten mietin hetken, pitäisikö mennä suojaan odottelemaan sateen rauhoittumista vai jatkaa sitkeästi. Nita oli kuitenkin nyt niin hyvän oloinen, että päätin jäädä silti kentälle. Jätin välikäynnit vähän lyhyeen ja jatkoin pohkeenväistöillä ensin ravissa ja sitten vielä laukassa. Nita välillä nakkeli niskojaan, sen mielestä meidän olisi pitänyt mennä karsinan lämpöön ja jättää treenit välistä. Se kuitenkin toimi todella kivasti, eikä pannut sen suuremmin vastaan.

Siirtäessäni tamman takaisin raviin välähti kirkkaasti ja heti sen jälkeen kuului kova jyrähdys. Nita taisi säikähtää välähdystä hieman ja hermostui heti viulun kireäksi. Itse rehellisesti sanottuna hieman pelkäsin ukkosta, joten päätin jättää suunnittelemani avotaivutukset väliin. Lähdin ravaamaan reippaasti vielä ympyröitä epätoivoisena yrityksenä saada tamma vielä kerran rennoksi. Nita oli kuitenkin niin hermostuntut ja ukkonen tuli kovaa vauhtia meitä kohden, joten lyhyiden loppukäyntien jälkeen suorastaan juoksimme talliin. Sade ei ollut hellittänyt vieläkään yhtään. Ihan suunnitelmien mukaan ratsastus ei mennyt, enkä enää saanut Nitaa rennoksi. Ennen ukkosta meillä oli kuitenkin todella hyviä pätkiä, joten ihan penkin alle ei koko ratsastus mennyt. Ukkonen tuli melkein heti talliin päästyämme aivan päälle, joten Nita oli vähän hermostunut. Nappasin siltä nopeasti varusteet pois ja kuivasin sitä hieman pyyhkeellä, jonka jälkeen heitin sille vielä kevyen talliloimen päälle. Kuivatin vähän myös itseäni, jonka jälkeen aloin jakamaan iltaheiniä vähän normaalia aikaisemmin. Monet hevosista olivat hermostuneita, joten ajattelin niiden rauhoittuvan saadessaan tekemistä.

28.06.2016 - Laivamatka Joulusaarelle, kirjoittanut omistaja

En tiedä miksi, mutta jostain syystä valitsin eksoottiselle laivareissulle juuri kaikista hevosista Nitan. Ehkä kaipasin dramatiikkaa... Olin matkannut muutaman muun hevosen kanssa Kiribatin saarelle vähän niinkun lomalle. Nyt olikin vuorossa retki Joulusaarelle. Olin sopinut erään jenkkinaisen kanssa yhteisestä maastolenkistä saarella, sillä eihän Nita yksin ottaisi askeltakaan vieraissa maisemissa. Ensin oli kuitenkin vuorossa kauan odotettu laivamatka. Tamma oli tänään aika hyvällä päällä, joten lastaus laivaan sujui odotettua helpommin. Vähän laustaussilta pelotti ja alla lainehtiva meri, mutta ei Nita sentään pientä herkunpalaa voinut vastustaa. Vein tamman sille varattuun karsinaan. Viereiseissä karsinassa oleili jo kauniin värinen, mutta melko kipakka tamma. Tämä toinen rouva potkaisi kiukkuisesti takaseinää ja Nita mulkaisi tammaa ärtyneenä takaisin. En voinut olla nauramatta.

Olimme syömässä rauhassa muiden kanssa pientä välipalaa, kun karsinaosiosta alkoi kuulua kamala jyske. Kiiruhdimme paikalle minä etunenässä. Pian saavuinkin Nitan karsinalle, enkä yllättynyt nähdessäni molemmat tammat hampaat irvessä kiljumassa toisilleen. Ärähdin Nitalle ja se vilkaisi minua aivain kuin sanoen: "Mitä sä muija siinä kiljut?" Muutkin hevoset alkoivat hieman hermostua (tai ärsyyntyä) ja pian oli koko laivassa vilske päällä. Osa hevosista hyppi pystyyn, osa hirnui korvia raastavasti ja osa taas kalisutti kaltereita. Meno oli aivan kuin sirkuksesta. Lopulta tämän toisen tamman omistaja karjahti kovaan ääneen ja meno rauhoittui silmänräpäyksessä. Vaihdoimme hieman hevosten paikkoja ja Nita sai viereensä leppoisalta vaikuttavan ruunan. Loppumatka sujuikin suhteellisen rauhallisesti, vaikka hevoset olivat miltei jokainen hieman hermostuneita.

Vihdoin saavuimme satamaan ja saimme hevoset ulos laivasta. Taluttaessani jo rauhoittunutta Nitaa alas rampilta en voinut olla henkäisemättä ihastuksesta. Maisemat olivat aivan mahtavat! Siellä maastoilisi mieluusti tunnin jos toisenki tai oikeastaan vaikka koko päivän. Ehkä pitäisi muuttaa koko hevoslauman kanssa tänne, ajattelin lumoutuneena kiivetessäni tamman selkään. Tästä alkaisi varmasti yksi ikimuistoisimmista maastoiluista!

Ulkoasu © M Layouts
Kuva © William Murphy
virtuaalihevonen