Helmin Hurmuri ~ KRJ-I

Rotu	suomenhevonen	Sukupuoli	ori	Säkäkorkeus, väri	161cm, tummanpunarautias
Syntymäaika	18.05.2013	Ikä		Kasvattaja & tuoja	tuntematon & Inari
Painotus	kouluratsastus	Koulutustaso	ko vaativa B, re 60cm	Omistaja	Sani, VRL-10954

Helmin Hurmuri on, kuten jo nimestäkin voi huomata, melkoinen naistenmies. Komea ori hurmaakin kaikki elävät olennot jo pelkällä olemuksellaan ja ori kyllä tietää sen. Hurma on suhteellisen kiltti, vaikka välillä se yrittääkin hieman uhitella hoitajille. Ratsastaessa ori on taitavan ratsastajan unelma! Se on nöyrä, reipas ja sillä on mahtavat liikkeet. Aloittelijoiden kanssa Hurma on hieman tahmea, vaikkei silloinkaan mitään pahaa tee.

Hoitaessa Hurma on melko heppo, vaikka välillä se yrittääkin maistaa hoitajan käsivartta. Ori ei kuitenkaan tosissaan tarkoita mitään pahaa, vaan lähinnä testailee hoitajaa. Napakalla komennuksella orin saa kuitenkin helposti aisoihin. Satulavyötä kiristäessä ori osaa pullistella aikalailla, mutta muuten varustamisessa ei ole ongelmaa. Loimittaessa Hurma on aina vähän levoton, mutta iän tuoman viisauden myötä se on vähitellen rauhoittunut myös niiden kanssa. Orin kanssa kannattaa silti olla hieman varuillaan, sillä ei olisi ensimmäinen kerta, kun ori juoksee vapaana pihamaalla loimituksen takia. Lastauksessa ei ole ongelmaa, mutta tammojen kanssa Hurmaa ei voi kuljettaa, sillä niin suuri läheisyys on orille liikaa, vaikka yleensä se ei tammoista juuri välitäkkään. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa ei juurikaan ole ongelmia, vaikka ori välillä testaileekin, että onko ihan pakko. Taluttaessa ori osaa olla välillä oikea päänvaiva, sillä sen pitäisi päästä syömään aina ruohoa, myös talvella!

Ratsastaessa Hurma on usein oikea unelmapakkaus. Tyypillisistä suomenhevosista poiketen ori on todella kevyt ja helppo ratsastaa. Se ei myöskään ole kovin helposti etupainoinen, vaan kantaa usein rehellisesti itseään. Ori rakastaa työntekoa, joten sen kanssa kannattaakin rohkeasti tehdä kaikenmaailman kiemuroita. Tylsistyessään ori muuttuu helposti levottomaksi, eikä oikein jaksaisi enää keskittyä. Hurma osaa taitavasti tunnistaa, jos selässä on hieman aloittelevampi ratsastaja ja silloin kyllä helposti hyödyntää tilaisuuden laiskottelemalla. Esteistä ori tykkää, mutta innostuessaan alkaa helposti hutiloimaan ja pudottamaan kaikki puomit. Niinpä se ei ole kovin suurille esteille hyvä ratsu. Maastossa Hurma on yleensä rauhallinen, mutta varsinkin vauhdikkaassa porukassa sekin saattaa hieman innostua ja yrittää pukitella. Orin pukkeja ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä niille ei voi yleensä muuta kuin nauraa. Kisoissa Hurma on elementissään, sillä se rakastaa esiintymistä. Radalla orista saakin lähes poikkeuksetta aina parhaat piirteet esille.

i. Helmin Hurmaus oli koulupainotteinen raudikko herrasmies, jolta löytyi korkeutta 151 senttimetrin verran. Komealiikkeinen suomenhevonen toimi koko ikänsä pääsääntöisesti harrasteratsuna. Se pärjäsi myös näyttelyissä hyvin raamikkaana pakettina. Hurmauksella ei ole muita jälkeläisiä, sillä se ruunattiin 5-vuotiaana, jotta se sopi paremmin perheensä tarpeisiin. Luullakseni Hurma saattoi myös olla vahinkovarsa, mutta täyttä faktaa ei tästä ole. Hurmaus asui koko ikänsä samalla omistajalla harrastekäytössä, joka sen osti nuorena varsana. Omistajan lasten kasvettua lauhkealuonteinen ruuna toimi myös tyttöjen ratsuna ja kilpaili muutamia helppoja koululuokkia. Myös esteillä Hurmaus oli taitava ja toimiva myöskin kärryjen edellä. Hurmaus siirtyi vehreämmille laitumille kunnioitettavassa 25 vuoden iässä.

e. Siirin Tuuli-Tinja oli rautias 155-senttinen suomenhevostamma, joka oli hyvin koulutettu ja kilpaili urallaan vaativissa luokissa kotimaassa. Liinajouhinen tamma oli luonteeltaan pippurinen ja tammamainen ja tarvitsi päättäväistä käsittelyä menetettyään emänsä vain neljän kuukauden ikäisenä. Sellaista kuitenkin saadessaan se kykeni keskitasoiseen suoritukseen kilpakentillä ja oli toimiva kotiratsukin. Haastavan luonteensa vuoksi Tuuli kuitenkin joutui vaihtamaan useasti kotia, kunnes päätyi pienelle harrastetallille Saloon, johon se lopulta asettui kuolemaansa asti. Tuulin esikoisvarsa syntyi tamman ollessa kahdeksan vuotias, eikä Hippu nimisestä orivarsasta ole juuri nykyajalle tietoa säilynyt. Hurma syntyi tamman varsoista keskimmäisenä ja sen jälkeen Tuuli sai vielä kolmannen varsansa, orivarsa Ollin joka peri emänsä haasteellisen käsiteltävyyden. Tuuli toimi harrasteratsuna eläkepäiviin saakka ja oli yleispainotteinen, vaikka lahjoja oli etenkin koulupuolelle reilusti kuulemani mukaan.

ii. Helmin Hulmahdus syntyi Suomen sen ajan suurimpaan siittolaan. Komea piirtopäinen rautias ori pärjäsi hienosti näyttelykehissä ja sai kiitosta rakenteensa lisäksi myös kantakirjassa, jossa Hulmahdus palkittiin odotetulla I palkinnolla. Luonteeltaan Hulmahdus oli hieman orimainen, mutta kuitenkin helposti käsiteltävissä, kun asialla olivat osaavat hevosihmiset. Ratsastaessa ori oli helppo mikä myös periytyi jälkeläisilleen. Hyvärakenteinen ja sukuinen ori oli kysyttyä tavaraa sen ajan siitoskäytössä ja sille siunaantui reilut 30 jälkeläistä.

ie. Helmerin Esikoinen eli Essi oli alkujaan samasta kodista kuin Helmin Hulmahdus, mutta myytiin varsana jo uuteen kotiin. Pienikokoinen rautias tamma oli vain vajaat 140cm korkea, mutta pesi kuitenkin poniluokissa menestyksekkäästi rotuponit metrin luokissa saakka. Ratsastajan kasvettua Essille liian isoksi tamma vaihtoi omistajaa muutamaan otteeseen ennen kuin päätyi takaisin kasvattajalleen. Luonteeltaan Essi oli äärimmäisen kiltti käsitellä, mutta ratsastaessa ponimainen vai pitäisikö sanoa suokkimainen.. Tamma ei antanut mitään ilmaiseksi, mutta teki kyllä hyytävän hyvää suoritusta, kun selkään osui oikeanlainen ratsastaja. Jälkeläisiä Essiltä jäi kolme, koska se tuli siitoskäyttöön vasta vanhemmilla päivillään, eikä tiinehtynyt enää kovin hyvin.

ei. Tinjan Jussi eli Jusu oli komea punaraudikko sukkajalka, joka kiersi näyttelyjä hyvällä menestyksellä. Se myös kilpaili esteillä metrin luokkia näyttelyuransa ohessa. Luonteeltaan ori oli miellyttävä sekä ratsastaa sekä käsitellä ja kuuliainen sekä nöyrä työntekijä. Keskittyminen koulupuolelle oli Jusun osalta hieman keskeneräistä, mutta kyllä siltäkin liikettä löytyi ainakin helpompiin koululuokkiin mukavasti. Ori kantakirjattiin II palkinnolle ja sen ratsastuskokeessa kehuttiin erityisesti oriin hyvin säädeltävää laukkaa, joka oli sen tavaramerkki myös esteillä. Jälkeläisiä Jusulle tuli reilut parikymmentä, jotka ovat perineet orin hyvää ratsastettavuutta, mikäli ne yhdistettiin rauhallisiin tammoihin.

ee. Siirin Tähtityttö oli yllätysvarsa, joka putkahti maailmaan aprillipäivänä kaiken lisäksi. Yleispainotteinen rautias piirtopää oli luonteeltaan pippurinen ja kipakka vaatien ratsastajalta ja käsittelijöiltään loputonta huomiota ja kärsivällisyyttä. Tamma omasi kolme hyvää askellajia, mutta niiden esiin tuominen kouluareenoilla saattoi joskus olla työn ja tuskan takana. Tamma toki kilpaili hieman helppo A - tasolla, mutta saavutukset suurimmista kisoista jäivät saamatta ratsastettavuuden vuoksi ja niin Tähti siirtyi siitoskäyttöön kokonaan vähitellen. Tamma sai kolme varsaa, joista Tuuli jäi viimeiseksi, kun tamma jouduttiin ähkyn takia lopettamaan neljä kuukautta Tuulin syntymän jälkeen.

© Jannica, sukuselvityksen saa kopioida jälkeläisille, kunhan copyihin laitetaan © Jannica

Päiväkirja

01.07.2017 - Aivojen nollausta, kirjoittanut omistaja

Olin hetken mielijohteesta päättänyt ratsastaa tänään myös Hurman. Kaipasin kunnon aivojen nollausta, sillä päivän muut ratsut eivät olleet kovinkaan yhteistyöhaluisia. En ollut pitkään aikaan ratsastanut orilla, sillä sen parhaat kisapäivät olivat ohi ja tallityttömme Johanna oli liikuttanut sitä ahkerasti. Selkään päästessäni tuntui kuitenkin siltä, etten olisi ikinä sieltä poistunutkaan. Alkuveryttelyn jälkeen aloin fiilistellä yhtä vaativa B:een rataa, jonka satuin muistamaan. Hurma oli onnekseni tänään todella hyvällä päällä, ja työskenteli innokkaasti. Se ei ollutkaan tainnut saada pitkään aikaan kunnon koulutreeniä. Radassa ei ollut ongelmia, joten loppuun innostuin tekemään erilaisia laukanvaihtoja. Hurma oikein puhkui intoa ja sainkin välillä jopa pidätellä sitä sen innostuessa. Pienen koulutreenin jälkeen lähdin vielä maastokävelylle viilenevään kesäiltaan. Minua oikein harmitti, että Hurma oli jo eläköitymässä, vaikkei se tietysti kovin vanha ollutkaan. Sen kanssa oli niin kiva treenailla ja käydä kisoissa, sillä ori on aina ollut niin huoleton. Ehkä me vielä joku päivä käväistään Hurman iloksi joissain pikkukisoissa, ajattelin kävelessämme maastopolulla tallia kohti.

11.06.2016 - Maastoretki Myrttisuolla, kirjoittanut omistaja

Saavuimme Hurman kanssa Myrttisuon tallipihalle jo hyvissä ajoin tuntia aikaisemmin maaston alkua. Olimme saaneet lainakarsinan, joten tallin omistajan Siurin johdolla vein oriin sille varatulle paikalle. Juttelimme hieman Siurin kanssa niitä näitä, jonka jälkeen harjailin hieman Hurmaa. Kunnon puunauksen olin tehnyt jo kotona tai oikeastaan oriin laitumella. Kisaura oli jo aikoja sitten Hurman kanssa loppuun taputeltu, joten olin tuonut oriin nauttimaan kesästä Suomeen. Hurma oli selvästi nauttinut leppoisista kesäpäivistä omilla kotikonnuillaan, mutta siitä huomasi, miten se puhisi intoa päästessään vieraaseen paikkaan. Herra varmasti luuli pääsevänsä kisa-areenalle pitkästä aikaa. Uppouduinkin muistelemaan meidän menestystämme. Ori oli käyttäynyt aina kisapaikoilla kuin ihmisen mieli, ja sen kanssa oli aina mukava lähteä kotiin, vaikka voittoa ei tullutkaan. Emmehän me voittaneet Hurman kanssa kuin kerran, mutta silloin se tunne oli sitäkin parempi. Omissa mietteissäni olikin huomaamattamani varustanut oriin lähtökuntoon. Vilkaisin kelloa, ja se olikin vain vähän vaille kahta. Niinpä talutin orin pihalle ja valmistauduin lähtöön.

Vihdoin pääsimme matkaan ja meitä olikin loppujen lopuksi kerääntynyt aikamoinen letka. Laskeskelin, että meitä oli yhteensä 14! Hurma oli ehtinyt saada itselleen jo tyttöystävän, mustan suomenhevostamman. Pakko myöntää, että ihastuin siihen itsekin aika lailla. Meidän välillämme oli kuitenkin minun onnekseni muutama muu hevonen, joten ei tarvinnut pelätä käsistä riistäytyvää naishormooneista hullaantunutta oria. Vaikka ei Hurma sentään niin kova naisten perään ollut. Olin taas vajonnut syviin mietteiseeni ja huomasin meidän olevan jo melko kaukana tallipihasta mukavalla hiekkatiellä. Orin selässä oli rentouttavaa kerrankin vain olla, sillä se kulki näppärästi letkan mukana. Muutama autokin huristeli ohitsemme, ja vaikka ne menivät suorastaan mateluvauhtia muutamat hevoset päättivät sätkyä niitä. Mitään suurempaa ei kuitenkaan tapahtunut. Tässä vaiheessa olin jo tutustunut edellä menevään mukavaan naisen ja juttelimme niitä näitä. Otimme pienen laukkapätkänkin ja voi sitä vauhdin hurmaa, kun hevoset innostuivat hieman kisailemaan. Yksi takapään hevosista päätti jopa karauttaa kaikkien ohitse etupäähän. Ratsastaja sai kuitenkin hevosensa nopeasti aisoihin ja ruuna näytti todella virkistyneeltä spurtin jälkeen.

Pian käännyimme hyvälle lenkkipolulle ja matka jatkui lähinnä käynnissä. Muutama ravipätkäkin mahtui mukaan, mutta takapäästä aina vaan ohitse karautteleva ruuna alkoi jo tuottaa ongelmia. Eihän muut hevoset halunneet ravata, kun toinen veti ohitse täyttä laukkaa! Niinpä kolmannen kerran jälkeen puoliverinen jäi etupäähän. Hurma ei ollut toisen iloittelusta muutamaa pärskähdystä suuremmin välittänyt. Pian eteemme avautui pieni kirkasvetinen lampi. Se oikein huusi meitä uimaan. Muutamat vesihirmut olivatkin vedessä, ennen kuin ratsastajat olivat ehtineet napata satuloita pois. Minä sain kuitenkin rauhassa ottaa satulan pois ja kammeta itseni takaisin selkään. Polskuttelimmekin aikamme lähellä rantaa. Aivan syvälle ei Hurma suostunut menemään. Se ei minua oikeastaan edes haitannut, sillä en halunnut vaatteideni kastuvan. Osa ratsastajista oli varautunut kuitenkin tähän ottamalla uimavaatteet mukaan, eikä sitä voinut olla hymyilemättä toisten iloittelua katsoessa.

Lopulta viimeisetkin vesipedot saatiin kiskottua vedestä ja matka jatkui. Kaikki alkoivatkin jo pölistä tulevasta maastoesteradasta. Minäkin odotin sitä innolla, vaikka allani olikin kömpelö kouluratsu. Siuri oli kuitenkin vakuuttanut mukana olevan muutamia helppoja sekä pieniä esteitä. Pian ensimmäinen este olikin jo näköpiirissä ja ensimmäiset vauhtipäät lähtivät laukkailemaan radalle. Osa aikoi mennä koko hoidon, osa taas päätti väistää kaikki esteet ja osa niinkuin myös minä menisi vain itselleen sopivat esteet. Ensimmäisen esteen jätimme Hurman kanssa välistä, mutta seuraavana oli pieni tavallinen tukki. Kun sopiva väli tuli, nostin laukan ja ohjasin esteelle. Hurma hieman kummasteli tätä hyppyjuttua, mutta loikkasi kuitenkin innokkaasti yli. Olimme oriin kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä maastoesteradalla. Tulimme vielä muutaman muunkin esteen ja laukkasimme välillä pientä tietä pitkin esteiden vierestä. Meillä oli näin pienemmäkin porukan kanssa oikein mukavaa, mutta saavutimme nopeasti edellä olevat odottamassa radan lopussa. Siitä olikin vain sopivasti loppukäyntien verran tallipihalle. Saatuani oriin karsinaan syömään heiniä syöksyin itse tallihuoneeseen. Siellä oli tarjolla voileipiä ja rehellisesti sanottuna minulla oli hirmuinen nälkä. Illalla olisi vielä vuorossa kouluvalmennus, jota en malttanut odottaa.

13.09.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Miivi

Olin ottanut tämänpäiväkseksi urakakseni valmentaa Sani, olin lupautunut pitämään kolme valmennusta naiselle. Esimmäisenä pitäisin kouluvalmennuksen suomenhevosori Helmin Hurmurille. Hurmana minulle esitelty rautias suomenhevonen oli heti alusta saakka hyvässä työmoodissa, ja kuunteli ratsastajaansa valppaana. Ratsastajan aloittaessa lämmittelyn kevyessä ravissa kulki Hurma letkeästi, vaikka ravi ei tasaisimmasta ja mukavimmasta päästä näyttänyt olevan. Nopeiden laukkojen jälkeen pääsimme päivän tehtävään. Sani sai istua nyt satulaan ravissa ja aloimme tehdä harjoitukia, joissa ratsukko harjoitti koottua ravia sekä käyntiä. Muutamasti muistutin Sania istumaan syvemmälle satulaan ja käyttämään vahvempia painoapuja, mutta suoritukset menivät muuten erinomaisesti. Ori kulki kootuissakin hyvin, jännittymättä, ja enemmän sain puuttua ratsastajan istuntaan kuin hänen antamiinsa apuihin ja orin kulkemiseen.

11.09.2015 - Kouluvalmennus, valmentajana Loci

Annoin ratsukon verrytellä alkuun itsenäisesti ja samalla tarkkailin yhteistyötä. Vaikka ohjat olivat pitkähköt, Hurma vastasi jokaiseen pidätteeseen kunnioittavasti ja kulki pohkeesta kauniisti eteen ja sivulle. Lopulta pyysin ratsukon käyntiin ja selostin tehtävän: käynnissä pitkällä sivulla metri uran sisäpuolella avotaivutuksia, keskellä pitkääsivua voltti ja voltin jälkeen jatkuu avotaivutus, toisella pitkällä sivulla koottua ravia.

Hurmalle ja Sanille tehtävä ei vaikuttanut haastavalta. vaikkain alkuun taivutus ei ollut riittävä ja takaosa tuntui punkevan ulos, mistä huomautin Sania. Seuraava kerta meni paremmin, joten pyysin Sania jatkossa tulemaan koko tehtävän ravissa. Avotaivutuksien toimiessa moitteettomasti vaihdoimme avotaivutukset sulkutaivutuksiin ja toisen pitkänsivun ratsastuksen laukkaamiseen: ensimmäinen puolikas pitkästä sivusta ratsastettaisiin eteen ja toinen puolikas koottaisiin niin, että kulmassa tulisi taas ravi. Hurma oli alkuun vastahakoinen laukkaamisen suhteen: laukka kyllä nousi nätisti, mutta mitään lisäykseen viittaavaa ei tapahtunut. Myöskin kulmassa Sani joutui ohjaamaan Hurman kohti seinää, missä orin oli pakko hidastaa. Sulkutaivutukset toimivat koko ajan ja pikkuhiljaa myös laukan säätely alkoi sujumaan.

Loppuun lähdimme hakemaan ympyrällä lisättyä ravia. Sanin oli alkuun hankala istua harjoitusravissa, mutta neuvoin laskemaan askelia vasen, oikea, vasen, oikea tahdissa, jolloin homma helpottui huomattavasti. Pyysin vielä Sania lähtemään kokoamaan Hurmaa ja ori nopeasti vaihtoikin lisätynravinsa koottuun raviin. Ollessani tyytyväinen annoin ratsukon siirtyä käyntiin ja kertasimme valmennuksen kulun. Kotitehtäväksi annoin laukan työstämistä niin ratsain kuin liinassakin ja miksei myös maastossa.

01.02.2015 - kouluvalmennus Leijonalaaksossa, valmentajana Jewell

Hurma vaikutti verrytellessä reippaalta, mutta varsin chilliltä suomenhevosherralta, joka ei stressaisi liikoja. Vaikka se vähän pukittikin nähtyään maneesin katsomossa jotain äärimäisen jännittävää (kenties hevosensyöjäfasaaneja?), se jatkoi menoaan varsin letkeästi. Suomenhevoselle ominaisesti tuntui Hurma olevan hieman painava edestä, varsinkin kun oli varsin massava ori. Sani sai siis keskittyä suuresti hevosen kevittämiseen ja painon siirtymisen takajaloille. Aloittaessamme pohkeenväistön käynnissä, oli Hurma jo mukavan aktiivinen takaosastaan. Käynnissä Sani sai varoa ohjalla vetämään jäämistä, Hurman koettaessa hakea tukea suustaan. Reippaalla ratsastuksella onnistui väistö pian ongelmitta. Ravissa Hurma väisti hieman liian jyrkästi, joten neuvoin Sania hieman hellittämään apujaan.

Hurmalla oli hieman ongelmia tasaisen tahdin kanssa sulku- ja avotaivutuksissa. Vaikkei ero ollut huomattava, se ei aina oikein tiennyt mihin jalkansa pistäisi. Sani myönsi, että ne olivat aina olleet heidän heikkokohtansa, joten lähinnä treenasimme liikettä tasaiseksi. Hurma tuntui nauttivan työnteosta suuresti! Sani oli myös hyvä korjaamaan virheitään peilistä katsomalla. Kootussa laukassa se näytti suomenhevosen parastaan ja omisti äärimäisen hyvän kokoamiskyvyn rodun edustajaksi. Sanikin tuntui suorastaan yllättyvän, mutta oma ongelmansa ratsastajalla oli pieni vinous, joka sai Hurman välillä hieman ihmettelemään.

Valmennus sujui teillä hienosti ja Hurma on kyllä upea suomenhevonen!